Jep, siellä ollaan ja kovin syvällä. En ole saanut yksinkertaisesti aikaan yhtään mitään pariin päivään. Tuntuu siltä, että kaikki se energia, jonka otin Suomesta mukaani jäi tulliin enkä saa sitä takaisin. Päähän on koskenut viime viikon tiistaista lähtien ja viimeiset pari päivää ovat tuntuneet yhtä pitkiltä kuin sne melkein neljä kuukautta mitä täällä olen viettänyt. Myös muissa vaihtareissa on havaittavissa tiettyä passiivisuutta, kukaan ei oikein jaksa järjestää tai edes ehdottaa mitään. Minusta tosin myös tuntuu, että täällä jotkut joutuvat oikeasti opiskelemaan, ainakin moni valittelee suurta työmäärää. Kannattaa olla vaihdossa TTY:ltä, sillä puolessa vuodessa vaaditaan vain 15 opintopistettä, kun taas Otaniemen toverit joutuvat opiskelemaan 20 opintopisteen edestä ja onpa yliopistoja, jotka vaativat 30 opintopisteen tahtia (tähän väliin haluan huomauttaa etten edes Suomessa yllä siihen tahtiin).
Syytän osittain säätä, sillä täällä on synkkää, lumetonta ja lämpötilat pyörivät nollan ja viiden plusasteen välissä. Ärsyttävä välivuodenaikakeli, olisi joko kunnolla lämmin tai sitten oikeasti kylmä. Suomessa on kuulemma vihdoinkin oikea talvi, ja kaipaan sitä ihan uskomattoman paljon. Tykkään, kun saan kääriytyä lämpimiin vaatteisiin ja ulkona ollessa pakkanen nipistelee nenänpäätä. Vaikka olenkin talvi-ihminen, en silti olisi uskonut kaipaavani talvea ihan näin paljon... Ja millä järjellä muuten täällä on jo kaupoissa myytävänä narsisseja? Kysynpähän vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti