Akuutti humanistiutuminen

Kolmas opiskeluviikko pyörähti tänään käyntiin fonetiikan voimalla. Saksan kursseja minulla on täällä yhteensä kolme, fonetiikan lisäksi on saksaa luonnontieteilijöille ja kulttuurien välistä kommunikointia. Jos ei muuta, niin olen ainakin tehnyt jänniä huomioita Suomesta, suomalaisuudesta ja kielestä. Se nyt ei kenellekään suomalaisellle tule uutisena, että meillä teitittelyä ei juurikaan harrasteta, mutta täällä paitsi saksalaiset, myös melkein kaikki muutkin kuuntelivat silmät pyöreinä, kun kun kerroin, että Suomessa voi esimerkiksi sinutella opettajia, virastojen virkailijoita ja myös professoreja. Eräs itäisestä Euroopasta kotoisin oleva tyttö (maata nyt en satu muistamaan) ei millään suostunut edes uskomaan sitä, sillä hänen mielestään teitittelysäännöt eivät riippuneet kulttuurista eikä alueesta, vaan ne ovat kaikkialla samat. Toisaalta minusta olisi todella outoa teititellä omia isovanhempiani, mikä on taas ihan normaalia esimerkiksi ukrainalaisten mielestä. Toinen aika isokin ero on kengissä, siis lähinnä siinä, että pidetäänkö kengät jalassa sisällä. Suomessa on suorastaan epäkohteliasta tulla eteistä pidemmälle kengät jalassa, mutta moni on taas täällä sanonut, että heidän mielestään olisi epäkohteliasta vaatia vieraita ottamaan kengät pois sisälle tullessa. Ei kuulemma voi olettaa, että vierailla on aina esim. parilliset sukat jalassa (?!). Kulttuurien välisen kommunikoinnin kurssilla pohdimme myös mahdollisia syitä näihin eroihin, ja tulimme siihen tulokseen, että Suomen pitkän ja kylmän talven takia sisällä ei oleskella ulkokengissä. Onhan paksut talvikengät yleensä aika epäkäytännölliset sisätiloissa verrattuna kesäkenkiin.

Eräs aika mukava ero Suomeen verrattuna on täällä se, että suojatien kohdalla autojen on lain mukaan pysähdyttävä, ja niin täällä tehdäänkin. Tarvitsee vvilkaista tietä vain sen verran, ettei ihan suoraan auton alle kävele, mutta muuten voi luottaa siihen, että autoilija pysähtyy. Todennäköisesti Suomeen palattuani jään ensimmäisen viikon aikana auton alle... :D

Jänniä havaintoja olen tehnyt myös kieliopillisista asioista. Suomessahan ei tosiaan ole erikseen prepositioita, vaan kaikki ilmaistaan sijamuotojen avulla, joita meillä on 15 (vrt. saksassa neljä). Tämäkään ei sinänsä ole mitenkään uutta, mutta tajusin myös vähän aikaa sitten, että suomessa myös erisniemet taipuvat sijamuodoissa, toisin kuin esim. saksassa, englannissa tai ruotsissa. Pari päivää sitten taivutin oman nimeni sijamuodoissa ihan esimerkin vuoksi muille, ja jouduin tarkistamaan netistä osan sijamuodoista. Muiden mielestä oli outoa, etten osannut niitä ulkoa. Onhan ne joskus yläasteella opeteltu, mutta paljonpa olen insinööriopinnoissa tarvinnut termejä illatiivi ja ablatiivi :D Osaan kuitenkin käyttää niitä ihan sujuvasti, vaikka oikeaa nimitystä en tiedäkään.
 
Tämmöisiä pohdintoja aiheuttaa vaihto-opiskelu tavallisessa yliopistossa. Taidan tarvita kohta ensiapua akuuttiin humanistiutumiseen!

Lopuksi vielä iloisen syksyinen kuva, jonka nappasin eilen Berliinissä Charlottenburgin puistossa, jossa kävimme vapaapäivän kunniaksi. Lisää kuvia koko vaihdon ajalta ja myös eiliseltä löytyy edelleenkin täältä.

Syksyn värejä ja riemua