Loppuviikosta

Tämä loppuviikko on mennyt osittain ihan omasta edestään, sillä en ole kipeän jalan takia voinut juurikaan tehdä mitään. Väliin jäivät niin zumba kuin balettikin, ja parit bileet olen vain käynyt istumassa läpi ja katsomassa vierestä muiden juhlimista ja ihmissuhdekuvioita (joita muuten riittää, ihan kuin Salkkareita katsoisi!). Kaiken lisäksi taas perjantaina polymeeriluennot oli peruttuna, ilman mitään ilmoitusta.Tulee aika kotoisa olo, kun asiat hoidetaan ihan kuin materiaaliopin laitoksella TTY:llä!  Joten en ole edes opiskelulla saanut pidettyä itseäni kiireisenä. Perjantaina päätin käydä katsomassa Euroopan suurinta tavarataloa, KaDeWea. Suurihan se oli, eikä todellakaan mikään opiskelijan ostosparatiisi. Löysin todella ihanan iltapuvun, jonka hintalapussa oli neljä numeroa. Eikä muuten alkanut ykkösellä. Samoin keltainen villakangastakki suorastaan huusi, että "osta minut!", eikä hintaakaan ollut kuin vaivaiset 499 euroa. Varmaan talon halvin takki siis. Mausteosasto tosin olin aika vaikuttava, enkä ole ehkä elämäni aikana nähnyt niin montaa erilaista sinappia. Hintoja en uskaltanut edes katsoa.

Launtaina lähdimme ESN:n kanssa tutkiskelemaan Potsdamin nähtävyyksiä, kävimme mm. Cecilienhofissa, jossa vuonna 1945 järjesttiin Potsdamin konfrenssi, joka päätti toisen maailmansodan. Potsdam on aivan täynnä historiallisia paikkoja enkä varmaan edes ehdi kaikkea puolessa vuodessa näkemään. Palatseja/linnoja kaupungin alueella taitaa olla 16 kappaletta, eli jo niissä riittää näkemistä! Kuvia eilisestä reissusta seuraa ehkä joskus, jos inspiraatio iskee.

Tänään pääsin sitten leikkimään turistiopasta, kun sain aamulla tekstiviestin herra P:ltä, joka on TTY:ltä vaihdossa Berliinissä. Herra P italialaisine tyttöystävineen oli tulossa Potsdam-exculle ja minä sitten päädyin kävelyttämään heitä ympäri kaupunkia. Oli hauskaa pitkästä aikaa puhua suomea ja vaihtaa kokemuksia suomalaisesta näkökulmasta. Myös englannin puhuminen oli aika virkistävää, sillä olen käytännössä puhunut täällä koko ajan vain saksaa ja välillä tuntuu etten enää osaa englantia :D Kaikkein vaikeinta on koittaa ääntää englanniksi sanoja, joiden saksalainen kirjoitusasu on samanlainen (esim. sport). Väkisinkin tulee saksalaista ässää jä ärrää joka paikkaan. Kun vihdoin pääsin kotiin, ajattelin viettäväni kivan koti-illan blogia päivitellen, mutta se keskeytyi yllättäen ovikellon soidessa, kun neidit C, E, M ja M halusivat pelata korttia ja juoruta. No mikäs siinä, minä otin ja voitin melkein koko illan kahta kierrosta lukuunottamatta. Samalla päätimme lähtevämme huomenna Berliiniin, sillä täällä Potsdamissa ja koko Brandenburgin osavaltiossa juhlitaan huomenna Reformationstagia ja kaikilla on vapaata. Toisin sanoen myös kaupat ovat täällä kiinni. Berliinissä kyseinen päivä ei kuitenkaan ole pyhä, joten siellä on huomenna vain normaali maanantai.

Toivon myös kovasti tämän jalan parantumista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi viikolla täytyy mennä takaisin lääkäriin... :( Tuntuu tyhmältä, etten voi oikein tehdä mitään kunnolla ja välillä on vähän tylsääkin sen takia. Pitäisi varmaan ihan oikeasti vain levätä ja olla tekemättä mitään, mutta kaiken tämän ainutlaatuisuuden keskellä en haluaisi tuhlata aikaa oman asuntoni seinien tuijotteluun. Lohtusyömistä on tullut harrastettua ja se myös näkyy. Ostin tosin perjantaina lankaa ja neulepuikot, joilla toivottavasti saan huijattua itseäni sen verran, että mahdun ensi viikolla vielä ovesta ulos :D