Viikonloppu Bremenissä

Lauantai-aamuna herätyskello herätti minut kuudelta, kävin pikasuihkussa ja pakkasin tavarat loppuun ja niin matka Bremeniin alkoi. Ensimmäiset ongelmat matkalla tulivat vastaan jo Potsdamin päärautatieasemalla, kun kohtaamispaikassa sovittuun aikaan erästä matkalaista ei näkynyt missään. Junan lähtöön ollessa aikaa neljä minuuttia, saimme herran vihdoinkin luurin päähän ja paljastui, että hän oli vasta herännyt, eikä siis tullutkaan mukaan. Myös eräs toinen herra joutui perumaan lähtönsä edellisenä iltana, sillä hänen tietokoneensa oli syönyt kymmensivuisen kirjoitelman, jonka palautus oli maanantaina. Joten viidentoista porukka supistui kolmeentoista...

Puoli kahdeksalta hyppäsimme siis junaan, ja tarkoitus oli mennä reittiä Potsdam - Werder - Magdeburg - Uelzen - Bremen, eli siis vaihtaa junaa kolmesti ja olla perillä vartin yli yksi. Werderiin asti päästiin hienosti (matka kun kesti 7 minuuttia :D) ja juna Magdeburgiinkin lähti aikataulussa. No, kuinkas sitten kävikään, jossain ennen Magdeburgia juna pysähtyi pienen kylän asemalle ja tuli kuulutus, että tämä juna ei aja pidemmälle. Ei mitään selitystä miksi, tai mitään tietoa siitä, miten matkaa olisi tarkoitus jatkaa. Joku paikallinen arveli, että jokin eläin olisi jäänyt junan alle ja matka jatkuisi bussilla. Tämä on kuulemma todella yleistä kyseisellä reitillä. Eli siis viereiselle bussilaiturille odottelemaan bussia, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut. Tunnin päästä asemalle saapui toinen juna, jonka oli tarkoitus jatkaa Magdeburgiin. Ensin ei meinattu päästä koko junaan sisään, sillä parilla ovella seisoivat poliisit sanomassa, ettei tähän vaunuun saa nousta. Päästiin kuitenkin junaan, joka ajoi seuraavalle asemalle ja taas kuulutettiin, että juna ei aja tätä pidemmälle. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vähän epäuskoinen olo, mutta kiltisti muiden matkustajien kanssa poistuimme junasta. Tällä kertaa poliisit (joita oli useita kymmeniä junassa) hoitivat tiedotuksen, ja saimme kuulla, että joku oli jäänyt junan alle, jonka takia rataväli on useita tunteja poikki ja matka jatkuisi bussilla. Hauskaahan tästä teki sen, että paikalle oli saatu yksi bussi, joka hoiti kuljetukset. Tyhmäkin tajuaa, että yhdellä bussilla kuljetukset kestävät ikuisuuden, etenkin kun juna sattui myös olemaan täynnä antifasisteja, jotka olivat menossa mielenosoitukseen Magdeburgiin (joka siis myös selitti sen, miksi niitä poliiseja oli niin paljon). Eli kuljetettavia ihmisiä oli satoja, joista suurin osa oli aika ärhäkkäällä tuulella. Reilua tai ei, poliisit jakoivat ihmiset mielenosoittajiin ja tavallisiin ihmisiin, joista jälkimmäisten kuljetus seuraavalle juna-asemalle hoidettiin ensisijaisesti. Sieltä kuulemma taas pääsee kulkemaan junalla Magdeburgiin asti. Me mahduimme kolmanteen bussiin, ja tässä vaiheessa olimme jo melkein kaksi tuntia myöhässä, eli suunniteltu jatkoyhteys oli mennyt aikoja sitten. Kun pääsimme vihdoinkin Magdeburgiin, oli seuraava yhteys Uelzeniin vasta reilusti yli tunnin päästä, joten nälkäisinä kävimme valtaamassa rautatieaseman Mäkkärin...:D Loppumatka Uelzenin kautta Bremeniin onneksi sujui ongelmitta, ja perillä olimmekin sitten vartin yli viisi, eli vain neljä tuntia suunniteltua myöhemmin... Oli melkein epäuskoinen tunnelma, kun kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen olimme vihdoinkin Bremenissä.

Tietenkin aurinko oli juuri ehtinyt laskea eikä nähtävyyksien katselusta oikein tullut mitään. Kävimme siis heittämässä tavarat hostelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Vanhan kaupungin keskustassa hetken pyörittyämme törmäsimme pariin paikalliseen (joista yksi oli muuten ollut Suomessa vaihtarina!) ja he osasivat suositella opiskelijan kukkarolle sopivampaa aluetta ja onnistuimme löytämään ravintolan, johon meidän mammutimainen 13 hengen porukka mahtui ilman varausta lauantai-iltana! Siellä sitten istuskelimme koko illan, kunnes palasimme hostellille pelaamaan korttia ja nukkumaan.

Bremenin soittoniekat

Vanhan kaupungin keskusta

Itse päätin herätä sunnuntaina ajoissa, ja tämä oli ehkä reissun paras idea. Vain kaksi muuta, neidit M (Ranska) ja N (Romania), jaksoivat herätä samaan aikaan. Pääsimme siis kolmestaan luikkimaan hostellilta ulos, kun muut jäivät sinne vielä nukkumaan. On huomattavasti helpompaa tutkiskella kaupunkia pienellä porukalla, etenkin kun minun tahtini kävellä on noin kolme kertaa nopeampi kuin muun Erasmus-lauman... :D Aluksi kävimme syömässä aamupalan leipomossa, ja mahat täynnä suklaakahvia, salamisämpylää ja vanilja-rahkatassua jaksoimme leikkiä turistia oikein urakalla. Kahdentoista aikaan törmäsimme toiseen puoliskoon excuporukastamme, jotka olivat vain noin tuntia aikaisemmin lähteneet hostellilta. Herra J (Tsekki) lähti meidän mukaamme turisteilemaan muiden jatkaessa matkaa aamupalalle. Kun saimme tarpeeksemme keskustasta, hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme erään puiston laitamille, jossa vierähtikin melkein pari tuntia ihan vain kävellen ja nauttien luonnosta. Löysimme myös jonkinlaisen (ilmaisen) kotieläinpuiston, jossa näimme mm. poneja ja possuja :) Muut erasmukset tapasimme puoli viideltä rautatieasemalla, ja kotimatka pystyi alkamaan. Junia tällä reitillä oli viisi, eikä yksikään niistä ollut myöhässä, eli paluumatka sujui kuin unelma :)

Bremenin päärautatieasema

Turisti

Puistossa

Yhteenvetona voi sanoa, että 11 junan, kahden bussin ja todella monen matkustustunnista huolimatta kannatti lähteä! Bremen on ihana ja symppis, oikein tyypillinen vanha saksalainen kaupunki, jossa kannattaa käydä (etenkin jos sattuu saamaan Ryanairilta halvat lennot)! Lisää kuvia reissulta löytyy täältä.