Korkeakulttuuria ja kotiinpaluuta

Eilen illalla lähdimme tyttöporukalla ihan oikeaan teatteriin katsomaan näytelmää nimeltä Warten auf Godot (Hän tulee huomenna). Se siis kertoo kahdesta miehestä, jotka odottavat Godot-nimistä henkilöä, mutta hän ei koskaan saavu paikalle. Kielellisesti ymmärsin näytelmän yllättävänkin hyvin, mutta muuten koko juonessa ei oikein tuntunut olevan päätä eikä häntää. Välillä käytiin niin absurdin puolella, että melkein nauratti. Esitys kesti vielä 2,5 tuntia, se oli minun makuuni vähän turhankin pitkä... Mutta liput maksoivat 7 euroa, niin ei ole kyllä valittamista.

Nyt on enää pari luukkua joulukalenterista avaamatta, eli vain pari päivää siihen, kun otan siivet alleni ja lennän joululomaksi Suomeen! En enää millään malttaisi odottaa, olen ollut kuitenkin jo kolme kuukautta täällä. Ihan mahtavaa tavata pitkästä aikaa ihmisiä ja puhua suomea. Se on nimittäin harvinaista herkkua täällä, sillä tunnen lisäkseni vain yhden suomalaisen täällä Potsdamissa (on meitä kuulemani mukaan kaksi muutakin, mutta heitä en ole koskaan tavannut), ja silloinkin kun satutaan näkemään, puhutaan yleensä saksaa keskenämme. Plus haluan ihan ehdottomasti syödä mm. joulutorttuja, pipareita, ruisleipää ja porkkanalaatikkoa (joka on siis minun luottoeinekseni, voi että ikävöin sitä!).

Lopuksi täytyy vielä vähän kehaista, että sain fonetiikan kurssilla pidetystä pikkukokeesta 27/30 ja eräällä toisella kurssilla pitämästäni esitelmästä 1.7 (ja asteikkohan tässä menee ykkösestä neloseen, jossa 1.0 on paras, ja seuraavat arvosanat ovat 1.3,1.7, 2.0, 2.3, 2.7 jne). Nyt tekisi mieli vain vähän vetää lonkkaa, kun kerran olen pärjännyt noin hyvin :D