Joululoma, endlich!

Tänään oli (ainakin periaatteessa) viimeiset luennot. Ensi viikolla olisi vielä tiistaina ja keskiviikkona pari tuntia, mutta ne jää nyt valitettavasti väliin. Ei kyllä oikeastaan edes haittaa :P Tänään luentojen jälkeen olen pakkaillut rinkkaa, joka alkaa olla jo aika hälyttävän täysi. Onneksi lennän Finnairilla, niin ei tarvitse pelätä painorajojen ylitystä (tai ainakaan maksaa ylikiloista). Huomenna bussi lähtee klo 8.33 ja toivon totisesti, että kaikki menee hyvin tuolla matkalla kentälle. Eilen nimittäin koko Berliinin s-bahnverkosto pysähtyi pariksi tunniksi ilmeisesti oikosulun takia. Ongelmiahan tämä aiheuttaa etenkin silloin, kun junat pysähtyivät asemien välille eikä niistä päässyt pois. Oli kuulemma todella kaaottinen päivä eilen, eräältä opettajalta oli mennyt kolme tuntia päästä Potsdamiin asti... No, ehkä minulla ei ihan niin huonoa tuuria voi olla.

On kyllä ihan mahtava tulla Suomeen, vaikka sielläkään ei kuulemma hirveästi ole lunta. Täällä kuitenkin vaan sataa vesiräntää (ja muut hihkuu innoissaan "lunta!", huoh) ja on tosi synkkää. Ei joulukuussa kuulu näyttää tältä. Suomessa sentään on edes mahdollista nähdä lunta ja jäätä muuallakin kuin pakastelokerossa. Syksy oli pitkä, melko lämmin ja kuiva. Nyt se kostautuu sitten kurjalla joulukuulla (joka muistuttaa enemmän lokakuuta).

Tämä blogi varmaan jää nyt pariksi viikoksi joulutauolle, mutta ehkä mahdollisuus nähdä minut livenä korvaa sen :) Bis bald!

Korkeakulttuuria ja kotiinpaluuta

Eilen illalla lähdimme tyttöporukalla ihan oikeaan teatteriin katsomaan näytelmää nimeltä Warten auf Godot (Hän tulee huomenna). Se siis kertoo kahdesta miehestä, jotka odottavat Godot-nimistä henkilöä, mutta hän ei koskaan saavu paikalle. Kielellisesti ymmärsin näytelmän yllättävänkin hyvin, mutta muuten koko juonessa ei oikein tuntunut olevan päätä eikä häntää. Välillä käytiin niin absurdin puolella, että melkein nauratti. Esitys kesti vielä 2,5 tuntia, se oli minun makuuni vähän turhankin pitkä... Mutta liput maksoivat 7 euroa, niin ei ole kyllä valittamista.

Nyt on enää pari luukkua joulukalenterista avaamatta, eli vain pari päivää siihen, kun otan siivet alleni ja lennän joululomaksi Suomeen! En enää millään malttaisi odottaa, olen ollut kuitenkin jo kolme kuukautta täällä. Ihan mahtavaa tavata pitkästä aikaa ihmisiä ja puhua suomea. Se on nimittäin harvinaista herkkua täällä, sillä tunnen lisäkseni vain yhden suomalaisen täällä Potsdamissa (on meitä kuulemani mukaan kaksi muutakin, mutta heitä en ole koskaan tavannut), ja silloinkin kun satutaan näkemään, puhutaan yleensä saksaa keskenämme. Plus haluan ihan ehdottomasti syödä mm. joulutorttuja, pipareita, ruisleipää ja porkkanalaatikkoa (joka on siis minun luottoeinekseni, voi että ikävöin sitä!).

Lopuksi täytyy vielä vähän kehaista, että sain fonetiikan kurssilla pidetystä pikkukokeesta 27/30 ja eräällä toisella kurssilla pitämästäni esitelmästä 1.7 (ja asteikkohan tässä menee ykkösestä neloseen, jossa 1.0 on paras, ja seuraavat arvosanat ovat 1.3,1.7, 2.0, 2.3, 2.7 jne). Nyt tekisi mieli vain vähän vetää lonkkaa, kun kerran olen pärjännyt noin hyvin :D

Nukkumatti kävi täällä

Enpäs olekaan hetkeen päivitellyt tätä blogia, mutta se nyt lähinnä johtuu siitä, etten ole tehnyt juuri mitään. Olen lataillut akkuja nukkumalla mammuttiunia, sekä yöllä että päivällä. No, ei se nyt ole ihmekään, asunhan sentään Nukkumatin kotikaupungissa! Perjantaina kävin aamulla toivottavasti viimeisen kerran lääkärissä, ja kaikki pitäisi olla nyt kunnossa. Vihdoinkin! Tyytyväisenä ja erittäin väsyneenä skippasin yhdet saksan luennot ja kävin nukkumassa kotona ennen muoviluentoja. Kotiin tultuani menin vielä toisille päiväunille, ja yö sitten menikin pyykinpesuun :D Eipä tarvinnut odottaa koneiden vapautumista...

Lauantaina katsoimme tyttöjen kanssa Blues Brothersin, saksaksi tietenkin. Tosin muut kyllästyi jo puolessa välissä, ja olihan se oikeasti ihan hirveetä kuraa, niin jätettiin se kesken ja lähdettiin Berliiniin joulutoreja kiertelemään. Sain vihdoinkin ostettua suklaaompun ja niitä Schmaltzkucheneita. Ne olivat jotain pulla-ja keksitaikinan risteytystä upporasvassa paistettuna ja päällä oli tietenkin tomusokeria. Saksalaisilla on joku juttu tuon tomusokerin kanssa, sitä käytetään myös munkkien päällä (joita kutsutaan täällä Pfannkucheneiksi eikä Berlinereiksi niin kuin muualla Saksassa). Ei nyt jalkoja vienyt alta, mutta voisin toisenkin satsin kyseisiä herkkuja ostaa :P

Sunnuntain vietin Mauerparkissa kirpputorilla ja kerrankin pääsin lähtemään yksin! On nimittäin välillä todella rasittavaa, kun melkein mitään ei voi tehdä ilman, että joku haluaa tulla mukaan. Halukkaita oli kyllä kaksi, mutta toinen nukkui pommiin ja toinen myöhästyi junasta muuten vaan. Oli mukavaa kierrellä kaikessa rauhassa kojuja, ja löysin myös ihanan söpön kahvilan (jonne en olisi mahtunut, jos meitä olisi ollut kolme, sillä siellä oli vain yksi kahden hengen pöytä enää vapaana). Neljä toastia ja latte maksoivat yhteensä 5,50 €, olin aika tyytyväinen :) En vaan voi olla tykkäämättä Berliinistä!

Tänään oli tarkoitus mennä joululahjaostoksille Berliiniin, mutta onnistuin sulkemaan herätyskellon ja heräsin sitten vasta kahdelta. Jätän siis Berliinin keskiviikolle (joka sekin on vapaa, koska harkat on taas peruttu), ja tänään katson Potsdamin tarjonnan. Pääsen nyt vihdoinkin myös jumppaan tämän ihanan terveen jalan kanssa <3

Saksalaisia jouluherkkuja ja koti-ikävää

Nyt olen ehtinyt kierrellä pari viikkoa noita joulutoreja, ja olen ehtinyt maistelemaan jos jonkinlaisia saksalaisia jouluherkkuja. Vielä tosin on maistamatta ainakin Lebkuchenit ja Schmaltzkuchenit, joten niistä varmaan vielä myöhemmin lisää.

Yksi hyvin tyypillinen toriherkku on Crêpe eli hienosti suomennettuna kreppi, joka on siis täytetty lettu. Alunperin kreppi taitaa tulla ranskasta, mutta se on aika tehokkaasti kotiutunut saksan joulumarkkinoille. Täytteen saa itse valita, vaihtoehtoja on suolaisesta (esim. juusto ja kinkku tai salami) makeaan (omenasose, Nutella tai sokeri ja kaneli). Hinnat pyörivät yleensä kahden ja neljän euron välissä. Oikein mukava välipala, ja maistuu lämpimänä ja ulkonasyötynä oikein hyvältä. Valitettavasti julkaisukelpoista kuvaa minulla ei kyseisestä herkusta ole :D

Herkkusuiden ehdoton lemppari on varmasti Schokofrüchten, eli suklaalla kuorrutetut hedelmät. On omenaa, banaania, mansikkaa ja viinirypäleitä! Mansikavarras maistuu aivan taivaallisilta, mutta hintaakin sillä on nelisen euroa. Viinirypälevartaan saa taas parilla eurolla, mutta maku ei aivan yllä mansikoiden tasolle!

Banaani ja mansikoita suklaalla kuorrutettuna

Sokerin ja kanelin kanssa paahdetut mantelit kuuluvat myös lemppareihini, etenkin jos niitä sattuu saamaan lämpimänä! Vinkki tamperelaisille: ainakin viime talvena niitä sai myös Tampereen joulutorilta, suosittelen lämpimästi :) Täällä hintaa noilla herkuilla on n. 2,5 e / 100 grammaa.

Useissa kojuissa myydään myös herkkuja nimeltä Quarkbällchen (suomeksi rahkapallero), mutta nimi on siitä hämäävä, ettei se ole rahkaa nähnytkään. Ehkä siinä taikinassa on käytetty rahkaa... Quarkbällchenit ovat siis taikinapalloja upporasvassa paistettuna, päällä niissä on yleensä tomusokeria. Maistuu aika paljon munkilta, ja hintaa palleroilla on yleensä noin 50-80 senttiä kappaleelta. Tästä on olemassa myös variaatio, jossa on rusinoita, mutta ne eivät maistuneet läheskään yhtä hyviltä. Niissä samoissa kojuissa myydään yleensä myös jo aikaisemmin mainitsemiani Schmaltzkucheneita, mutta niitä en tosiaan ole ehtinyt maistamaan.

Joillakin toreilla on myös myynnissä lumipalloja (Schneeballen), jotka ovat jonkinlaisen keksitaikinan tapaisesta palasista tehtyjä palleroita, jotka on täytetty ja kuorrutettu esim. suklaalla, pähkinöillä tai nougatilla. Hinta vaihtelee kahden ja neljän euron välillä, mausta riippuen. Näistä en erityisesti pitänyt, olivat ihan ylimakeita, liian isoja ja vähän kuivakoita.

Schneeballen

Tyypillinen saksalainen jouluherkku, jota voi ostaa myös ihan tavallisista ruokakaupoista, on Baumkuchen eli puukakku. Se koostuu taikinarinkuloista, jotka on kasattu päällekkäin ja kuorrutettu suklaalla. Aika hyvää sekin, mutta ei mitenkään erityistä. Yleensä ne ovat aika isoja, noin 15-20 cm korkeita, mutta joskus niitä löytyy myös pienempinä versioina.

Baumkuchen

 Vaikka nämä kaikki maistuvat oikein herkullisilta, silti minulla on ikävä suomalaisia pipareita ja joulutorttuja. Odotan jo ihan kamalasti sitä, että pääsen Suomeen paitsi syömään piparitaikinaa ja saunomaan, myös näkemään kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka uskollisesti ovat jaksaneet seurata minun kirjoituksiani täällä (tänään meni muuten 1500 lukukerran raja rikki!). Kymmenen päivän päästä olen jo siellä <3

Toinen Suomi-viikonloppu

Oli kyllä niin kiireinen viikonloppu, etten millään ehtinyt päivittelemään blogiani. Perjantaina illalla siskoni O saapui tänne Düsseldorfista ja lauantai-aamuna lentokone toi mukanaan myös sekalaisen joukon muita suomalaisia, joihin kuuluivat mm. äiti ja isi. Lauantai-aamu kyllä lähti muuten aika heikosti käyntiin, sillä kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Meidän oli siis tarkoitus lähteä lentokentälle vastaan muita, mutta ei sitten koskaan ehdittykään sinne asti. Kävi nimittäin niin, että bussi, jolla meidän oli tarkoitus mennä Potsdamin rautatieasemalle, ei koskaan tullutkaan. Menimme sitten puolen tunnin päästä menevällä bussilla, ja tarkoitus oli mennä tuohon lähemmälle juna-asemalle, josta menee tunnin välein paikallisjuna Berliiniin. Juna-aseman ovella sitten seisoikin poliisit, jotka totesivat, että heillä on rikospaikkatutkinta kesken eikä asemalle ole asiaa. Kuulemma seuraavalla asemalla juna pysähtyy. Tämä on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun bussi on jo ehtinyt lähteä pysäkiltä ja taksitolppa on tyhjä. Sittenpä odoteltiin seuraava bussi, jolla päästiin päärautatieasemalle, josta vihdoinkin pääsimme Berliiniin. Matkaan meni kevyet kaksi tuntia, kun normaalisti siihen menee noin 40 minuuttia.

Onneksi lentoasemalta pääsee helposti Zoologischer Garteniin, jossa muiden hotelli (no, ennemminkin hostelli) sijaitsi. Pikaisesti kävimme heittämässä matkalaukut säilöön ja sitten jo lähdettiinkin tutkailemaan Berliinin nähtävyyksiä. Olikin hyvässä muistissa kaikki turistikohteet, kun ne tuli kierreltyä jo tyttöjen kanssa viikkoa aiemmin :D Lauantaihin kuului myös mm. joulutorien kiertelyä ja shoppailua. Vesisateessa oli kyllä aika ikävä katsella kaikkia ihania pikkukojuja jouluherkkuineen. Sunnuntai-aamuna sitten äiti ja isi tulivat junalla tänne Potsdamiin, ja käytiin pikaisesti kiertämässä hollantilainen kortteli, vanhan kaupungin keskusta ja Sanssoucin linna. Sitten vielä visiitti minun asunnolleni, ja taas junaillen kohti Berliiniä ja Mauerparkia, jossa sunnuntaisin on siis iso kirpputori. Minun on ehkä pakko käydä ostamassa sieltä ensi viikonloppuna joku ihana vanha matkalaukku lankojen säilytykseen, vaikka en välttämättä saa sitä ehjänä Suomeen...

Mauerparkin kirpputoria

Illemmalla menimme Berliinin ehkä kuuluisimmalle joulutorille Gendarmenmarktille, jonne sisäänpääsy maksaa euron. Kokemuksena aika kurja, sillä juuri silloin sattui ihan älytön sadekuuro, eikä kojujen kiertelystä tullut mitään. Mentiin sitten suosiolla juomaan kuumaa kaakaota :P

Maanantai-aamuna sitten kävimme saattamassa koko Suomen delegaation kentälle, tällä kertaa aivan sujuvasti ilman rikospaikkatutkintoja tai ajamattomia bussivuoroja. Jäimme sitten päiväksi vielä pyörimään O:n kanssa Berliiniin, kävimme mm. syömässä dönerit ja juomassa chilikaakaot ja vähän shoppailemassa vielä. Sain myös ensimmäisen joululahjani, nimittäin Nomination-palan, jossa on Brandenburgin portti :) Kävimme myös Gendarmenmarktilla kuuntelemassa, kun Michael Bublé lauloi joululauluja. Tykkäsin!

Michael Bublé

Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille suomalaisille oikein ihanaa itsenäisyyspäivää!

Saksalaista terveydenhuoltoa, osa perkele

Tänään sitten taas raahauduin aamuvarhaisella oman lääkärini vastaanotolle, jossa kerrankin ei tarvinnut jonottaa ollenkaan ja hoitokin oli jo päätetty valmiiksi eilisen ultraäänen perusteella. Verikokeita ei siis tarvittukaan, ja sain kymmenen päivän sairasloman ja kaksi reseptiä, toisen särkylääkkeisiin ja toisen hepariiniin. Sen lisäksi, että vedän kolmesti päivässä 600 mg ibuprofeenia, joudun aina aamuisin kymmenen päivän ajan tökkimään itseäni neulalla mahaan. On ehkä ylivoimaisesti inhottavin lääkkeenottomuoto... Jos näillä ei lähde parantumaan, niin minä ammun jonkun. Olisi ehkä vähän muutakin tekemistä kuin piikittää itseään ja nilkuttaa ympäriinsä jalalla, jonka ympärillä on nilkasta yläreiteen asti ulottuva tukisidos. Mitään varsinaista syytä kun tälle koko tukokselle ei ole selvitetty, eikä minulla oikeasti ole voimia siihen. Haluan vain tämän parantuvan mahdollisimman nopeasti... Onneksi täällä kuitenkin on lääkärit ja muu hoitohenkilökunta ollut tosi ystävällistä eikä jonotkaan ole oikeasti edes verrattavissa suomalaiseen kunnalliseen päivystykseen. Eilenkin kovasti pahoiteltiin, että jouduin odottamaan noin tunnin lääkäriä. Suomessa olisin varmaan jonottanut neljä tuntia...

Saikusta huolimatta aion tänään mennä käymään ainakin yksissä harkoissa, koska en muuten koskaan tule pääsemään sitä kurssia läpi. Tarkoituksena olisi myös mennä saksan kurssille, jolla minun pitää tänään pitää esitelmä. Haluan saada sen pois alta. Illalla ei ole kyllä mitään saumaa mennä balettiin tämän jalan kanssa... Toivottavasti ensi viikolla jo pystyn, sillä en millään haluaisi jättää sitä väliin. Ihan ehdottomasti yksi viikon kohokohdista!

Saksalaista terveydenhuoltoa, osa kolme

Tänä aamuna heitin taas yhden lääkärireissun, koska tämä jalka alkoi viikonlopun aikana taas vaivata. Jonotin ensin tunnin omalle lääkärilleni, ja sain sieltä lähetteen toiselle klinikalle ultraääneen. Eli parilla ratikalla toiselle puolelle keskustaa, ja jonoon taas puoleksi tunniksi. Ultraäänessä löytyi sitten pinnallinen laskimotukos, ja minut määrättiin menemään vielä huomenna verikokeisiin. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa parantuisi... Huomasin kuitenkin osaavani saksaa aika hyvin, kun osasin hoitaa nämä jutut kokonaan saksaksi ja ymmärsin myös lääkärin selostuksen siitä, että mikä minun jalkaani vaivaa ja mitä kaikkea pelottavaa siitä voi seurata, jos sitä ei hoideta.

Kaiken lääkärissä jonottamisen jälkeen minulle tuli aika kiire muovikurssin harkkoihin, mutta onneksi ehdin sinne, sillä ratkaisuja ei tule nettiin enkä oikein tunne ketään kurssilaista, jolta voisin kopioida ratkaisut. Harkkojen jälkeen menin sitten vielä käymään postissa, jonne minulle oli tullut maanantaina paketti ilmeisesti Suomesta, mutta tietenkin kyseinen kukkakaupan yhteyedessä toimiva pikkuruinen postitoimisto sattui olemaan kiinni yhden ja kahden välillä. Kello oli sopivasti kymmenen yli yksi. Huoh. Kaikki päivät ei vaan ole ihan yhtä kivoja... :( Taidan siis heittää salamipitsan naamaan, valmistautua huomiseen esitelmään ja murjottaa loppuillan peiton alla.

Harakat lensivät etelään

Huh, viikonloppu oli hyvin hektinen ja pitkä, sillä se loppui käytännössä vasta tänään! Tylsää ei missään välissä kerennyt olemaan, sillä etelään lentäneet harakat E+E pitivät minut erittäin kiireisenä :D Perjantaina lähdin heti luennoilta suoraan Berliiniin, jonne tytöt olivat saapuneet pari tuntia aiemmin. Treffipaikaksi sovittiin perusberliiniläisittäin Zoologischer Gartenin Mäkkärin edusta, jonne on suhteellisen helppo löytää, vaikkei koskaan olisi Berliinissä käynytkään. Heti ensimmäiseksi lähdimme syömään, koska tyttäret olivat lähteneet Tampereelta jo todella aikaisin aamulla, eikä lentokoneen ruoka ole tunnetusti mitään gastronomian huippua. Sen jälkeen pyörähdettiin tyttöjen hostellin kautta ensin katsomaan Reichstagia ja Brandenburgin porttia. Illan hämärtyessä kävimme holokaustin muistomerkillä ja se muuten on hemmetin pelottava paikka pimeässä! Tämän jälkeen siirryimme Potsdamer Platzille joulumarkkinoille, josta löysimme myös sitä unkarilaista herkkua, jota vuosi sitten söimme Budapestissä! Nostalgiasyistä (ja myös siksi, että se nyt sattuu maistumaan hyvältä) napostelimme sellaisen kolmestaan. Aion kyllä vielä tarkemmin joskus kirjoittaa noista kaikista herkuista, joita joulutoreilta saa, niitä nimittäin riittää!

Rullapulla

 
Lauantaina treffasimme Nordbahnhofilla, joka sijaitsee idän ja lännen rajalla. Sieltä siis löytyy paikka, jossa muurin paikka on merkitty rautatolpin. Siitä kirjoitinkin jo aiemmin. Kävimme myös Mauerparkissa, joka oli lauantaisin todella tyhjä ja hiljainen, toisin kuin sunnuntaisin, jolloin siellä on kirpputori. Löysimme Mauerparkin läheltä ihanan kahvilan, jossa herkuteltiin pannukakuilla. Heti kahvilan vieressä oli käytettyjen kenkien kauppa, josta löysin ihanat, täydellisen väriset (turkoosit siis) nahkasaappaat. Hintaa niillä oli 79 euroa, ja olisin ostanut ne ihan varmasti, jos ne olisivat olleet vähän isommat. Kauppa oli kyllä ihanan symppis, ja jos haluaa vintage-kengät, sieltä kyllä löytyy! Lauantaina vielä kävimme Ostbahnhofilla ja East Side Galleryssä, joka on siis pitkä pätkä muuria, jonka erimaalaiset taiteilijat ovat koristelleet erilaisin maalauksin. Lopuksi vielä söimme kivassa intialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen lähdin käymään kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntasin takaisin Berliiniin erään ranskalaisen pojan läksäreihin. Päädyimme lopulta klubille nimeltä Tresor, joka on tähän asti ehkä mahtavin klubikokemus täällä. Alimmassa kerroksessa oli aivan mahtava meno, paikka oli täynnä savua ja valaistus koostui lähinnä strobovaloista. Välillä oli todella hankala nähdä kunnolla, ja aivojen hitauden takia näin ihmisiä kahtena. Basso oli niin kovalla, että kaikki vaatteet ja ihokarvat hiuksia ja kulmakarvoja myöten resonoi. Ihan hullu tunne, mutta oli kyllä äärimmäisen hauskaa ja kokemuksena psykedeelinen ja unohtumaton! Ilman korvatulppia siellä ei kyllä olisi voinut edes kuvitella olevansa... Kotiinhan sitten pääsin aamulla kahdeksan jälkeen :D

Kolmen tunnin yöunien jälkeen tyttäret sitten soittivat, että ollaan kohta Potsdamissa, tule vastaan. Päivä vierähti Potsdamin nähtävyyksiä ja joulumarkkinoita katsellen, ja illalla vielä lähdimme Berliiniin tapamaan erästä saksalaista tyttöä, joka oli toisen E:n kanssa vaihdossa Hollannissa viime keväänä. Kävimme kivassa italialaisessa ravintolassa jossain päin Prenzlauer Bergiä, ja söin ehkä elämäni isoimman salaattiannoksen! :D Myöhästyin junasta kivasti ehkä minuutilla, joten kotona olin puoli kahdentoista aikaan. Silloin meinasi väsyttää.

Maanantaina nukuin sitten hieman pidempään, ja lähdin Berliiniin vasta yhdentoista aikaan. Tyttäret olivat keskenänsä ehtineet jo leikkiä turistia ja minä liityin seuraan Friedrichstrassella, josta jatkoimme kävellen Unter den Lindeniä kohti Alexanderplatzia. Matkanvarrella kävimme DDR-museossa, joka oli ihan mielettömän mielenkiintoinen! Esillä oli kaikkea DDR-tavaraa ja tietoa oli oikein monipuolisesti. Lopulta päädyimme Alexanderplatzille shoppailemaan kaikkea kivaa (ostin taas kengät, "hups"), ja illan päätteeksi kävimme syömässä taas italialaisessa ravintolassa.

DDR-asunto

Tänään sitten vuorossa oli länsipuolen shoppailumahdollisuudet eli Kurfürstendamm (tutummin Ku'damm) ja KaDeWe. Ei kyllä ostettu juuri mitään, vaan pidettiin lompakot tiukasti kiinni :D Lopuksi lounastimme saksalaiseen tapaan Zoologischer Gartenissa (=dönerit metroaseman laiturilla), ja sitten olikin minun aika lähteä luennolle ja sanoa ihanille harkoille heipat :( Oli ihanaa ja mahtavaa ja parasta nähdä pitkästä aikaa! Mikään muu ei ole niin piristävää kun heittää tosi huonoa läppää ja pelotella toista E:tä kamalilla polttarisuunnitelmilla :D

Lisää kuvia tyttöjen seikkailuista löytyy täältä!

An einem nebligen Tag

Eräs professori on tämän viikon lomalla, ja sain toisen vapaapäivän kivasti keskiviikoksi. Päätin pyhittää päivän asialle, jota en olekaan pitkään aikaan kunnolla tehnyt, nimittäin opiskelulle. Ensi viikolla on kahdet harkat ja yksi esitelmä. Esitelmän perusrunko pitää olla huomenna valmis, sillä se täytyy lähettää opettajalle viikkoa ennen. Aiheen sai valita ihan itse, ja päädyin niinkin ympäripyöreään teemaan kuin Polymere des Alltags, eli arkipäivän polymeerit. Koska en kuitenkaan halua latoa vain itsestäänselvyyksiä muovipusseista ja -pulloista, olen tänään perehtynyt mm. kengänpohjiin, silmälasin linsseihin, hammasharjoihin ja pankkikortteihin. Jollain tosi sairaalla tavalla tykkään tästä. Olen myös koittanut tehdä ensi viikon harjoituksia, mutta ei muuten ole kauhean helppoa. Kun kysymyksesta ymmärtää vain ensimmäiset kolme sanaa (nennen Sie drei = nimetkää kolme), on yleensä pulassa. No, vielä on viikko aikaa selvittää, mitkä kolme asiaa minun pitää nimetä. Toiset harkat on onneksi englanniksi, mutta aihe lähentelee yksinkertaisen materiaali-insinöörin mielestä ydinfysiikkaa. No, oikeastaan se on vain kaksi vanhaa tuttua kurssia yhdessä: materiaalien mekaaninen käyttäytyminen ja materiaalien termodynamiikka ja kinetiikka. Onneksi en ole päässyt vielä kumpaakaan läpi...

Kun kello lähentelee viittä eikä ole pistänyt koko päivänä nenäänsä ulos, alkaa nemaattiset ja smektiset polymeerirakenteet hieman tulla ulos korvista. Lenkille olisi kiva mennä, mutta ulkona on jo hämärää ja sumua on ihan hirveästi. Viimeksi kun koitin lähteä samoissa olosuhteissa lenkille, jouduin kääntymään kampuksen vieressä olevan palatasin (Neues Palais) kohdalla takaisin. En nimittäin tiedä mitään sen pelottavampaa kuin sankka sumu ja vanha palatsi oudosti valaistune patsaineen muuten pilkkopimeässä ympäristössä. Ihan kuin suiraan jostain kauhuleffasta. Tänään on kuitenkin onneksi illalla luvassa visiitti Potsdamin joulumarkkinoille, jonka jälkeen voi zumbailla jouluherkkukalorit pois. Ehkä tästäkin päivästä siis selvitään :)

Kävin kaupassa enkä meinannut päästä sieltä pois

Tänään vietin taas yhden mukavan vapaapäivän Berliinissä, ja päätin käydä katsomassa, millainen valikoima KaDeWe:n yhteydessä olevassa  idee. -askartelu- ja käsityökaupassa on. Saman ketjun liike on tullut aikaisemmin tutuksi jo Hampurissa (useampaan otteeseen). Jos joskus aikaisemmin olen sanonut, että Hampurin idee. on lempparikauppani, niin nyt täytyy vähän korjata. Meinasi tänään leuka mennä lattian läpi, sillä valikoima käsityö- ja askartelutarvikkeita oli aivan uskomaton. Ensimmäisenä ovesta tullessa edessä oikealla oli uskomaton meri erilaisia kankaita ja vasemmalla taas puolestaan korutarvikkeiden paratiisi. Kiertelin kyseisessä taivaassa melkein tunnin ja lopulta sorruin ostamaan sukkalankaa (vihdoinkin löysin 100% villalankaa!) ja bambupuikot. Tyytyväisenä päätin kävellä lähimmälle isolle juna-asemalle Zoologischer Gartenille, ja sattumalta matkanvarrella oli yhdet joulumarkkinat. Kyllähän minä sen tiesin, että virallisesti suurin osa joulutoreista on avattu tänään, mutta on vaikea mieltää vielä joulua tulevaksi, kun puissa on vielä lehtiä eikä lunta ole lähimaillakaan. Harmitti taas, ettei kamera ollut mukana, sillä sieltä olisi saanut tosi hyviä kuvia. No, onneksi on vielä kuukausi aikaa! Tunnelma torilla oli leppoisa, oli aika rentouttavaa kävellä pikkukojujen seassa ja katsella mitä kaikkea ihanaa oli myynnissä. Meinasi olla kyllä aikamoinen koettelemus, etten heti syöksynyt ostamaan kaikkia vastaantulleita herkkuja. Oli kreppejä, vohveleita, makkaroita, hattaroita, pipareita, erilaisia paahdettuja pähkinöitä ja löysin jopa yhden kojun, jossa myytiin sellaista pullantapaista herkkua, jota tuli vuosi sitten Budapestissä syötyä useampaan otteeseen. No, lopuilta sorruin nälkäisenä ostamaan kinkulla ja juustolla täytetyn krepin ja kuumaa kaakaota. Nam!

Perjantaina sitten onkin kauan odotettu päivä, kun neidit E+E lentävät tänne Suomesta ja viipyvät alkuviikkoon. Ihan parastamahtavaahuippua nähdä taas pitkästä aikaa! En millään malttaisi odottaa, sillä näin joulun alla täällä on vaikka kuinka paljon kivaa tekemistä. Joulutoreja on yli 80 pelkästään Berliinin alueella, ja ainakin Potsdamer Platzilla voi käydä laskemassa mäkeä ja luistelemassa. Sitä odotellessa... :)

Suomalaiset joulumarkkinat

Tänään pääsin pujahtamaan suomalaiseen maailmaan, kun kävin muutaman muun TTY:n vaihtarin kanssa suomalaisilla joulumarkkinoilla Finnland Zentrumissa. Tarjolla oli paljon kaikkea suomalaista Marimekosta erilaisiin hilloihin ja porosäilykkeisiin. Myytävänä oli myös ruispuikuloita, joita ostin kaksi pussia huolimatta siitä, että hinta oli ihan järkyttävän korkea. En vaan voinut vastustaa! Mukaan tarttui myös yksi levy Fazerin piparisuklaata, joka on ehkä jouluisinta suklaata, mitä olen koskaan syönyt. Herkuttelimme vielä paikanpäällä karjalanpiirakoilla ja lohikeitolla. Ai että oli hyvää! Mukavaa vastapainoa dönereille ja ranskalaisille, joita täällä on tullut syötyä ihan hävyttömän paljon. Oli muuten aika hassua olla siellä, sillä en ole paljonkaan hengailut suomalaisten kanssa, saati sitten että lähes kaikki ympärilläkin puhuivat suomea. Harmittaa kyllä aikamoisesti, etten ottanut kameraa mukaan, sillä keskuksen yhteydessä oli myös todella upea kirkko, josta olisi saanut mahtavia kuvia. Täytyy varmaan vielä joskus käydä siellä uudestaan.

En tiedä, että aiheuttiko tällainen ihana Suomi-päivä koti-ikävän, mutta en voi olla haaveilematta saunasta. Onneksi tasan kuukauden päästä lennän Suomeen, joten onpahan ainakin jotain odotettavaa! Kaiken lisäksi olen varma, että sauna parantaisi tämän kamalan päänsäryn... Onneksi melkein kaikki vaihtarikaverit ovat ESN:n kanssa Puolassa, niin ei tarvitse edes yrittää jaksaa olla sosiaalinen vaan voi rauhassa käpertyä teekupin kanssa sängyn nurkkaan ja katsoa hömppäsarjoja netistä :)

S-bahnissa tapahtuu

Tänään Berliinistä tullessani muistin taas erään aiheen, josta olin ajatellut jo kirjoitella tänne aikaisemmin. Vaikka periaatteessa regionalbahnilla eli paikallisjunalla Potsdamiin pääsee huomattavasti nopeammin kun s-bahnilla, tykkään silti matkustaa jälkimmäisellä, sillä se on yleensä aika paljon kiinnostavampaa noin niin kuin kanssamatkustajien suhteen. Eräänkin kerran satuin istumaan erästä miestä vastapäätä, joka kävi keskustelua jonkun näkymättömän kanssa kielellä, jota en tunnistanut. Mies ei vain höpissyt itsekseen, vaan selvästi keskusteli, sillä välillä hän piti taukoa ja ihan selvästi kuunteli vastausta. Ilmeisesti keskustelu käytiin miehen ja jonkun jumalan välillä, sillä suurimman osan ajasta mies piti silmiään kiinni ja käsiään ristissä. Ihan harmiton tyyppi, mutta oli vähän pokassa pitelemistä :D

Toinen erikoisuus on erilaiset lehtimyyjät, jotka ilmeisesti myyvät sellaisia lehtiä, joiden tuotto menee kodittomille. Tällaisia tyyppejä aina silloin tällöin astuu vaunuun sisälle ja kertoo yleensä aika innottomasti ja ulkoaopetellun kuuloisesti, että mistä on kyse, jonka jälkeen kiertelee vaunun läpi tarjoten sitä lehteä kaikille kyydissä olijoille. Vielä en ole innostunut näitä lehtiä ostamaan.

Kolmas, ja yleensä kaikkein miellyttävin (ja hämmentävän yleinen) ilmiö on katusoittajat. Täällä he nimittäin toimivat samalla tavalla kuin yllämainitut lehtimyyjät, mutta lehden mainostamisen sijaan he tietenkin soittelevat ja laulavat. Tänään viimeksi eräs haitarinsoittaja soitteli yhden pysäkkivälin kotimatkalla. Aikaisemmin on tullut vastaan myös mm. kitaristi, viulisti, huilisti ja jonkinlainen etnobändi. Aina nämä soittajat eivät ole kauhean hyviä, mutta kyllä se kummasti piristää päivää, kun joku taitava soittaja viihdyttää yhden pysäkkivälin täyttä junavaunua :)

Ai niin, varasin lennot jouluksi Suomeen! Vietän siellä reilut kaksi viikkoa, eli 17.12.-3.1.. Tapaamisaikoja saa varata :P

Düsseldorfia

Perjantaina iltapäivästä lähdin Berliinistä Düsseldorfiin kimppakyydillä. Aluksi jännitti hirveästi, että millaiseen kyytiin oikein itseni saanut, mutta kuski osoittautui rennoksi puolalaiseksi ja menopelinä toimi mukava minibussi. Auto oli täysi, eli minun lisäkseni kyydissä oli seitsemän muuta matkalaista. Autobaanalla matka taittui aika nopeasti, aikaa meni reilu viitisen tuntia yhdellä pysähdyksellä. Suurimman osan matkasta nukuin, kun ensin totuin siihen, että nopeusmittarissa oli jatkuvasti ihan hulluja lukemia. Onhan se aika hurja fiilis, kun liikkuu 160 km/h (en muuten edes tiennyt että minibusseilla pääsee niin lujaa) ja viereisellä kaistalla autot painaa ohi. Perille päästyäni kello olikin jo yli yhdeksän ja väsytti aika paljon. Onneksi siskokulta oli minua jo odottamassa päärautatieasemalla :) Nukkumaan ei kuitenkaan onnistuttu menemään ajoissa, ja höpöteltiinkin pitkälle aamuyöhön.

Launtaina päätimme lähteä käymään Hollannissa, sillä matka Düsseldorfista rajalle kestää vain noin tunnin, ja rajanylitys maksoin 2,60 euroa per naama. Tosin myöhästyttiin parilla minuutilla siitä junasta, jolla meidän oli tarkoitus mennä, joten jouduimme odottelemaan seuraavaa tunnin. Päätettiin sitten elää hobittielämää ja syötiin toinen aamupala rautatieaseman läheisyydessä. Rajakaupunki Venlo ei ollut mikään suuri turistinähtävyys, mutta aika vierähti nopsasti shoppaillessa ja syödessä. Lopuksi käytiin vielä ruokaostoksilla, ja mukaan tarttu mm. hollantilaista vla-vanukasta ja stroopwaffelseja. Lisäksi pientä materiaali-insinööriä ihmetytti kivennäisvesitölkit, jotka olivat tehty muovista lukuunottamatta alumiinista yläosaa. En ole vieläkään keksinyt, millä tavalla sellainen tölkki on parempi kuin kokonaan alumiinista tehty :D

Materiaali-insinöörin ihmetys

Sunnuntaina kävimme katselemassa Düsseldorfin vanhaa kaupunkia ja kävelimme Rhein-joen vartta ja kävimme ihanassa jäätelökahvilassa, jossa join chilikaakaota ja syötiin puoliksi vohveli kermavaahdolla, suklaakastikkeella ja makadamiapähkinöillä. Samalla saimme hienon idean lähteä Wuppertaliin ajelemaan Schwebebahnilla. Harmiksemme satuimme sinne suurin piirtein vuoden ainoana viikonloppuna, kun se ei kulkenut ilmeisesti huoltotöiden tms. takia. Ihan hitusen kyllä harmitti!

Maanantaina lähdin sitten takaisin tänne toisella kimppakyydillä. Tämäkin kyyti oli minibussi, tällä kertaa huomattavasti tyhjempi. Sain koko takapenkin itselleni ja matka menikin kännykän akkua tuhlaillessa ja nukkuessa. Paluumatka kesti pidempään kuin tulomatka, vaikka ruuhkia ei ollut. Ajettiin ilmeisesti jotain toista reittiä... Onneksi minulla oli koko päivä aikaa.

Loppuviikon suunnittelmia on ainakin suomalaiset joulumarkkinat ja Biosphäre. Voi olla, että jotain muutakin hauskaa tulee keksittyä!

Vaikka olisi kiire, onneksi aina on aikaa päivittää blogi

Tänään ei kaikki mennyt niin kuin leffoissa. Olin laittanut herätyskellon soimaan kahdeksalta, että ehdin varmasti hoitaa kaikki tämän päivän asiat ilman kiirettä. Muuten ihan hyvä suunnitelma, paitsi että nukuin melkein kymmeneen... Onneksi en ollut varsinaisesti sopinut mitään aamulle. Ensimmäiseksi lähdin käymään Ausländerbehördessä, sillä pari viikkoa sitten minulle tuli sieltä kirje, että täytyy toimittaa vielä joitakin papereita sinne 10.11. mennessä. Viimetipassa siis mentiin, taas :D No, siellä sitten selvisi, että tarvitsen vielä yhteen paperiin erään professorin tai jonkun minun opintojani ohjaavan henkilön allekirjoituksen. Erääseen toiseen paperiin sen olin jo viime viikolla saanut. Sain jatkoaikaa ensi viikolle, sillä tällä viikolla kyseinen proffa on lomalla. Tänään pitäisi vielä ehtiä käymään lenkillä tyttöjen kanssa, sillä eilinen zumba oli peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Sitten olisi vielä mm. läksyjä, opetusta pari tuntia, kaupassa käyntiä, balettia ja neiti M:n luokse pitäisi kuulemma myös ehtiä. Totesin kyllä jo herätessä, että en millään ehdi kaikkea, joten keskityn olennaiseen, eli blogin päivitykseen :D

Huomenna tosiaan otan suunnaksi Düsseldorfin, sillä ihana siskoni O on asunut siellä kesäkuusta lähtien, eikä olla sen jälkeen nähtykään. Matka taittuu mukavasti kimppakyydillä ihan tavallisella henkilöautolla. Löysin kyydin mitfahrgelegenheit.de -sivustolta, jossa ihmiset tarjoavat kyytejä kaupungista toiseen. Kimppakyydeillä matkustaminen on erittäin suosittua täällä, sillä se on yleensä edullisempaa ja nopeampaa kuin esimerkiksi junalla matkustaminen (joka on täällä ihan ryöstökallista!). Parin puhelinsoiton avulla sain hoidettua itselleni kyydin Düsseldorfiin ja takaisin, hintaan 30 euroa/suunta. Junallahan tämä lysti olisi halvimmillaan ollut 60 euroa/suunta. Vähän kyllä jännittää, että millaisten tyyppien kyytiin nousen, eli jos minusta ei ensi viikolla kuulu mitään, niin se tarkoittaa sitä, että minut on ryöstetty, raiskattu ja tapettu :D No ei vaan, puhelimessa molemmat kuskit vaikuttivat aika rennoilta ja mukavilta, että eiköhän tästäkin selvitä!

Luovutin

Ei, tämä ei ole angstipäivitys, vaan kävin tänään luovuttamassa verta. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen luovuttanut, taisi olla ennen Wappua. Tänään verenluovutus tapahtui meidän toisella kampuksella, eli 10 minuutin bussimatkan päässä. En ollut ihan varma, että saanko luovuttaa täällä verta, sillä en löytänyt saksalaisen Punaisen Ristin sivuilta tietoa siitä, onko se kiellettyä ulkomaalaisilta. Suomessa kun luovuttajalla täytyy olla suomalainen henkilötunnus. Onneksi sain kaverikseni neiti E:n Tsekeistä, ja lähdimme yhdessä paikanpäälle kysymään, onko se mahdollista. Olihan se! Aluksi jännitti ihan hirveästi, että en ymmärrä kaikkea, mitä minulta kysytään tai mitä minun pitää tehdä, mutta prosessi oli hyvin samanlainen kuin Suomessa. Aluksi käytiin ilmoittautumassa, näyttämässä henkkarit ja kertomassa yhteystiedot, jonka jälkeen käteen tökättiin pari paperia luettavaksi ja kyselylomake täydennettäväksi. Lomake oli lähes sama kuin Suomessa, ja jouduin kysymään vain yhden sanan tarkoitusta. Isoimpana erona suomalaiseen luovutukseen oli se, että täällä verta luovutettiin 500 millilitraa, kun Suomessa veripussi on 450 millilitraa. Kun lomakkeen oli saanut täytettyä, hoitaja mittasi veren hemoglobiinin. Täällä muuten hassusti hemoglobiinin yksikkö on g/dl, kun taas Suomessa käytetään yksikköä g/l. Katsoin ensin, että apua, eihän hemoglobiini voi olla noin alhainen (13,2), mutta sairaanhoitaja vakuutteli asian olevan kunnossa :D Hemoglobiinin mittauksen jälkeen kyselylomake käytiin läpi lääkärin kanssa ja lääkäri mittasi myös verenpaineen. Sitten päästiin itse asiaan, eli luovutukseen. Kaikki hoitajat olivat ihan supermukavia ja innostuneita siitä, että tulen Suomesta ja siitä, että olen luovuttanut verta Suomessa jo useamman kerran. Eräs hoitaja myös naureskeli sille, ettei todellakaan osannut lausua minun outoa nimeäni :D Luovutuksen jälkeen meitä sitten lahjottiin oikein urakalla, saimme kangaskassillisen tavaraa (mm. pienen ensiapulaukun, mukin, kynän, kalenterin ja lehtiön) ja muovipussillisen mättöä (mm. suklaata, mehua, nallekarkkeja, keksejä, myslipatukoita ja Wasan näkkileipää). Eli voisin olla aika tyytyväinen :)

Vastakohtien viikonloppu

Nyt on yksi vaihtoajan tapahtumarikkain ja vaihtelevin viikonloppu takana! Nukuin viime yönä jotkut aivan hillittömän pitkät yöunet, sillä viikonlopun aikana en ehtinyt paljonkaan aikaa viettää sängyssä. Koko viime viikon ajan Potsdamissa oli käynnissä kansainvälinen teatterifestivaali Unidram, ja perjantai-iltana päätimme käydä katsomassa erästä nukketeatteria. Valitettavasti liput siihen oli loppuunmyyty, joten päädyimme katsomaan esityksen nimeltä Katastrophe. Jälkikäteen ei kyllä yhtään harmita, sillä esitys oli mahtava ja jotain ihan erilaista, mitä olen koskaan elämäni aikana nähnyt! Esitys oli todella kaukana perinteisestä teatterista, sillä varsinaisia näyttelijöitä ei ollut, vaan esityksen päähenkilöinä toimivat nallekarkit. Siinä oli käytetty paljon erilaista tekniikkaa, sillä kaikki tapahtui nallekarkkien mittakaavassa ja se kuvattiin videokameroilla, joiden kuva puolestaan heijastettiin kolmelle eri valkokankaalle. Nallekarkit saivat kyytiä, kun esityksessä mm. käytettiin erilaisia kemiallisia erikoistehosteita ja nallekarkkeja myös sulatettiin ja haudattiin hyytelöön. Nimensä mukaisesti esitys kertoi erilaisista katastrofeista, joita nallekarkkiyhdyskunta joutui kokemaan kehityksensä aikana. Luonnonkatastrofien, kuten tulivuoren purkauksen ja maanjäristyksen lisäksi käsiteltiin ihmiskunnan itse aiheuttamia katastrofeja. Siinä sai kyytiä mm. sodat, raha ja uskonto. Huumoria oli kuitenkin käytetty sopivasti, ettei aihe käynyt liian raskaaksi. Näytöksen jälkeen lähdimme vielä Berliiniin, jossa osa porukasta päätyi klubille, jonne miehiltä oli pääsy kielletty ja minä päädyin neiti M:n ja yhden miesvahvistuksen seurassa syömään apfelstrudelia Hackescher Marktille. Kotiin pääsin joskus kahden ja kolmen välissä.

Lauantai vierähtikin sitten käytännössä kokonaan Berliinissä. Kävimme ensin Ostbahnhofin läheisyydessä sijaitsevalla Berliinin muurin pätkällä, jota kutsutaan East Side Galleryksi. Se on myös käsittääkseni pisin ehjäksi jäänyt osa, ja nykyään se tosiaan toimii kansainvälisenä vapauden muistomerkkinä. Muuri on täynnä erimaalaisten taiteilijoiden maalaamia teoksia. Harmi kyllä, että muuriin on myös maalattu graffiteja ja erilaisia töhryjä itse teosten päälle. Kävimme myös kävelemässä vähän kauempana sellaisella alueella, jossa turisteja ei juuri näkynyt. Oli mielenkiintoista nähdä sitä oikeaa Berliiniä, eikä vain ydinkeskustaa. Tietämättämme satuimme myös kävelemään Watergate-klubin ohi, jossa sitten vierähti koko lauantaina ja sunnuntain välinen yö. Klubi on yksi Berliiniin kuuluisimmista, ja sinne sisäänpääsy oli kuin yhtä suurta peliä. Esimerkiksi isoja porukoita ei mielellään päästetä sisään, etenkin jos se on miesvaltainen. Päätimme siis jakaantua neljästä tytöstä ja kahdesta pojasta koostuvasta porukasta kahteen pienempään. Sisälle ei myöskään pääse, jos meluaa tai hihittelee tai käyttäytyy muuten epäsopivasti jonossa. Olimme myös etukäteen ottaneet selvää illan kolmesta dj:stä, sillä portsarit etsivät ihmisistä jatkuvasti syitä olla päästämättä sisään, ja yksi "hyvä" syy on se, ettei satu tietämään kuka sinä iltana soittaa. Onneksi olimme berliiniläisen bilekäsityksen mukaan ajoissa liikkeellä, sillä sisään pääsimme jo joskus puoli yhden maissa. Sisäänpääsy maksoi 15 euroa, mutta oli kyllä sellaiset reivit, että kannatti maksaa. Klubi oli hyvin askeettisesti sisutettu, mutta paikkana silti ihan mieletön, sillä yhden seinustan isoista ikkunoista avautuikin näkymä Spree-joelle. Yläkerrassa kahden vastakkaisen seinän ja katon läpi kulki valoseinämä, joka toi ihan oman tunnelmansa tanssilattialle. Ensimmäinen dj tosin oli vähän so lala (eli olisi se nyt huonompikin voinut olla...), mutta kaksi seuraavaa kyllä räjäytti pankin! Korvatulpat olivat kyllä ihan must, sillä musiikki oli niin kovalla, että tunsin basson aiheuttaman ilmavirran :D Osa porukasta lähti kotiin jo joskus neljän aikoihin, mutta itse painoin pään tyynyyn vasta kahdeksalta aamulla :D

Sunnuntaina sitten palasin korkeakulttuurin pariin, sillä Berliinin jazzfestivaaleilla esiintyi Iiro Rantala. Konsertti oli huikea! Olen vieläkin ihan sanaton, sillä mitkään adjektiivit eivät pysty kuvaamaan sitä riittävissä määrin. Konsertissa myös palkittiin Lost Heroes -albumi vuoden jazzlevynä, enkä kyllä yhtään ihmettele. Kuuluu myös minun lempilevyihini. Konsertin lopuksi sain vielä nimmarin! Harmitti vain se, että en ollut ottanut omaa kopiotani Lost Heroesista mukaan tänne, vaan se on Suomessa. Signeerattu versio siitä olisi ollut ehkä hienointa ikinä! Konsertti oli kyllä yksi paitsi vaihdon ajan, varmaan myös koko tähänastisen elämäni kohokohdista. Kannatti lähteä!

Tämä päivä onkin sitten mennyt käytännössä vain siihen, että olen yrittänyt toipua viikonlopusta. Eli siis en ole käytännössä saanut juuri mitään aikaiseksi, mutta onneksi ei tuota tekemistä ihan hirveästi ole muutenkaan. Tänään on saamattomuuden lisäksi vaivannut myös vähän koti-ikävä, sillä tällä viikolla on isänpäivän lisäksi myös äitin ja rakkaan pikkuveljeni O:n syntymäpäivät. Viikonlopuksi luvassa on ehkä vähän helpotusta, sillä perjantaina lähden Düsseldorfiin toisen O:n luo. On jo aikakin, sillä ollaan nähty viimeksi kesäkuussa. Odotan jo innolla :)

Zumbaa ja balettia

Keskiviikkona uskaltauduin jalasta huolimatta lähteä kokeilemaan saksalaista näkemystä zumbasta (ts. kyllästyin vain istumaan kotona tekemättä mitään). Särkylääkkeitä naamariin ja menoksi, kyllä muuten kannatti! Oli ihan mahtavaa päästä piiiiitkästä aikaa oikeasti liikkumaan ja sattui olemaan myös kiva naisohjaaja. Eihän se nyt ihan TTY:n Silviota voittanut, mutta minkäs teet, jos vertailukohteena on kuuma latinomies. Liikuntatilojen huonoutta täytyy kyllä ihan ihmetellä, sillä esimerkiksi pukuhuoneita ei ole, suihkuista nyt puhumattakaan. Kaiken lisäksi osa tiloista on päiväsaikaan jossain ihan muussa käytössä eikä niitä ole tehty varsinaisesti liikuntaa varten. Siellä, missä käyn aerobiccaamassa ja zumbaamassa, ei esimerkiksi ole ollenkaan peilejä, joista näkisi, että tekeekö liikkeet oikein. Lisäksi lattia on todella liukas ja takanurkassa on iso kasa leluja. Ilmeisesti huone on päivisin jonkinlainen lasten leikkitila. Myös se on hieman häiritsevää, että huone on maantasalla ja siitä avautuvat ihan jäätävän isot ikkunat aika vilkkaalle kadulle :D Tulee kyllä ikävä Tamppi-areenaa!

Eilen sitten menin ensimmäiselle balettitunnille. Ensin en meinannut löytää koko tanssisalia, sillä sinne pääsi vain erään toisen huoneen läpi, jossa sattui silloin olemaan judo-harjoitukset. Hämmentävää. Liikuntasali, jossa baletti pidettiin, oli onneksi varusteltu peileillä, muuten olisi voinut olla aika hankala tehdä yhtään mitään (tai ainakaan nähdä omia virheitään). Baletissa ei varsinaisesti ainakaan vielä tullut samalla tavalla hiki kuin esim. zumbatessa, mutta tänään on kyllä koskenut ihan joka ikiseen jalkojen lihakseen! Ainakin ensimmäisen tunnin perusteella voin sanoa, että baletti on ihan mahtavaa. Helppoa se ei ole, ja siinä joutuu keskittymään ihan jatkuvasti siihen, missä mikäkin ruumiinosa menee. Koko 90 minuutin aikana en edes muistanut, että minulla koskee jalkaan :D Se on melkein terapeuttista, kun ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan mitään muuta.

Tulevasta viikonlopusta pitää kyllä vielä hehkuttaa sen verran, että sunnuntaina Berliinin JazzFesteillä esiintyy Iiro Rantala. Sitä onkin odotettu jo pari kuukautta :) Ei voi olla mitään muuta kuin mahtavaa!

Lisää saksalaista terveydenhoitoa

Tämä jalka ei oikein tunnu parantuvan ja kipulääkkeet loppuivat eilen, joten aamulla taas lähdin käymään lääkärissä. Tietysti kävi niin hieno tuuri, että juuri tällä viikolla sattui olemaan minun lääkärini lomaviikko, joten minut lähetettiin eräälle toiselle lääkärille, joka tämän viikon ajan hoitaa myös sen toisen lääkärin potilaat. Eli siis ratikalla ajelin sellaiseen osaan Potsdamia, jossa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt ja lääkäriä etsimään. Tämä lääkäri oli erään urheiluopiston lääkäri, ja kyseinen opisto löytyikin aika helposti seuraamalla urheilullisen näköisiä ihmisiä :P Tosin lääkärin löytäminen opiston alueelta osoittautuikin vähän haasteellisemmaksi, sillä opasteita ei ollut missään muualla kuin sen rakennuksen seinässä, jossa vastaanotto oli. Koko lääkäri- ja apteekkireissuun meni melkein kolme tuntia, ja lääkärin kanssa jutteluun aikaa meni ehkä kaksi minuuttia. Sain uuden särkylääkereseptin ja reseptin johonkin toiseen voiteeseen ja käskyn mennä ensi viikolla omalle lääkärille takaisin, jos ei helpota. Toivon kyllä ihan oikeasti, että tämä parantuisi, niin pääsisin nauttimaan ihanasta syksystä (täällä on ruska parhaimmillaan!) ja liikunnasta. Turhauttaa, kun ei voi tehdä mitään kunnolla.

Tänään oli kyllä kiva tulla kotiin, kun postilaatikossa oli postikortti (kiitos neiti L!) ja ilmoitus saapuneesta paketista (kiitos äiti ja isi!). Koska en ollut kotona postin tullessa ja paketti oli liian suuri postilaatikkoon, oli se jätetty naapurille. Jännä systeemi, mutta ei oikeastaan haitannut. Eipä tarvinnut lähteä keskustasta asti kantamaan sitä, painoi se kuitenkin melkein kuusi kiloa. Nyt on talvitakki ja lenkkarit! :)

Akuutti humanistiutuminen

Kolmas opiskeluviikko pyörähti tänään käyntiin fonetiikan voimalla. Saksan kursseja minulla on täällä yhteensä kolme, fonetiikan lisäksi on saksaa luonnontieteilijöille ja kulttuurien välistä kommunikointia. Jos ei muuta, niin olen ainakin tehnyt jänniä huomioita Suomesta, suomalaisuudesta ja kielestä. Se nyt ei kenellekään suomalaisellle tule uutisena, että meillä teitittelyä ei juurikaan harrasteta, mutta täällä paitsi saksalaiset, myös melkein kaikki muutkin kuuntelivat silmät pyöreinä, kun kun kerroin, että Suomessa voi esimerkiksi sinutella opettajia, virastojen virkailijoita ja myös professoreja. Eräs itäisestä Euroopasta kotoisin oleva tyttö (maata nyt en satu muistamaan) ei millään suostunut edes uskomaan sitä, sillä hänen mielestään teitittelysäännöt eivät riippuneet kulttuurista eikä alueesta, vaan ne ovat kaikkialla samat. Toisaalta minusta olisi todella outoa teititellä omia isovanhempiani, mikä on taas ihan normaalia esimerkiksi ukrainalaisten mielestä. Toinen aika isokin ero on kengissä, siis lähinnä siinä, että pidetäänkö kengät jalassa sisällä. Suomessa on suorastaan epäkohteliasta tulla eteistä pidemmälle kengät jalassa, mutta moni on taas täällä sanonut, että heidän mielestään olisi epäkohteliasta vaatia vieraita ottamaan kengät pois sisälle tullessa. Ei kuulemma voi olettaa, että vierailla on aina esim. parilliset sukat jalassa (?!). Kulttuurien välisen kommunikoinnin kurssilla pohdimme myös mahdollisia syitä näihin eroihin, ja tulimme siihen tulokseen, että Suomen pitkän ja kylmän talven takia sisällä ei oleskella ulkokengissä. Onhan paksut talvikengät yleensä aika epäkäytännölliset sisätiloissa verrattuna kesäkenkiin.

Eräs aika mukava ero Suomeen verrattuna on täällä se, että suojatien kohdalla autojen on lain mukaan pysähdyttävä, ja niin täällä tehdäänkin. Tarvitsee vvilkaista tietä vain sen verran, ettei ihan suoraan auton alle kävele, mutta muuten voi luottaa siihen, että autoilija pysähtyy. Todennäköisesti Suomeen palattuani jään ensimmäisen viikon aikana auton alle... :D

Jänniä havaintoja olen tehnyt myös kieliopillisista asioista. Suomessahan ei tosiaan ole erikseen prepositioita, vaan kaikki ilmaistaan sijamuotojen avulla, joita meillä on 15 (vrt. saksassa neljä). Tämäkään ei sinänsä ole mitenkään uutta, mutta tajusin myös vähän aikaa sitten, että suomessa myös erisniemet taipuvat sijamuodoissa, toisin kuin esim. saksassa, englannissa tai ruotsissa. Pari päivää sitten taivutin oman nimeni sijamuodoissa ihan esimerkin vuoksi muille, ja jouduin tarkistamaan netistä osan sijamuodoista. Muiden mielestä oli outoa, etten osannut niitä ulkoa. Onhan ne joskus yläasteella opeteltu, mutta paljonpa olen insinööriopinnoissa tarvinnut termejä illatiivi ja ablatiivi :D Osaan kuitenkin käyttää niitä ihan sujuvasti, vaikka oikeaa nimitystä en tiedäkään.
 
Tämmöisiä pohdintoja aiheuttaa vaihto-opiskelu tavallisessa yliopistossa. Taidan tarvita kohta ensiapua akuuttiin humanistiutumiseen!

Lopuksi vielä iloisen syksyinen kuva, jonka nappasin eilen Berliinissä Charlottenburgin puistossa, jossa kävimme vapaapäivän kunniaksi. Lisää kuvia koko vaihdon ajalta ja myös eiliseltä löytyy edelleenkin täältä.

Syksyn värejä ja riemua

Loppuviikosta

Tämä loppuviikko on mennyt osittain ihan omasta edestään, sillä en ole kipeän jalan takia voinut juurikaan tehdä mitään. Väliin jäivät niin zumba kuin balettikin, ja parit bileet olen vain käynyt istumassa läpi ja katsomassa vierestä muiden juhlimista ja ihmissuhdekuvioita (joita muuten riittää, ihan kuin Salkkareita katsoisi!). Kaiken lisäksi taas perjantaina polymeeriluennot oli peruttuna, ilman mitään ilmoitusta.Tulee aika kotoisa olo, kun asiat hoidetaan ihan kuin materiaaliopin laitoksella TTY:llä!  Joten en ole edes opiskelulla saanut pidettyä itseäni kiireisenä. Perjantaina päätin käydä katsomassa Euroopan suurinta tavarataloa, KaDeWea. Suurihan se oli, eikä todellakaan mikään opiskelijan ostosparatiisi. Löysin todella ihanan iltapuvun, jonka hintalapussa oli neljä numeroa. Eikä muuten alkanut ykkösellä. Samoin keltainen villakangastakki suorastaan huusi, että "osta minut!", eikä hintaakaan ollut kuin vaivaiset 499 euroa. Varmaan talon halvin takki siis. Mausteosasto tosin olin aika vaikuttava, enkä ole ehkä elämäni aikana nähnyt niin montaa erilaista sinappia. Hintoja en uskaltanut edes katsoa.

Launtaina lähdimme ESN:n kanssa tutkiskelemaan Potsdamin nähtävyyksiä, kävimme mm. Cecilienhofissa, jossa vuonna 1945 järjesttiin Potsdamin konfrenssi, joka päätti toisen maailmansodan. Potsdam on aivan täynnä historiallisia paikkoja enkä varmaan edes ehdi kaikkea puolessa vuodessa näkemään. Palatseja/linnoja kaupungin alueella taitaa olla 16 kappaletta, eli jo niissä riittää näkemistä! Kuvia eilisestä reissusta seuraa ehkä joskus, jos inspiraatio iskee.

Tänään pääsin sitten leikkimään turistiopasta, kun sain aamulla tekstiviestin herra P:ltä, joka on TTY:ltä vaihdossa Berliinissä. Herra P italialaisine tyttöystävineen oli tulossa Potsdam-exculle ja minä sitten päädyin kävelyttämään heitä ympäri kaupunkia. Oli hauskaa pitkästä aikaa puhua suomea ja vaihtaa kokemuksia suomalaisesta näkökulmasta. Myös englannin puhuminen oli aika virkistävää, sillä olen käytännössä puhunut täällä koko ajan vain saksaa ja välillä tuntuu etten enää osaa englantia :D Kaikkein vaikeinta on koittaa ääntää englanniksi sanoja, joiden saksalainen kirjoitusasu on samanlainen (esim. sport). Väkisinkin tulee saksalaista ässää jä ärrää joka paikkaan. Kun vihdoin pääsin kotiin, ajattelin viettäväni kivan koti-illan blogia päivitellen, mutta se keskeytyi yllättäen ovikellon soidessa, kun neidit C, E, M ja M halusivat pelata korttia ja juoruta. No mikäs siinä, minä otin ja voitin melkein koko illan kahta kierrosta lukuunottamatta. Samalla päätimme lähtevämme huomenna Berliiniin, sillä täällä Potsdamissa ja koko Brandenburgin osavaltiossa juhlitaan huomenna Reformationstagia ja kaikilla on vapaata. Toisin sanoen myös kaupat ovat täällä kiinni. Berliinissä kyseinen päivä ei kuitenkaan ole pyhä, joten siellä on huomenna vain normaali maanantai.

Toivon myös kovasti tämän jalan parantumista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi viikolla täytyy mennä takaisin lääkäriin... :( Tuntuu tyhmältä, etten voi oikein tehdä mitään kunnolla ja välillä on vähän tylsääkin sen takia. Pitäisi varmaan ihan oikeasti vain levätä ja olla tekemättä mitään, mutta kaiken tämän ainutlaatuisuuden keskellä en haluaisi tuhlata aikaa oman asuntoni seinien tuijotteluun. Lohtusyömistä on tullut harrastettua ja se myös näkyy. Ostin tosin perjantaina lankaa ja neulepuikot, joilla toivottavasti saan huijattua itseäni sen verran, että mahdun ensi viikolla vielä ovesta ulos :D

Saksalaista terveydenhoitoa

Toivoin, ettei tarvitse tämän puolen vuoden aikana kirjoittaa kyseistä aiheesta mitään, mutta toisin kävi. Viime viikon lopusta lähtien oikea jalka on ollut hieman kipeä, mutta se ei juurikaan ole haitannut menoa ennen kuin viime yönä, kun heräsin kolmen aikoihin siihen, että jalkaa särkee todella paljon. Lähemmin tarkasteltuna huomasin myös että pohje punoittaa ja se on turvonnut. Eipä sitten auttanut kun yöllä ryhtyä tutkimaan paikallisia terveydenhuoltomahdollisuuksia. Täällä kun ei ole erikseen yliopisto-opiskelijoille omaa terveydenhuoltoa toisin kuin Suomessa. Myöskään mitään kunnalista päivystystä ei ole, vaan se tapahtuu yksityisellä vastaanotolla. Pikaisen googletuksen jälkeen löysin suhteellisen läheltä lääkärin vastaanoton, jonne lähdin jo ennen kahdeksaa aamulla. Onneksi omistan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jolla saan täällä tarpeelliset hoidot samaan hintaan kuin muutkin. Tänään jouduin maksamaan 10 euron suuruisen maksun, mutta ymmärtääkseni seuraavalla kerralla sitä ei tarvitse maksaa, jos lääkärin tarpeessa menen samaan paikkaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja melkoisen turhautuneena kipuun koko lääkärissä asiointi tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Kielitaito olisi ehkä juuri ja juuri riittänyt asian hoitamiseen saksaksi, mutta aamulla se tuntui vähän turhankin vaikealta. Onneksi siellä puhuttiin myös englantia ja vastaanottovirkalija sekä itse lääkäri olivat todella mukavia. Minulle diagnosoitiin laskimotulehdus ja sain reseptin särkylääkkeisiin ja johonkin voiteeseen, jota täytyy levittää kolmesti päivässä kipeälle alueelle. Lopuksi hoitaja kävi vielä tekemässä tukisidoksen kipeään pohkeeseen. Kuulemma perjantaina täytyy tulla takaisin, jos ei ala helpottaa. Sitten vielä etsin lähimmän apteekin, josta kävin hakemassa määrätyt lääkkeet. Toivotaan siis parasta. Kotimatkalla sain myös vähän perspektiiviä omaan terveydentilaani, sillä lähikauppani edessä keskellä tietä makasi nainen, joka oli jäänyt auton alle, liikenne oli ihan tukossa ja ihmiset odottivat hiljaisina ambulanssin tuloa. Melko aavemainen tunnelma... Tuli taas todettua, että asiat voisi olla huonomminkin.

Berliiniä

Ensimmäinen "kokonainen" kouluviikko on nyt takana ja parhaillaan aloitellaan toista. Viime perjantaina selvisin kahden eri kampuksen välisestä matkasta yllättävän helposti, sillä opettaja antoi minulle luvan lähteä aikaisemmin ehtiäkseni junaan. Ensimmäinen muoviluento olikin ihan juuri sitä itseään ja tuli heti kotoisa olo, kun ensimmäisenä herra prof. luennoitsija kysyi meiltä, että mikä ero on muovilla ja polymeerillä :D Kyseisen herra prof. luennoitsijan puheesta on välillä hieman hankala saada selvää, ja olen kurssin ainoa vaihtari. Täytyy käydä jututtamassa herra prof. luennoitsijaa ensi viikolla ja ottaa selvää mahdollisista vaihtareiden erityisvapauksista :D

Lauantaipäivä meni melkein kokonaan turistia leikkiessä Berliinissä. Kävimme mm. ajelemassa kaksikerrosbussilla Zoologischer Gartenista aina Alexanderplatzille asti. Linja numero 100 kuuluu Berliinin paikallisliikenteeseen, mutta se on suunnattu erityisesti turisteille, sillä sen reitin varrella sijaitsevat lähes kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Selostusta ei tietenkään ollut, mutta toisaalta matkustimmekin ilmaiseksi Semesterticketillä. Alexanderplatzilta kävelimme Checkpoint Charlielle ja sieltä Potsdamer Platzille, jossa on Euroopan ensimmäiset liikennevalot.

 

 

 

 

Checkpoint Charlie

Sunnuntaina päätimme lähteä taas brunssille Berliiniin. Yritimme ensin mennä erääseen kahvilaan, jonka brunssibuffettia olen kuullut kehuttavan, mutta siellä ei valitettavasti ollut tilaa meille kaikille. Päädyimme siis syömään samaan paikkaan, jossa kävimme edellisenkin kerran, sillä se sijaitsi saman kadun varrella eikä ketään huvittanut lähteä etsimään jotain toista paikkaa. Ruoka oli edelleenkin hyvää ja halpaa :) Mahat täynnä suuntasimme Mauerparkiin. Mauerpark on siis puisto, joka sijaitsee entisen muurin raja-alueella. Sunnuntaisin siellä on aina iso kirpputori, josta voi tehdä aika mahtavia löytöjä, jos jaksaa kierrellä rauhassa. Maeurparkin jälkeen kävelimme Bernauer Strassea pitkin, joka on siis ennen ollut idän ja lännen välinen raja, eli vielä reilu kaksikymmentä vuotta sitten sillä paikalla on ollut muuri. Muuri on osittain vielä olemassa ja muuten sen paikka on merkitty rautatolpin, ja myös pakotunneleiden paikkoja on merkitty alueelle ja infotauluissa kerrottiin mm. muurin eri vaiheista ja erilaisista keinoista paeta länteen. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos joskus suuntaa Berliiniin.

Berliinin muuria Mauerparkissa

 

Muurin paikka Bernauer Strassella

Tänään on taas ollut vähän löysäilypäivä, mutta sain sentään ostettua itselleni tuulipuvun, joka tulee varmasti tarpeeseen jo tänä iltana, kun lähden testaamaan yliopiston liikuntakursseista ensimmäisen, aerobicin. Toivottavasti huomenna pääsen sängystä ylös!

Toinen koulupäivä - melkein

Tänään minulla piti olla toinen koulupäivä, ja kerrankin lähdin ajoissa liikkeelle, sillä minun piti eksyä kampukselle numero kaksi, joka sijaitsee siis noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä asunnoltani. No, bussi oli ensin tietenkin myöhässä, mutta se ei haitannut läheskään niin paljon kuin se, että en muista koko elämäni aikana olleeni niin täydessä bussissa! Suomessa, tai ainakaan Tampereella, bussikuskit eivät todellakaan suostu ottamaan kyytiin niin montaa ihmistä (fuksikiertoajelua ei lasketa). Tuntui hullulta seistä tuulilasissa kiinni bussin mutkitellessa kapeiden katujen läpi kohti kampusta. Onneksi perille päästiin hengissä ja löysin oikean rakennuksen ja luokkahuoneen helposti. Kellon ollessa 20 yli, luennoitsija kävi huikkaamassa ovelta, että menkää syömään tai kotiin, alotetaan sit perjantaina oikeesti. Eli se siitä koulupäivästä :D Päätinkin sitten lähteä keskustaan ja löysin ihanalta sivukujalta maailman söpöimmän teekaupan. Harmi, että siellä oli myös aika kallista! Onnistuin kuitenkin shoppailemaan itselleni koulutarvikkeita, suoristusraudan, kaulaliina ja ainekset lihapulliin. Tänään illalla siis syödään perinteisesti lihapullia ja perunamuusia! :) Huomennakin on vielä löysäilypäivä, sain nimittäin sähköpostin, että myös torstain luennoista kaksi on peruttu. Eli koulua vain neljän ja kuuden välillä... Toivottavasti en pala loppuun, sellaista vauhtia kun pitää opiskella :D

Lopuksi haluan vielä kiittää T&J-kokoonpanoa ja Harakoita ihanista tällä viikolla saapuneista postikorteista! Tunnen itseni tärkeäksi :)

Ensimmäinen koulupäivä

No, nyt on sitten virallisesti aloitettu opiskelut täällä. Tänään tosiaan alkoi kurssi nimeltä Korrektive Phonetik, joka siis keskittyy saksan ääntämiseen. Kurssi on tarkoitettu vähän alemmalle taitotasolle, mutta se ei oikeastaan haittaa. Onpahan aika helppoa, ainakin periaatteessa. Tänään aiheena oli sanojen painotus, ja siinä joutuu keskittymään yllättävän pieniin yksityiskohtiin. Sinänsä mielenkiintoista, mutta opettajan puhuessa suffikseista ja prefikseistä tuli hieman sellainen olo, että nyt on teekkari väärässä paikassa. Onneksi huomenna on ihan sitä itseään, eli kurssi nimeltä Funktionspolymere als Hightech-Materialen. Jännästi alkaa kurssi harkoilla, sillä luento on vasta perjantaina... Tämä on ilmeisesti taas sitä saksalaista logiikkaa, jota en ole vielä ihan täysin sisäistänyt. Onneksi olen jo ehtinyt kuukaudessa tottua siihen, että osa asioista tehdään täällä ihan pöljästi ja nurinkurisesti.

Loppuviikosta on tulossa paitsi opiskelujen myös sosiaalisen elämän kannalta aika kiireinen. Torstaina on ihan oikeasti kuusi tuntia luentoja, ja illalla pitäisi vielä lähteä juhlistamaan lukuvuoden alkua. Perjantaina taasen luentoja on vain neljä tuntia, mutta minun pitää välissä leikkiä supernaista ja selvitä kahden eri kampuksen välisestä matkasta 15 minuutissa. Normaalisti siihen tarvitaan ainakin puoli tuntia. Onneksi vaihtareiden myöhästymisiä katsotaan läpi sormien, etenkin ensimmäisten viikkojen aikana. Perjantaina taasen illalla pitäisi juhlistaa lukuvuoden alkua, samoin myös lauantai-iltana. Sunnuntaina vielä suunnittelimme menevämme brunssille Berliiniin. Saa nähdä, miten tämä aika salaa hiipivä syysflunssan poikanen tähän kaikkeen reagoi! Toivottavasti säikähtää ja lähtee karkuun... :D

Berlin Festival of Lights ja Varsova

Edellisestä päivityksestä onkin aikaa! Koko viime viikko oli uskomattoman kiireinen, vaikka pakollisia yliopistojuttuja olikin vain yksi ja siihen meni aikaa ehkä 15 minuuttia. Hain nimittäin virallisen opiskelijakorttini, joten vihdoinkin voin tulostaa ja kopioida papereita yliopistolla, ja voin myös maksaa kortilla ruokalassa. Kortin saaminen oli kyllä taas hienolla saksalaislogiikalla ajateltu, sillä sitä varten piti toimittaa kopioita monesta eri lippusesta ja lappusesta. Tämähän on erityisen helppoa silloin, kun ei omista kopiokonetta eikä sitä korttia, jolla voisi maksaa kopioinnin... Onneksi kirjastossa oli yksi kopiokone, joka toimi kolikoilla. Muuten olisi mennyt aika surkuhupaisaksi :D

Tiistaina Berliinissä alkoi Festival of Lights -tapahtuma, joka kestää tämän viikon loppuun asti. Ideana on, että osa kuuluisista rakennuksista ja paikoista on valaistu puoleen yöhön asti erityisen hienosti. Yhteensä valistuja kohteita on 80, ja tiistaina kävimme Potsdamer Platzilla, Alexanderplatzilla ja Kurfürstendammilla ihailemassa valaistuksia. Osa oli aivan mielettömön hienoja, mutta osa oli myös aika yksinkertaisia ja melkeinpä tylsiä... Menen kyllä vielä tällä viikolla katselemaan lisää, sillä en todellakaan ehtinyt yhdessä illassa nähdä kaikkea. Harmittaa vain, ettei ole kameraan jalustaa, sen avulla kuvaaminen olisi aika paljon helpompaa...

Berliner Dom

Televisiotorni

Brandenburgin portti

Loppuviikosta saimme idean lähteä Varsovaan, joten perjantaina aamuvarhain hyppäsimmekin paikallisjunaan, joka vei meidät Frankfurt an der Oderiin aivan Puolan rajalle. Sieltä jatkoimme Puolan puolelle aina Varsovaan asti, jossa viikonloppu vierähtikin aikamoisella vauhdilla. Puolassa oli huomattavasti kylmempi kuin täällä Potsdamissa ja vaatetta sai olla päällä useampia kerroksia. Lauantaina sain äitiltä tekstiviestin, jossa kehuttiin Dubain lämpöä ja hotellihuoneistoa, joka koostui kahdesta makkarista, kahdesta vessasta, olohuoneesta, keittiöstä ja parvekkeesta. Tämä kaikki siis kahdelle hengelle. Itsehän nukuin hostelissa kahdentoista hengen huoneessa ja koko kerrokselle oli yhteensä neljä suihkua... :D Hostelli oli kyllä mukava yllätys, sillä se sijaitsi aivan keskustassa ja tunnelma siellä oli todella rento ja hintaa yhdelle yölle tuli noin 9 euroa. Plus suihkuista tuli vain ja ainoastaan tulikuumaa vettä! Enpä ole sellaisista hostellin suihkuista aikaisemmin kuullut, saati sitten kokenut...

Varsovassa oli yllättävän vähän nähtävää, sillä lauantaina tuntui että olemme nähneet jo aivan kaiken. Vanha kaupunki on todella kaunis ja sympaattinen, mutta muuten Varsova on aika ruma kaupunki. Olen myös huomannut, että Itä-Euroopan maissa syksyllä on oma kiehtovan masentava tunnelma. Kun ulkolämpötila on lähellä nollaa ja ihmiset ovat kietoutuneet useampaan vaatekerrokseen, kaupungin ankeus korostuu ja melkein tuntuu, että aika on pysähtynyt 70-luvulle. Omalla oudolla tavallaan aika viehättävää.

Vanha kaupunki

99 vuotta vanha rakennus Nova Pragassa

Tänään lukukausi alkoi virallisesti, mutta minulla on kaikki maanantait vapaata. Huomenna siis vihdoinkin aloitan opiskelemisen, kevyesti yhdellä saksan ääntämiskurssilla klo 16-18. Ei siis tarvitse vääntäytyä sängystä mitenkään liian aikaisin :) Tuntuu kivalta aloittaa opiskelu, sillä elämä täällä on välillä ollut vähän rytmitöntä ja tuntuu, etten oikein saa mitään aikaiseksi. Ensi viikolla alkaa myös vihdoin yliopiston liikunta, jota odotan jo innolla! Olen ilmoittautunut aerobiciin, zumbaan ja balettiin. Yhteensä maksoin kursseista 45 euroa, ja ne kestävät helmikuuhun asti. Missä muka pääsee balettitunnille hintaan 15 euroa / puoli vuotta? En voi olla tykkäämättä!

Hampuri ja syksy

Lauantai-aamun valjetessa otimme suunnaksi Saksan toiseksi suurimman kaupungin, Hampurin. Matka Potsdamin päärautatieasemalta kahdella vaihdolla Hampuriin kesti neljä tuntia, ja hinta oli mukavan edullinen! Viikonloppuisin voi matkustaa Schönes-Wochenende-Ticketillä, joka maksaa 39 euroa ja on voimassa yhdestä viidelle hengelle koko päiväksi joko lauantaina tai sunnuntaina, eli yhdensuuntainen matka maksoi n. 8 euroa per nassu. Yhteensä meitä lähti matkaan yhdeksän eli isolla porukalla mentiin. Myös toinen porukka Potsdamista matkusti Hampuriin, mutta he lähtivät vasta myöhäisemmällä junalla. Matka meni nopeasti korttia pelaillen ja eväitä syöden ja Hampurissa perillä oltiin puoli yhdeltä. Nukuimme Jugendherbergessä aika kaukana keskustasta, mutta lyhyellä varoitusajalla oli aika vaikeaa löytää edullista majoitusta viikonlopuksi yhdeksälle hengelle. Ensimmäisenä kävimme heittämässä tavarat Jugendherbergeen ja suuntasimme kohti Hampurin satamaa, josta jatkoimme Pyhän Mikaelin kirkon kautta keskustaan. Kävin myös Suomen merimieskirkolla ostamassa turkinpippureita ja koitin syöttää niitä muille aika huonolla menestyksellä. Vain neiti M Hollannista piti niistä :P

Raatihuoneen edessä

Hampuri

Illalla kävimme syömässä Schweinskessa, josta saa suht edullisesti hyvää ruokaa ja isoja annoksia. Lopuksi tietenkin kävimme tutustumassa Reeperbahnin yöelämään ja päädyttiin klubille, jossa soitettiin saksalaista diskohumppaa. Fiilis oli vähän samanlainen kuin laivan diskossa, mutta hauskaa meillä silti oli!

Sunnuntai-aamu alkoi mukavasti, jos ei nyt lasketa sitä että suihkuhuoneen ikkuna oli ollut koko yön auki ja oli aika hemmetin kylmä yö. Kivasti siinä sitten heräili, onneksi suihkusta sentään tuli lämmintä vettä! Sunnuntain ohjelmaan kuului mm. iso kuppi cappuccinoa ja vielä isompi pala juustokakkua. Matkustimme myös laivalla Elbeä pitkin ja löysimme kivan hiekkarannan, jolla kävimme kävelemässä ja piirtelemässä hiekkaan. Kengät olivat kyllä ihan täynnä hiekkaa sen jälkeen, ja olipa sitä hiekkaa suussakin. Lopuksi vielä kävimme Europa passage -nimisessä ostoskeskuksessa, jossa jokaiselle Euroopan maalle oli oma nurkkaus. 

Hiekkarannalla

Europa passage

Täällä tuli muuten syksy ihan kertaheitolla. Vielä viime viikolla ulkona tarkeni t-paidalla, nyt saa vetää monta kerrosta vaatteita päällekkäin ja sateenvarjo on aivan ehdoton varustus. Viime viikolla kastuin ihan läpimäräksi, kun sadekuuro yllätti juuri samalla hetkellä kun nousin bussista pois. Ostin tänään myös uudet kengät, sillä kyllästyin siihen että varpaat ja sukat on jatkuvasti märät (sen siitä saa kun on reikä conversejen pohjassa). Matkaan tarttui kyllä muitakin syksyyn sopivia vaatteita, niitä kyllä tarvitaan nyt. Onneksi sain viime viikolla valmiiksi pipon, niin ei pää palellu!

Saksalaisesta järjestelmällisyydestä

Käsi ylös, ketkä ovat aina luulleet, että saksalaiset ovat järjestelmällisiä ja täsmällisiä. Hah, pieleen meni. Minäkin luulin niin aluksi, sillä tuntui että täällä kaikkea on ajateltu etukäteen vaihtareita varten. Tässä tämän viikon aikana on tullut kyllä huomattua, että näin ei suinkaan ole. Meille jaettiin kielikurssin alussa infopaketit, joista löytyivät mm. Erasmus-koordinaattorit ja ajat, jolloin he ovat tavattavissa. Jokaiselle oli keltaisella korostettu oma koordinaattori, johon tulee olla yhteyksissä koskien omia opintojaan. Minulle oli merkitty omaksi koordinaattorikseni eräs fysiikan laitoksen työntekijä, jolle piti erikseen varata tapaamisaika. Laitoin kyseiselle herralle sähköpostia, johon hän parin tunnin päästä vastasikin, että valitettavasti hän ei ole Erasmus-koordinaattori vaan minun tulisi olla yheydessä erääseen rouva professori tohtoriin (jep, Saksassa käytetään kaikkia mahdollisia titteleitä), jonka tapaamisaika on keskiviikkoisin klo 11. Tämä on erityisen hyvä tietää keskiviikkona klo 14 ja kursseille täytyy ilmoittautua maanantaihin mennessä... Onneksi sain kuitenkin sovittua ihan oman tapaamisen tälle päivälle, ja se osoittautuikn todella hyödylliseksi! Rouva professori tohtori osoittautui rennoksi nelikymppiseksi venäläisnaiseksi, joka innoistui suosittelemaan minulle niin monia eri kursseja, että en millään edes ehdi käydä niitä kaikkia täällä. Opintosuunnitelma menee siis kokonaan uusiksi, mutta se ei haittaa ollenkaan :)

Myös Deutsche Bankin kanssa on ollut lieviä ongelmia. Kun avasin tilin siellä, minulle annettiin tilinumero ja Bankleitzahl, jota tarvitaan esim. tilisiirtoihin. Sain myöhemmin postissa ensin kirjeen, jossa minulle kerrottiin että olen avannut tilin. Sitten saapui kirje, jossa oli salasana nettipankkiin. Tätä seurasin kirje, jossa tuli avainlukulista, ja seuraavana päivän postilaatikkoon kolahti myös pankkikortti. Päivää myöhemmin sitten sain myös tunnusluvun pankkikorttiin. Hienoa, hienoa. Ainoa ongelma olikin se, ettei nettipankki päästänyt kirjautumaan sisään. Ihmettelin sitä pari päivää, sitten aloin tarkemmin lueskella niitä kirjeitä ja papereita, jotka olin pankilta saanut. Huomasin, että minulle oli annettu väärä tilinumero tilin avauksen yhteydessä! Kaikki muu (kuten Bankleitzahl) kuitenkin täsmäsi. Onneksi oikea tilinumero löytyi ensimmäisestä kirjeestä, ja sain nettipankin toimimaan. Hyvä, etten ollut siirtänyt vielä rahaa tililleni, olisi voinut olla vaikeaa saada niitä takaisin. Minä pääsin vielä helpolla pankin kanssa, mutta eräälle tanskalaiselle tytölle oli annettu kokonaan väärät numerot, ja hänen tilinsä kuuluikin jo eräälle toiselle vaihtarille. Raukka oli ehtinyt vielä siirtää rahaa sille tilille. Ihan uskomatonta miten pankissa voidaan tehdä noinkin pahoja mokia! Kannattaa siis todellakin ensin tarkistaa, että tili on oikeasti olemassa ja se ei kuulu kellekään muulle ennen kuin siirtää sinne rahaa...

Onneksi edessä on viikonloppu ja voi hetkeksi unohtaa kaikki kummallisuudet. Huomenna otamme suunnaksi Euroopan toiseksi suurimman satamakaupungin, Hampurin! Hampuri on ehtinyt vuosien varrella käydä minulle aika tutuksi, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä niin kauniiseen kaupunkiin menee mielellään uudelleen ja uudelleen. Blogiin siis lisää päivitystä vasta ensi viikolla, bis dann!

Tag der Einheit ja eläintarha

Lähes koko viikonloppu on vierähtänyt Berliinissä juhlistaen Saksan kansallispäivää, Tag der Einheitia eli yhtenäisyyden päivää. Virallinen juhlapäivä oli maanantaina 3. lokakuuta, mutta myös lauantaina ja sunnuntaina juhlivaa kansaa riitti. Lauantai-päivän aloitimme mukavissa piknik-tunnelmissa Potsdamissa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Alkuillasta päädyimmekin sitten Berliiniin Brandenburgin portille, jossa oli ilmainen ulkoilmakonsertti, paljon pieniä myyntikojuja ja maailmanpyörä. Sieltä jatkoimme Alexanderplatzille, sillä sielläkin oli jokin häppeninki (mysteeriksi jäi, että mikä). Kotiuduin sitten sunnuntai-aamuna puoli seitsemälta... Ehdin siis olla liikkeellä 19 tuntia. Sunnuntai-aamupäivä meni aika mukvasti nukkuessa ja iltapäivällä lähdimme takaisin Berliiniin syömään puolen metrin bratwursteja ja paahdettuja manteleita sekä kuuntelemaan livemusiikkia. Alkuillasta siellä esiintyi myös Sunrise Avenue. Ei lukeudu lemppareihini, mutta tunnelma oli aivan mahtava! Ihmisiä oli paikalla tuhansittain ja kaikki olivat juhlatunnelmissa. Pääsin vielä ranskalaisen herra A:n olkapäille istumaan, ja näin koko ihmismeren yli :)

Brandenburgin portti yöllä

Maailmanpyörä

Sunnuntai-ilta Berliinissä & Sunrise Avenue

Maanantaina lähdimme sitten käymään Berliinin eläintarhassa, sillä se oli yksi niistä harvoista paikoista joka ei ollut kiinni. Eikä muuten oltu ainoita, jotka olivat keksineet saman... Eläintarhan edessä oli pitkä jono, mutta se meni onneksi suhteellisen nopeasti. Itkeviä, nauravia, huutavia ja kiljuvia lapsia vanhempineen oli joka paikassa. Näin mm. jellonia, tikruja, norsuja ja kirahveja! Eläintarha oli todella iso ja se sijaitsee lähes Berliinin keskustassa. Aivan eläintarhan vierestä kulkevat junat Berliinin päärautatieasemalle ja koko aluetta ympäröi urbaani kaupunkimaisema korkeine toimistorakennuksineen.

Erasmukset eläintarhassa

Ronsu

Lauantaina tänne saapui loputkin vaihtarit, ja tiistaina meillä alkoi varsinainen orientaatioviikko (joka kestää kaksi viikkoa). Meille kielikurssilaisille kaikki jutut eivät ole pakollisia, sillä olemme ehtineet jo hoitaa suurimman osan asioista näiden kahden viikon aikana. Tänään meillä piti olla infotilaisuus siitä, kuinka kursseille ilmoittaudutaan, mutta koko kampuksen netti oli kaatunut, joten se jouduttiin perumaan. Muuta virallista ohjelmaa tänään ei olekaan, mutta illalla ajattelin leipoa suomalaisittain pullaa ja katsoa miten se maistuu ulkomaalaisille :)

Viikko onkin vierähtänyt uskomattoman nopeasti, nythän on jo perjantai! Päivät ovat menneet kielikurssilla ja illat vaihtariporukassa grillaillen tai muuten vaan hengaten. Torstai-aamuna nautimme myös yhdessä netin R:n (Tanksa) valmistamasta aamupalasta, joka koostui letuista, sämpylöistä, hedelmäsalaatista, jugurtista ja myslistä. Ulkona paistoi aurinko ja avasimme keittiön ison ikkunan, ja sisään tulvikin auringonvaloa, lämpöä ja lintujen laulua. Suorastaan taivaallista!

Kielikurssi loppui virallisesti eilen, ja viimeiset tunnit käytettiinkin lähinnä leikkimiseen ja hauskanpitoon. Lopuksi meille kaikille jaettiin myös todistukset osallistumisesta. Illalla menimmekin juhlimaan kampuksella sijaitsevaan baariin, Studentenkeller NILiin, jonne pääsee sisään vain opiskelijat. Lukuvuoden alkaessa siellä on joka torstai opiskelijabileet eri teemoilla. Taidan siis mennä käymään siellä joskus toistekin :D

Tänään meille oli järjestetty opastettu kierros Berliinissä, ja siellä sitten vierähtikin 12 tuntia aika nopeasti. Kävimme katsomassa mm. holokaustin muistomerkkiä, Berliinin muuria (tai sellaista ihan pientä pätkää vain) ja Brandenburger Toria. Osa paikoista oli kyllä ehtinyt tulla tutuksi jo viime sunnuntaina, kun seikkailimme keskenämme Berliinissä. Kuvia seuraa ajan salliessa viikonloppuna tai alkuviikosta. Lopuksi päädyimme sekalaisessa seurueessa shoppailemaan Friedrichstrassella ja Alexanderplatzilla. Tapojeni vastaisesti en ostanut yhtään mitään. Hullu minä.

Tällä viikolla olen myös huomannut ihan kokonaan uuden tunteen: koti-ikävän. En muista koskaan aikaisemmin ikävöineeni kotia ja ystäviä tällä tavoin. Onneksi täällä on jatkuvasti jotain tekemistä eikä tarvitse jäädä yksin murehtimaan. Toki on välillä vaikeaa kommunikoida muiden kanssa, kun välillä ei vaan löydä tarpeeksi sanoja, mutta koko ajan puhun sujuvammin ja ymmärrän paremmin muiden puhetta. Tällä hetkellä on tosin vähän ärsyttävää, kun ei osaa saksaa vielä ihan niin hyvin kun haluaisi ja myös englanti on ruvennut tökkimään. Sen siitä saa, kun koittaa osata kahta vierasta kieltä :D

Huomenna vihdoinkin astuu Semesterticket voimaan, ja sillä saa siis matkustaa kaikilla yleisillä kulkuneuvoilla koko Berliinin ja Brandenburgin alueella, poislukien nopeimmat junat. Ei siis tarvitse enää miettiä, että onkos minulla nyt voimassaolevaa matkalippua. Heti huomenna siis aiomme suunnata Berliiniin, sillä siellä on jossain ilmainen ulkoilmakonsertti. Jos sää on edes lähellekään yhtä hyvä kuin tänään (+25°C ja pilvetön taivas!), siitä tulee aikaa mahtavaa :)

Ensimmäinen viikonloppu Saksassa

Nyt olen asunut Saksassa viikon, ja paljon on kyllä ehtinyt tapahtua! Perjantaina seikkailimme Berliiniin Erasmus-bileisiin, ja menomatka kesti melkein kolme tuntia... Oli hieman epäonnea liikenneyhteyksien kanssa, sillä Berliiniin pääsee kyllä puolessa tunnissa lähimmältä juna-asemalta. Tietenkin jonotettiin sisälle 45 minuuttia, mutta loppujen lopuksi joku mies päästi meidät sisään sivuovesta eikä meidän tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua ollenkaan :D Epäonnea oli myös kotimatkalla, sillä sekin kesti melkein kaksi tuntia... Nukkumaan pääsin sitten kuuden jälkeen aamulla. Pari tuntia nukuttuani olikin aika mukava herätä ja huomata, ettei koko kämpässä ole sähköjä. Eli siis suihkuun pimeässä enkä voinut kuivata hiuksiakaan. Ehdin kuitenkin melkein ajoissa tapaamispaikalle Neues Palais -kampukselle, josta lähdimme yhdessä kahden opettaja-opiskelijan kanssa kiertelemään Potsdamin nähtävyyksiä. Yliopiston kampuksen vieressä on siis suuri puisto nimeltään Park Sanssouci, ja sen alueella on mielettömän paljon historiallisia rakennuksia, istutuksia, nähtävyksiä ja ainakin kaksi linnaa, Sanssoucin linna ja Charlottenhofin linna. Kiertelimme myös jonkin verran Potsdamin historiallista keskustaa, ja söimme yliopiston piikkiin paikalisessa hampurilaispaikassa. Lopuksi jäimme vielä istukselemaan puistoon nurmikolle, koska ilma oli aivan loistava, yli 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta! Illalla päätimme tehdä yhdessä italialaista ruokaa, pasta carbonaraa, ja ilta vierähtikin mukavasti hyvässä seurassa korttipelien ja kunnon ruoan kera.

Sanssoucin linna

Pyhän Nikolain kirkon katto

Brandenburger Tor, Potsdamin historiallisen keskustan entinen pääportti

Sunnuntai-aamupäivällä matkustimme Berliiniin neitien C, M ja S kanssa brunssille. Oli aivan ihanaa istuskella ulkona ja syödä ihan kaikessa rauhassa ja nauttia ihan kaikesta! Olin etukäteen etsinyt mahdollisia edullisia brunssipaikkoja Berliinistä, ja päädyimme kahvilaan nimeltä An einem Sonntag in August (suom. eräänä sunnuntaina elokuussa), jossa brunssibuffet maksoi 3,95 euroa, kun sen tilasi jonkin juoman kanssa. Cappuccino ja brunssi maksoivat yhteensä 5,90 ja sai käydä niin monta kertaa santsaamassa kun vain jaksoi! Valikoimaan kuului mm. erilaisia pasta-, riisi- ja viherasalaatteja, muroja, mysliä, keitettyjä munia ja leipää leikkeleineen ja juustoineen. Leipävalikoimaan kuului vehnäsämpylöiden lisäksi myös hyvin suomalaista rieskan tyylistä leipää, hyvää oli :)

 

Brunssin jälkeen lähdimme lähdimme katsomaan, mitä muuta Berliinistä löytyy. Kävimme Alexanderplatzilla katsomassa maailmankelloa ja televisiotornia. Olisimme myös halunneet kiivetä ylös torniin, mutta se olisi maksanut 11 euroa ja sinne oli yli tunnin jono! Joku muukin oli keksinyt, että sunnuntai on hyvä päivä nähtävyyksille... Alexanderplatzilta etsiydyimme Berliinin Brandenburger Torille (ei siis ole sama paikka kuin Potsdamissa, vaikka samanniminen onkin), joka sattui sunnuntaina toimimaan Berliinin maratonin maalina. Ihmisiä oli kertynyt tuhansittain katsomaan ja hurraamaan kaikille maaliin asti selvinneille, ja tunnelma oli aivan mahtava! Kotiin selvittiinkin vasta kuudelta illalla, eli aika pitkä brunssi... Ei muuten tarvinnut syödä koko päivänä juuri mitään muuta, eli kuuden euron sijoitus oli aika kannattava.

 

Alexanderplatz: maailmankello ja televisiotorni

Tänään kielikurssin jälkeen lähdimme porukalla käymään Ausländeranmeldeamtissa, jossa kaikkien ulkomaalaisten, jotka asuvat Saksassa yli kolme kuukautta, on käytävä tekemässä ilmoitus, että missä asuu. Onneksi olin etukäteen selvitänyt mitä kaikkia papereita ja dokumentteja siihen tarvittiin! Itse ilmoittautuminen oli nopeaa ja helppoa, mutta jono olikin sitten sitä pidempi. Illemmalla kokoonnuimme yhdessä neiti M:n luo tekemään ruokaa, tällä kertaa salamipitsaa. Myös tandempartenrini herra C tuli ystävänsä kanssa paikalle, ja olikin aivan mahtvaa jutelella saksaa saksalaisten kanssa. Opin ainakin paljon uusia sanoja!

Tämän viikon ohjelma on vielä aika pitkälti auki, mutta huomenna voisi käydä hieman shoppailemassa ja mennä kerrankin ajoissa nukkumaan... Bis bald, meine Freunde! :)

Ps. Lisää kuvia löytyy täältä!