Viimeistä viedään

Perjantai-aamu alkoi mukavasti herätyskellon soidessa kello 6.10 ja pikaisten aamutoimien saattelemana lähdin kohti Tegelin lentokenttää viimeisiä vieraita vastaan, sillä neitokaisten lento oli jo kahdeksalta aamulla täällä. Ensimmäisenä käytiin viemässä tavarat hotellille säilöön ja ryntäsimme heti ensimmäiseen houkuttelevaan leipomo-kahvilaan aamupalalle. Mahat täynnä suuntasimme Alexanderplatzille ja sieltä Unter den Lindenin kautta Brandenburgin portille ja holokaustin muistomerkille. Seuraava vierailukohde oli minullekin uusi, nimittäin Saksan valtiopäivätalon kupoli. Vierailu kupoliin on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen vähintään kaksi tai kolme työpäivää etukäteen. Olin jo reilua viikkoa aiemmin täyttänyt netissä ilmoittautumislomakkeen, johon täytettiin vierailijoiden koko nimet ja syntymäajat ja lisäksi sai esittää kolme toivomusta vierailuajasta. Pari päivää tämän jälkeen sain sähköpostin, jossa kerrottiin, että pääsemme perjantaina kupoliin klo 14. Jos haluaa vierailla kupolissa viikonloppuna, on ilmoittautuminen hyvä tehdä jo viikkoja aiemmin, sillä vierailijoita otetaan sisään kerrallaan vaan rajattu määrä. Ovella esitin tulostetun varmistuksen siitä, että aika on todellakin varattu, saimme kaulaamme vierailijakortit ja seuraavaksi olikin tiedossa henkilöllisyyden tarkastus, jota seurasi lentokenttätyylinen turvatarkastus (sillä erotuksella että täyden vesipullon sai tuoda tarkastuksesta läpi). Tämän jälkeen meidät saatettiin turvatarkastusalueelta valtiopäivätalon aulaan ja sieltä hissiin, jossa oli tärkeän oloinen nainen painelemassa hissin nappeja. Hissin jälkeen saimme liikkua ilman saattoa, sillä yläkerrassa oli käytännössä vain se kupoli ja vessat. Harmi, että kameran akku päätti kuolla juuri ennen tätä reissua, sillä olisin saanut mainioita kuvia Berliinistä! Nappasin muutaman ihan surkean otoksen kännykän kameralla. Maisemat oli ihan mahtavat ja oli kiva bongailla korkealta tuttuja paikkoja! Tämä on ehdottomasti hyvä vierailukohde, mikäli haluaa nähdä Berliinin korkealta, mutta ei halua maksaa 11 euroa televisiotornin lipusta. Vaatii vaan vähän ennakkosuunnittelua. Valtiotalovierailun jälkeen suuntasimme neiti M:n toivosta vegeravintolaan, ja minä herkuttelin pinaatti-mozzarella-canneloneilla. Lopuksi kävimme ostamassa erään kosmetiikkapuodin hyllyt tyhjiksi (tämän vuoden wappukynnet on sinivihreät) ja minä suuntasin takaisin Potsdamiin, sillä illalla oli vielä tiedossa yhdet läksärit karaoken merkeissä.

Berliiniä valtiopäivätalon kupolista

Lauantai-päivä meni aika pitkälle shoppailuun ja illalla ei enää ihan kaikki valot olleet päällä, vaan onnistuin eksymään metroverkostoon ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana. Huoh. No, muutaman mutkan kautta päästiin herkuttelemaan italialaisella ruoalla, ja illan erikoisin valinta oli pitsa, jossa oli täytteenä viikunaa, hunajaa ja kinkkua. Jännä, mutta hyvä. Tänään taas oli perussunnuntai brunsseineen ja kirppiksineen, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Potsdam. Olin edellisenä iltana tehnyt vähän kartoitusta siitä, miten paljon tavaraa minulla täällä on ja olin ihan kauhuissani siitä, etten ehkä saakaan niitä kaikkia Suomeen. Onneksi tytöillä oli ihanan paljon tilaa, ja sain melkein kaikki vaatteet ja vähän muutakin Suomeen jo tänä iltana. Saa nyt nähdä, miten onnistuu tiistaina tuo lopun tavaran kasaaminen ja huoneen lopullinen siivous...

Nyt on tosiaan ihan viimeiset päivät käsillä ja todellisuus Suomeen paluusta alkaa iskeä kasvoihin. Takana on viisi ja puoli kuukautta, edessä kaksi päivää... Fiilikset on tällä hetkellä aika ristissä; toisaalta on kauhean haikeata jättää tämä paikka ja nämä ihmiset taakseen, mutta samalla odotan jo kovasti muuttoa takaisin Tampereelle (ja sitä omaa keittiötä). Kaikki tämä on ihanaa ja jännää ja samalla kuitenkin vähän surullista. Minulta on kysytty useamminkin, että harmittaako olla vain puolikas vuosi vaihdossa. Ei oikeastaan harmita. Olisihan se ihan kivaa olla täällä vielä toinenkin puolikas, mutta kaipuu kotiin on jo aikamoinen. Ja kun koko ajan on tiennyt, että kotiin täältä on tultava, niin ei se mitenkään ole päässyt yllättämään. Toki jäi paljon asioita tekemättä, mutta ihan varmasti niitä jäisi tekemättä vaikka olisinkin koko vuoden. Onpahan hyvä syy joskus tulla tänne vielä takaisin :)