The End

Eilen lähdin takaisin Suomeen. Aamulla Hausmaister tuli tarkistamaan huoneen, kirjoittelin ylös tilitiedot vakuusmaksun takaisinmaksua varten ja luovuin huoneesta, jossa viimeiset puoli vuotta asuin. Oli outoa katsoa viimeisen kerran tyhjää huonetta, joka näytti tasan samalta kuin sinne saapuessani, mutta tuntui enemmän omalta kuin silloin. Luulin kuolevani jo matkalla bussipysäkille, sillä matkatavaroiden yhteispaino oli aika tarkalleen 30 kiloa ja minulla oli korkkarit jalassa (ne ei nimittäis ois mahtunu muuten mukaan). Potsdamin rautatieasemalta ostin viimeiset herkut leipomosta ja raahauduin s-bahnin ja yhden bussin kautta lentoasemalle. Lentokentän edessä olisin vain voinut kaatua maahan ja olla kävelemättä, sillä jokainen askel sattui ihan hirveästi. Pääsin kuitenkin terminaaliin sisälle ja pääsin rinkasta eroon (painoi muuten 20,3 kiloa). Matkan vaikein osuus siis takana, sormessa oli jo yksi rakko käsimatkatavaroiden kantamisesta (ne painoikin sitten 10 kiloa). Turvatarkastuksessa vielä piippailin, sillä taskuun oli jäänyt yksi yhden sentin kolikko :D Lento Tukholmaan meni nopeasti ja mukavasti, sillä nukahdin heti koneeseen päästyäni ja nukuin laskuun asti. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat poistua koneesta. Ruotsissa oli kaksi ja puoli tuntia aikaa vaihtaa konetta, ja menin suoraan portin luo nukkumaan vähän lisää. Onneksi heräsin jossain välissä ja huomasin, että portti olikin vaihtunut, alkuperäinen portti f33, uusi portti a6. Eli siinäpä sitten tepastelemaan ihan toiseen päähän Arlandaa... Meinasi ihan muutama kirosana päästä siinä vaiheessa, sillä jalkaraukat vaan turposivat turpoamistaan. En kyllä enää ikinä matkusta korkkareissa, ainakaan muuttokuorman kanssa! Toinen lento meni ihan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, eli nopeasti ja nukkuen :D Helsinki-Vantaalla pääsinkin sitten surffailemaan kahden tunnin vaihdon aikana netissä, ja sähköpostiin oli tullut asuntotarjous yksiöstä. Eli saan ihan oman kämpän 1.4. alkaen (ja joudun taas muuttamaan)! Viimeinen lento Kuopioon meni ihan uskomattoman hitaasti, sillä en malttanut nukkua vaan odotin ihan kamalasti sitä, että pääsen kotiin. Äiti oli kentällä vastassa ja kotona sainkin ihan heti syödä kesäkeittoa ja äitin tekemää ruisleipää. Tänään olenkin sitten herkutellut myös pullalla, kahvilla, kaurapuurolla ja karjalanpiirakoilla. Ja nauttinut lumesta, sitä nimittäin riittää!

Eilen alkumatkalla olo oli surullinen ja haikea, mutta mitä lähemmäs Suomea pääsin, sitä innostuneempi olin. Jo Helsinki-Vantaalla taisin hymyillä yksinäni kuin idiootti, ja tänään on ollut ihan mahtava fiilis ihan koko päivän. Tuntuu tosi hyvältä olla taas kotona. Ehkä sekin kertoo siitä, että ei oikeastaan harmittanut olla vaihdossa vain puolta vuotta. Olen ihan kamalan onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Kun pärjäsin yksin vieraassa maassa vieraalla kielellä, pystyn ihan kaikeen muuhunkin! Mahtava kokemus, josta muistojen lisäksi jäi käteen kielitaito. Nyt vain sitten täytyy ylläpitää sitä lukemalla ja kuuntelemalla saksaa mahdollisimman paljon. Ja syksyllä kv-tutorina toivottavasti sitä pääsee myös puhumaan.

Tämä on blogini viimeinen kirjoitus. Tähän mennessä tätä on luettu 2643 kertaa, kirjoituksia on tämän julkaisun jälkeen 55. Kirjoitin siis viiden ja puolen kuukauden aikana kaksi ja puoli merkintää viikossa. Kiitän kovasti kaikkia, jotka ovat jaksaneet seurata minun seikkailujani. Ilman teitä lukijoita en olisi näin ahkerasti jaksanut kirjoittaa. Suurin osa lukijoista oli tullut tänne ihan tarkoituksella, mutta myös muita lukijoita on mahtunut joukkoon. Ainakin hakusanoilla "vaihdossa potsdamissa", "valtiopäiväntalon kupoli", "bremenissä", "askartelu berliinissä" ja "baumkuchen suomessa" on päässyt tänne. Olipa joku googlettanut materiaalien termodynamiikan ja kinetiikan, silläkin oli joku tänne tullut. Omat henkilökohtaiset hakusanasuosikkini ovat kuitenkin "kävin kaupassa" ja "sexy tavarat". En ehkä edes halua tietää... :D

Kiitos ja kumarrus!

Pakkaamista ja siivoamista

Viimeinen päivä täällä, tuntuu ihan tosi oudolta. Onneksi tämä pakkausurakka pitää minut kiireisenä. Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja taidan saada mukaani kaiken minkä halusinkin. Jopa sen Ikean pyöreän lasisen pöytälampun! Onhan tässä vielä ihan kauheasti hommaa, kun pitää myös siivota koko kämppä. Eilen aloitin kylppäristä ja jääkaapista, tänään olenkin sitten keskittynyt vaatekaappiin ja kirjahyllyyn. On muuten ihan uskomatonta, miten paljon turhaa roinaa voi kertyä puolessa vuodessa! Tänne tullessa kun tavaraa oli rinkan ja urheilukassin verran... Tämä teksti oli nyt ehkä lähinnä vaan sekava ja turha, mutta tarvitsin tauon. Illalla vielä kokkaillaan viimeisen kerran porukalla ja aamulla Hausmaister tulee klo 6.30 tarkistamaan minun huoneeni ja sitten seiskan aikoihin pitää lähteä kentälle. Unet jää varmaan vähälle, mutta onneksi minulla on aikaa nukkua matkalla. Vaihtoja on peräti kaksi kappaletta, yksi Tukholmassa ja yksi Helsingissä. Kuopiossa sitten olen perillä klo 18.30 Suomen aikaa, joten pikaisesti laskettuna matkustusta tulee 10+ tuntia. Onneksi äiti tulee hakemaan minut kentältä, niin voin ihan nollat taulussa olla siinä vaiheessa. Jännää, outoa, kivaa, haikeeta. Miten päin sitä tässä sitten pitäisi olla?

Viimeistä viedään

Perjantai-aamu alkoi mukavasti herätyskellon soidessa kello 6.10 ja pikaisten aamutoimien saattelemana lähdin kohti Tegelin lentokenttää viimeisiä vieraita vastaan, sillä neitokaisten lento oli jo kahdeksalta aamulla täällä. Ensimmäisenä käytiin viemässä tavarat hotellille säilöön ja ryntäsimme heti ensimmäiseen houkuttelevaan leipomo-kahvilaan aamupalalle. Mahat täynnä suuntasimme Alexanderplatzille ja sieltä Unter den Lindenin kautta Brandenburgin portille ja holokaustin muistomerkille. Seuraava vierailukohde oli minullekin uusi, nimittäin Saksan valtiopäivätalon kupoli. Vierailu kupoliin on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen vähintään kaksi tai kolme työpäivää etukäteen. Olin jo reilua viikkoa aiemmin täyttänyt netissä ilmoittautumislomakkeen, johon täytettiin vierailijoiden koko nimet ja syntymäajat ja lisäksi sai esittää kolme toivomusta vierailuajasta. Pari päivää tämän jälkeen sain sähköpostin, jossa kerrottiin, että pääsemme perjantaina kupoliin klo 14. Jos haluaa vierailla kupolissa viikonloppuna, on ilmoittautuminen hyvä tehdä jo viikkoja aiemmin, sillä vierailijoita otetaan sisään kerrallaan vaan rajattu määrä. Ovella esitin tulostetun varmistuksen siitä, että aika on todellakin varattu, saimme kaulaamme vierailijakortit ja seuraavaksi olikin tiedossa henkilöllisyyden tarkastus, jota seurasi lentokenttätyylinen turvatarkastus (sillä erotuksella että täyden vesipullon sai tuoda tarkastuksesta läpi). Tämän jälkeen meidät saatettiin turvatarkastusalueelta valtiopäivätalon aulaan ja sieltä hissiin, jossa oli tärkeän oloinen nainen painelemassa hissin nappeja. Hissin jälkeen saimme liikkua ilman saattoa, sillä yläkerrassa oli käytännössä vain se kupoli ja vessat. Harmi, että kameran akku päätti kuolla juuri ennen tätä reissua, sillä olisin saanut mainioita kuvia Berliinistä! Nappasin muutaman ihan surkean otoksen kännykän kameralla. Maisemat oli ihan mahtavat ja oli kiva bongailla korkealta tuttuja paikkoja! Tämä on ehdottomasti hyvä vierailukohde, mikäli haluaa nähdä Berliinin korkealta, mutta ei halua maksaa 11 euroa televisiotornin lipusta. Vaatii vaan vähän ennakkosuunnittelua. Valtiotalovierailun jälkeen suuntasimme neiti M:n toivosta vegeravintolaan, ja minä herkuttelin pinaatti-mozzarella-canneloneilla. Lopuksi kävimme ostamassa erään kosmetiikkapuodin hyllyt tyhjiksi (tämän vuoden wappukynnet on sinivihreät) ja minä suuntasin takaisin Potsdamiin, sillä illalla oli vielä tiedossa yhdet läksärit karaoken merkeissä.

Berliiniä valtiopäivätalon kupolista

Lauantai-päivä meni aika pitkälle shoppailuun ja illalla ei enää ihan kaikki valot olleet päällä, vaan onnistuin eksymään metroverkostoon ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana. Huoh. No, muutaman mutkan kautta päästiin herkuttelemaan italialaisella ruoalla, ja illan erikoisin valinta oli pitsa, jossa oli täytteenä viikunaa, hunajaa ja kinkkua. Jännä, mutta hyvä. Tänään taas oli perussunnuntai brunsseineen ja kirppiksineen, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Potsdam. Olin edellisenä iltana tehnyt vähän kartoitusta siitä, miten paljon tavaraa minulla täällä on ja olin ihan kauhuissani siitä, etten ehkä saakaan niitä kaikkia Suomeen. Onneksi tytöillä oli ihanan paljon tilaa, ja sain melkein kaikki vaatteet ja vähän muutakin Suomeen jo tänä iltana. Saa nyt nähdä, miten onnistuu tiistaina tuo lopun tavaran kasaaminen ja huoneen lopullinen siivous...

Nyt on tosiaan ihan viimeiset päivät käsillä ja todellisuus Suomeen paluusta alkaa iskeä kasvoihin. Takana on viisi ja puoli kuukautta, edessä kaksi päivää... Fiilikset on tällä hetkellä aika ristissä; toisaalta on kauhean haikeata jättää tämä paikka ja nämä ihmiset taakseen, mutta samalla odotan jo kovasti muuttoa takaisin Tampereelle (ja sitä omaa keittiötä). Kaikki tämä on ihanaa ja jännää ja samalla kuitenkin vähän surullista. Minulta on kysytty useamminkin, että harmittaako olla vain puolikas vuosi vaihdossa. Ei oikeastaan harmita. Olisihan se ihan kivaa olla täällä vielä toinenkin puolikas, mutta kaipuu kotiin on jo aikamoinen. Ja kun koko ajan on tiennyt, että kotiin täältä on tultava, niin ei se mitenkään ole päässyt yllättämään. Toki jäi paljon asioita tekemättä, mutta ihan varmasti niitä jäisi tekemättä vaikka olisinkin koko vuoden. Onpahan hyvä syy joskus tulla tänne vielä takaisin :)

Viimeinen viikko...

 Nyt onkin vierähtänyt jo ihän hävyttömän pitkä aika edellisestä blogipäivityksestä, ottaen huomioon että aikaa kirjoittamiseen olisi ollut. Laiska mikä laiska...

Viime viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, taas Suomi-vieraiden parissa. Tyttöjen lento oli ylibuukattu, joten he saivat uudet lennot, jotka olivat pari tuntia aikaisemmin perillä, plus ihan kivasti rahallista korvausta. Eli ei valittamista :D Lauantai oli siitä ongelmallinen päivä, että BVG eli Berliinin liikennelaitos päätti olla lakossa.Vain s-bahnit ja ihan muutama bussilinja kulki... Siispä päätimme viettää päivän Potsdamissa, sillä täällä lakko ei vaikuttanut mitenkään. Sunnuntaina seuraan liittyi vielä yksi suomalainen, Berliinin teknillisessä vaihdossa oleva neiti S, ja suuntasimme aamulla taas (yllätys yllätys) brunssille ja Mauerparkin kirppikselle! Enkä ole muuten vieläkään kyllästynyt siihen :) Iltapäivällä päätimme vielä kiertää Berliinin nähtävyyksiä, vierailukohteina mm. East Side Gallery, Brandenburgin portti ja Sony Center. Ja ei, ei nämä nähtävyydetkään vielä ihan hirveästi kyllästytä, kun seura aina vaihtuu. Maanantai sitten vierähtikin shoppaillessa, itse selvisin neljällä eurolla, kun löysin tosi hienon peltipurkin, joka on koristeltu Saksan ja Berliinin nähtävyyksillä. Sisällä siellä on pikkuleipiä, jotka minun täytyy varmaan syödä... Harmi :D Tytöt kävin saattamassa kentälle maanantai-iltana ja tällä viikolla en ole saanut oikein aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista. Byrokratiaa, paperilappuja ja muuta sellaista...

Tänään on viimeinen torstai täällä ja on vähän haikea fiilis (etenkin kun sää päätti aivan yllättäen lämmetä niin, että TTY:n etunurtsi olisi tällä kelillä täynnä grillailijoita). Suomeen on kuitenkin kiva palata, etenkin kun sain TOASilta tällä viikolla kivan sähköpostin, että pääsen muuttamaan rakkaaseen Mikkikseen, tosin eri rappuun kuin ennen vaihtoa. En usko, että ehdin asua siinä kuukautta tai kahta pidempään, sillä olen yksiöjonossa neljäntenä. Oi, en malta odottaa, että minulla on ihan oma keittiö, jota ei ole sotkemassa kukaan muu kuin minä!

ps. Muuttoapua kaivataan viikolla 10. Innokkaille avustajille luvassa leipomuksia :)
pps. Blogia luettu jo yli 2500 kertaa. Kiitos teille!

Leffailua

Sain hoidettua byrokratiaa taas vähän eteenpäin, ja nyt virallisesti olen muuttamassa täältä Suomeen 29. helmikuuta. Eilen sitten päätin juhlistaa omaa ahkeruuttani Berliinin filmifestareilla ja shoppailulla.  Ihan ensimmäiseksi lähdin neiti N:n kanssa katsomaan hänen kotimaassaan Romaniassa tehtyä elokuvaa Everybody In Our Family. Näytöksen loput liput myytiin ovelta opiskelijoille puoleen hintaan, joten koko lysti kustansi 4 euroa. Elokuva kertoi miehestä, joka oli eronnut ja lähti hakemaan tytärtään entisen vaimonsa luota viikonlopuksi. Reissu ei mennyt suunnitelmien mukaan, vaan mies päätyi hakkaamaan vaimonsa nykyisen miehen, jonka jälkeen teippasi pariskunnan jeesusteipillä yhteen. Lopuksi mies hyppäsi parvekkeelta alas poliiseja pakoon. Puolet vuorosanoista oli pelkkää kiroilua ja huorittelua, ja leffakokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Suomalaisista elokuvista se ei kyllä juuri poikennut :D

Kaksi tuntia kestäneen hämmenyksen jälkeen lähdimme vähän kiertelemään kauppoja, sillä minulla oli vielä lippu puoli yhdeltätoista alkavaan The Readerin näytökseen. Leffahan ei ole sinänsä uusi, mutta sen tuottaja on Studio Babelsberg, joka sijaitsee Potsdamissa ja on yksi Euroopan vanhimmista filmistudioista. Saman lafkan tuotoksia ovat mm. Nukkumatti, Pianisti ja Ingloroius Basterds. Tänä vuonna studiolla on 100-vuotissynttärit, ja sen kunniaksi Berliinin filmijuhlilla esitetään Babelsbergin tuotoksia. Tykkäsin The Readerista paljon, enkä yhtään ihmettele, että Kate Winslet palkittiin Oscarilla pääroolista. Kannattaa muuten varata muutama nenäliina lähelle, jos aikoo katsoa kyseisen leffan.

Tänään heräsin tuurilla ajoissa ja huomasin, että tänne tänään tulevat tyttäret olivat laittaneet viestin, että he ovatkin Berliinissä jo kaksi tuntia suunniteltua aikaisemmin. Kiva muuten mennä tänään seikkailemaan Berliiniin, sillä kaikki muu julkinen liikenne on lakossa, paitsi s-bahn. En uskalla edes ajatella sitä, millainen kaaos siellä odottaa...

Sexy Single Ladies Day

Nyt on taas yhdestä viikonlopusta selvitty, ja oli suurimmaksi osaksi mahtavaa! Perjantaina aamulla lähdin käymään vielä viimeisellä luennolla, ja siellä minun ja neiti M:n (Hollanti) oli tarkoitus pitää esitelmä stereotypioista. No, kuinka ollakaan, opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle ja esitelmä jäi pitämättä. Olen koittanut saada opettajaan yhteyttä sähköpostitse, sillä arvosanaa ilman esitelmää ei voi saada. Ei ole vastausta kuulunut, mutta toivotaan parasta. Sittenpä päästiinkin Suomi-vieraan neiti L:n kanssa kiertelemään Berliinin turistinähtävyyksiä ja shoppailtiinkin vähän. Illalla oli vuorossa muutaman vaihtarin läksärit, ja jouduin sanomaan hyvästit myös yhdelle parhaista vaihtarikavereistani, ranskalaiselle neiti M:lle. Hän lähti tekemään Ranskaan harjoittelua ja palaa toiselle lukukaudelle tasan kahden kuukauden päästä. Minä olen jo silloin Suomessa... :(

Lauantai aloitettiin sitten pikaisella turistikierroksella Potsdamissa, jonka jälkeen matkustettiin Berliiniin ja Naturkundemuseumiin (taas :D). Sain siis vihdoinkin katseltua myös ne loput mineraalit ja pääsimme sellaiseen huoneeseen, joka oli vielä viikko sitten kiinni. Siellä oli hyllyt täynnä erilaisia eläimiä säilöttyinä formaldehydiin. Oli melkein pelottavaa... Tämän jälkeen neiti L shoppaili vikat tuliaiset ja kävimme syömässä. Sitten olikin pienten lasten aika mennä nukkumaan, sillä sunnuntaina oli aikainen herätys! Iron Skyn toinen näytös ikinä koko maailmassa kun alkoi jo klo 10.30 ja halusimme olla ajoissa paikalla. Leffateatterin sali oli valtava (ja se tuli täyteen) ja onnistuimme onneksi saamaan hyvät istumapaikat. Voi, kyllä kannatti jonottaa puolitoista tuntia niitä lippuja, oli nimittäin harvinaisen eeppinen elokuva! Leffan jälkeen suuntasimme sunnuntaibrunssille (tämähän alkaa olla jo perinne!) ja söimme vatsat täyteen herkkuja :P Ja kuten aina sunnutnaina, seuraava vierailukohde oli Mauerparkin kirppis ja Berliinin muurin muistoalue Bernauer Strassella. Päivä oli pitkä, joten illaksi tulimme Subwayn kautta kotiin rauhassa pakkailemaan neiti L:n tavaroita ja nukkumaan, sillä myös maanantain herätys oli ihan liian aikainen opiskelijalle :D Aamulento Tukholman ja Helsingin kautta vei neiti L:n takaisin Kuopioon. Itse seuraan perässä samalla lennolla kahden viikon päästä!

CinemaxX 7, Iron Skytä odotellessa!

Lettuja kanelikreemillä, hillolla ja vaniljakastikkeella, nam :P

Ajattelin maanantaina hoitavani myös tätä tunnettua saksalaista byrokratiaa ja koitin käydä ilmoittamassa Potsdamin viranomaisille, että muutan takaisin Suomeen. No, tämähän kuulemma onnistuu aikaisintaan kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten tein ihan turhan reissun. Hienointahan tässä on se, että tätä ei oltu mainittu missään, kun koitin tarkistaa etukäteeen netistä, etten vaan menisi keskustaan turhaan... Lohdutin sitten itseäni kanadönerillä hintaan 2,80 euroa. Toimi.

Tämä ja eilinen päivä onkin sitten mennyt lähinnä työhakemusten kirjoittamiseen. Nyt olen jo ihan sekaisin laskuissa, että kuinka monta hakemusta olen täyttänyt. Jotain 10 ja 15 välillä kuitenkin. Onneksi illalla pääsen tuulettamaan päätäni, sillä tänään on kuulemma Sexy Single Ladies Day ja sen kunniaksi viereisessä opiskelija-asuntolassa on juhlat, jonne saa tulla vain naiset :D

Lopuksi haluan lähettää kaikille rakkaille ystäville isot ystävänpäivähalaukset täältä Saksasta! Ikävä alkaa olla jo aikamoinen, mutta maaliskuussa nähdään (paitsi neidit T ja S, jotka tulevat tänne lauantaina ja neidit AK, E ja M, jotka taas puolestaan ensi viikon perjantaina!) :)

Pikapäivitys, tj 18

Nyt on taas pari päivää leikitty turistia neiti L:n kanssa ja myös muutamat bileet ja läksäritkin on ehditty pitää tässä, mutta niistä lisää joku toinen kerta. Piti vain sanomani, että huomenna mennään katsomaan Iron Sky! Näytös on jo puoli yhdeltätoista aamulla, joten tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan. Iron Skyn jälkeen luvassa pitkä brunssi, joten ei voisi ehkä parempaa sunnuntaita kuvitella! :)