tiistai 8. marraskuuta 2011

Luovutin

Ei, tämä ei ole angstipäivitys, vaan kävin tänään luovuttamassa verta. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen luovuttanut, taisi olla ennen Wappua. Tänään verenluovutus tapahtui meidän toisella kampuksella, eli 10 minuutin bussimatkan päässä. En ollut ihan varma, että saanko luovuttaa täällä verta, sillä en löytänyt saksalaisen Punaisen Ristin sivuilta tietoa siitä, onko se kiellettyä ulkomaalaisilta. Suomessa kun luovuttajalla täytyy olla suomalainen henkilötunnus. Onneksi sain kaverikseni neiti E:n Tsekeistä, ja lähdimme yhdessä paikanpäälle kysymään, onko se mahdollista. Olihan se! Aluksi jännitti ihan hirveästi, että en ymmärrä kaikkea, mitä minulta kysytään tai mitä minun pitää tehdä, mutta prosessi oli hyvin samanlainen kuin Suomessa. Aluksi käytiin ilmoittautumassa, näyttämässä henkkarit ja kertomassa yhteystiedot, jonka jälkeen käteen tökättiin pari paperia luettavaksi ja kyselylomake täydennettäväksi. Lomake oli lähes sama kuin Suomessa, ja jouduin kysymään vain yhden sanan tarkoitusta. Isoimpana erona suomalaiseen luovutukseen oli se, että täällä verta luovutettiin 500 millilitraa, kun Suomessa veripussi on 450 millilitraa. Kun lomakkeen oli saanut täytettyä, hoitaja mittasi veren hemoglobiinin. Täällä muuten hassusti hemoglobiinin yksikkö on g/dl, kun taas Suomessa käytetään yksikköä g/l. Katsoin ensin, että apua, eihän hemoglobiini voi olla noin alhainen (13,2), mutta sairaanhoitaja vakuutteli asian olevan kunnossa :D Hemoglobiinin mittauksen jälkeen kyselylomake käytiin läpi lääkärin kanssa ja lääkäri mittasi myös verenpaineen. Sitten päästiin itse asiaan, eli luovutukseen. Kaikki hoitajat olivat ihan supermukavia ja innostuneita siitä, että tulen Suomesta ja siitä, että olen luovuttanut verta Suomessa jo useamman kerran. Eräs hoitaja myös naureskeli sille, ettei todellakaan osannut lausua minun outoa nimeäni :D Luovutuksen jälkeen meitä sitten lahjottiin oikein urakalla, saimme kangaskassillisen tavaraa (mm. pienen ensiapulaukun, mukin, kynän, kalenterin ja lehtiön) ja muovipussillisen mättöä (mm. suklaata, mehua, nallekarkkeja, keksejä, myslipatukoita ja Wasan näkkileipää). Eli voisin olla aika tyytyväinen :)

2 kommenttia:

  1. On miettinyt kans, et voisko täällä luovuttaa! Hiukan vois olla helmi! :) Tosin, oon toista viikkoo kipee, eli eipä hetkeen pääse... Pööh.

    Hienoo, et kaikki meni hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Oli oikein mukava kokemus! Kannattaa mennä kokeilemaan terveenä, eli pikaista paranemista sinne :P

    VastaaPoista