Pakkaamista ja siivoamista

Viimeinen päivä täällä, tuntuu ihan tosi oudolta. Onneksi tämä pakkausurakka pitää minut kiireisenä. Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja taidan saada mukaani kaiken minkä halusinkin. Jopa sen Ikean pyöreän lasisen pöytälampun! Onhan tässä vielä ihan kauheasti hommaa, kun pitää myös siivota koko kämppä. Eilen aloitin kylppäristä ja jääkaapista, tänään olenkin sitten keskittynyt vaatekaappiin ja kirjahyllyyn. On muuten ihan uskomatonta, miten paljon turhaa roinaa voi kertyä puolessa vuodessa! Tänne tullessa kun tavaraa oli rinkan ja urheilukassin verran... Tämä teksti oli nyt ehkä lähinnä vaan sekava ja turha, mutta tarvitsin tauon. Illalla vielä kokkaillaan viimeisen kerran porukalla ja aamulla Hausmaister tulee klo 6.30 tarkistamaan minun huoneeni ja sitten seiskan aikoihin pitää lähteä kentälle. Unet jää varmaan vähälle, mutta onneksi minulla on aikaa nukkua matkalla. Vaihtoja on peräti kaksi kappaletta, yksi Tukholmassa ja yksi Helsingissä. Kuopiossa sitten olen perillä klo 18.30 Suomen aikaa, joten pikaisesti laskettuna matkustusta tulee 10+ tuntia. Onneksi äiti tulee hakemaan minut kentältä, niin voin ihan nollat taulussa olla siinä vaiheessa. Jännää, outoa, kivaa, haikeeta. Miten päin sitä tässä sitten pitäisi olla?

Viimeistä viedään

Perjantai-aamu alkoi mukavasti herätyskellon soidessa kello 6.10 ja pikaisten aamutoimien saattelemana lähdin kohti Tegelin lentokenttää viimeisiä vieraita vastaan, sillä neitokaisten lento oli jo kahdeksalta aamulla täällä. Ensimmäisenä käytiin viemässä tavarat hotellille säilöön ja ryntäsimme heti ensimmäiseen houkuttelevaan leipomo-kahvilaan aamupalalle. Mahat täynnä suuntasimme Alexanderplatzille ja sieltä Unter den Lindenin kautta Brandenburgin portille ja holokaustin muistomerkille. Seuraava vierailukohde oli minullekin uusi, nimittäin Saksan valtiopäivätalon kupoli. Vierailu kupoliin on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen vähintään kaksi tai kolme työpäivää etukäteen. Olin jo reilua viikkoa aiemmin täyttänyt netissä ilmoittautumislomakkeen, johon täytettiin vierailijoiden koko nimet ja syntymäajat ja lisäksi sai esittää kolme toivomusta vierailuajasta. Pari päivää tämän jälkeen sain sähköpostin, jossa kerrottiin, että pääsemme perjantaina kupoliin klo 14. Jos haluaa vierailla kupolissa viikonloppuna, on ilmoittautuminen hyvä tehdä jo viikkoja aiemmin, sillä vierailijoita otetaan sisään kerrallaan vaan rajattu määrä. Ovella esitin tulostetun varmistuksen siitä, että aika on todellakin varattu, saimme kaulaamme vierailijakortit ja seuraavaksi olikin tiedossa henkilöllisyyden tarkastus, jota seurasi lentokenttätyylinen turvatarkastus (sillä erotuksella että täyden vesipullon sai tuoda tarkastuksesta läpi). Tämän jälkeen meidät saatettiin turvatarkastusalueelta valtiopäivätalon aulaan ja sieltä hissiin, jossa oli tärkeän oloinen nainen painelemassa hissin nappeja. Hissin jälkeen saimme liikkua ilman saattoa, sillä yläkerrassa oli käytännössä vain se kupoli ja vessat. Harmi, että kameran akku päätti kuolla juuri ennen tätä reissua, sillä olisin saanut mainioita kuvia Berliinistä! Nappasin muutaman ihan surkean otoksen kännykän kameralla. Maisemat oli ihan mahtavat ja oli kiva bongailla korkealta tuttuja paikkoja! Tämä on ehdottomasti hyvä vierailukohde, mikäli haluaa nähdä Berliinin korkealta, mutta ei halua maksaa 11 euroa televisiotornin lipusta. Vaatii vaan vähän ennakkosuunnittelua. Valtiotalovierailun jälkeen suuntasimme neiti M:n toivosta vegeravintolaan, ja minä herkuttelin pinaatti-mozzarella-canneloneilla. Lopuksi kävimme ostamassa erään kosmetiikkapuodin hyllyt tyhjiksi (tämän vuoden wappukynnet on sinivihreät) ja minä suuntasin takaisin Potsdamiin, sillä illalla oli vielä tiedossa yhdet läksärit karaoken merkeissä.

Berliiniä valtiopäivätalon kupolista

Lauantai-päivä meni aika pitkälle shoppailuun ja illalla ei enää ihan kaikki valot olleet päällä, vaan onnistuin eksymään metroverkostoon ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana. Huoh. No, muutaman mutkan kautta päästiin herkuttelemaan italialaisella ruoalla, ja illan erikoisin valinta oli pitsa, jossa oli täytteenä viikunaa, hunajaa ja kinkkua. Jännä, mutta hyvä. Tänään taas oli perussunnuntai brunsseineen ja kirppiksineen, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Potsdam. Olin edellisenä iltana tehnyt vähän kartoitusta siitä, miten paljon tavaraa minulla täällä on ja olin ihan kauhuissani siitä, etten ehkä saakaan niitä kaikkia Suomeen. Onneksi tytöillä oli ihanan paljon tilaa, ja sain melkein kaikki vaatteet ja vähän muutakin Suomeen jo tänä iltana. Saa nyt nähdä, miten onnistuu tiistaina tuo lopun tavaran kasaaminen ja huoneen lopullinen siivous...

Nyt on tosiaan ihan viimeiset päivät käsillä ja todellisuus Suomeen paluusta alkaa iskeä kasvoihin. Takana on viisi ja puoli kuukautta, edessä kaksi päivää... Fiilikset on tällä hetkellä aika ristissä; toisaalta on kauhean haikeata jättää tämä paikka ja nämä ihmiset taakseen, mutta samalla odotan jo kovasti muuttoa takaisin Tampereelle (ja sitä omaa keittiötä). Kaikki tämä on ihanaa ja jännää ja samalla kuitenkin vähän surullista. Minulta on kysytty useamminkin, että harmittaako olla vain puolikas vuosi vaihdossa. Ei oikeastaan harmita. Olisihan se ihan kivaa olla täällä vielä toinenkin puolikas, mutta kaipuu kotiin on jo aikamoinen. Ja kun koko ajan on tiennyt, että kotiin täältä on tultava, niin ei se mitenkään ole päässyt yllättämään. Toki jäi paljon asioita tekemättä, mutta ihan varmasti niitä jäisi tekemättä vaikka olisinkin koko vuoden. Onpahan hyvä syy joskus tulla tänne vielä takaisin :)

Viimeinen viikko...

 Nyt onkin vierähtänyt jo ihän hävyttömän pitkä aika edellisestä blogipäivityksestä, ottaen huomioon että aikaa kirjoittamiseen olisi ollut. Laiska mikä laiska...

Viime viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, taas Suomi-vieraiden parissa. Tyttöjen lento oli ylibuukattu, joten he saivat uudet lennot, jotka olivat pari tuntia aikaisemmin perillä, plus ihan kivasti rahallista korvausta. Eli ei valittamista :D Lauantai oli siitä ongelmallinen päivä, että BVG eli Berliinin liikennelaitos päätti olla lakossa.Vain s-bahnit ja ihan muutama bussilinja kulki... Siispä päätimme viettää päivän Potsdamissa, sillä täällä lakko ei vaikuttanut mitenkään. Sunnuntaina seuraan liittyi vielä yksi suomalainen, Berliinin teknillisessä vaihdossa oleva neiti S, ja suuntasimme aamulla taas (yllätys yllätys) brunssille ja Mauerparkin kirppikselle! Enkä ole muuten vieläkään kyllästynyt siihen :) Iltapäivällä päätimme vielä kiertää Berliinin nähtävyyksiä, vierailukohteina mm. East Side Gallery, Brandenburgin portti ja Sony Center. Ja ei, ei nämä nähtävyydetkään vielä ihan hirveästi kyllästytä, kun seura aina vaihtuu. Maanantai sitten vierähtikin shoppaillessa, itse selvisin neljällä eurolla, kun löysin tosi hienon peltipurkin, joka on koristeltu Saksan ja Berliinin nähtävyyksillä. Sisällä siellä on pikkuleipiä, jotka minun täytyy varmaan syödä... Harmi :D Tytöt kävin saattamassa kentälle maanantai-iltana ja tällä viikolla en ole saanut oikein aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista. Byrokratiaa, paperilappuja ja muuta sellaista...

Tänään on viimeinen torstai täällä ja on vähän haikea fiilis (etenkin kun sää päätti aivan yllättäen lämmetä niin, että TTY:n etunurtsi olisi tällä kelillä täynnä grillailijoita). Suomeen on kuitenkin kiva palata, etenkin kun sain TOASilta tällä viikolla kivan sähköpostin, että pääsen muuttamaan rakkaaseen Mikkikseen, tosin eri rappuun kuin ennen vaihtoa. En usko, että ehdin asua siinä kuukautta tai kahta pidempään, sillä olen yksiöjonossa neljäntenä. Oi, en malta odottaa, että minulla on ihan oma keittiö, jota ei ole sotkemassa kukaan muu kuin minä!

ps. Muuttoapua kaivataan viikolla 10. Innokkaille avustajille luvassa leipomuksia :)
pps. Blogia luettu jo yli 2500 kertaa. Kiitos teille!

Leffailua

Sain hoidettua byrokratiaa taas vähän eteenpäin, ja nyt virallisesti olen muuttamassa täältä Suomeen 29. helmikuuta. Eilen sitten päätin juhlistaa omaa ahkeruuttani Berliinin filmifestareilla ja shoppailulla.  Ihan ensimmäiseksi lähdin neiti N:n kanssa katsomaan hänen kotimaassaan Romaniassa tehtyä elokuvaa Everybody In Our Family. Näytöksen loput liput myytiin ovelta opiskelijoille puoleen hintaan, joten koko lysti kustansi 4 euroa. Elokuva kertoi miehestä, joka oli eronnut ja lähti hakemaan tytärtään entisen vaimonsa luota viikonlopuksi. Reissu ei mennyt suunnitelmien mukaan, vaan mies päätyi hakkaamaan vaimonsa nykyisen miehen, jonka jälkeen teippasi pariskunnan jeesusteipillä yhteen. Lopuksi mies hyppäsi parvekkeelta alas poliiseja pakoon. Puolet vuorosanoista oli pelkkää kiroilua ja huorittelua, ja leffakokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Suomalaisista elokuvista se ei kyllä juuri poikennut :D

Kaksi tuntia kestäneen hämmenyksen jälkeen lähdimme vähän kiertelemään kauppoja, sillä minulla oli vielä lippu puoli yhdeltätoista alkavaan The Readerin näytökseen. Leffahan ei ole sinänsä uusi, mutta sen tuottaja on Studio Babelsberg, joka sijaitsee Potsdamissa ja on yksi Euroopan vanhimmista filmistudioista. Saman lafkan tuotoksia ovat mm. Nukkumatti, Pianisti ja Ingloroius Basterds. Tänä vuonna studiolla on 100-vuotissynttärit, ja sen kunniaksi Berliinin filmijuhlilla esitetään Babelsbergin tuotoksia. Tykkäsin The Readerista paljon, enkä yhtään ihmettele, että Kate Winslet palkittiin Oscarilla pääroolista. Kannattaa muuten varata muutama nenäliina lähelle, jos aikoo katsoa kyseisen leffan.

Tänään heräsin tuurilla ajoissa ja huomasin, että tänne tänään tulevat tyttäret olivat laittaneet viestin, että he ovatkin Berliinissä jo kaksi tuntia suunniteltua aikaisemmin. Kiva muuten mennä tänään seikkailemaan Berliiniin, sillä kaikki muu julkinen liikenne on lakossa, paitsi s-bahn. En uskalla edes ajatella sitä, millainen kaaos siellä odottaa...

Sexy Single Ladies Day

Nyt on taas yhdestä viikonlopusta selvitty, ja oli suurimmaksi osaksi mahtavaa! Perjantaina aamulla lähdin käymään vielä viimeisellä luennolla, ja siellä minun ja neiti M:n (Hollanti) oli tarkoitus pitää esitelmä stereotypioista. No, kuinka ollakaan, opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle ja esitelmä jäi pitämättä. Olen koittanut saada opettajaan yhteyttä sähköpostitse, sillä arvosanaa ilman esitelmää ei voi saada. Ei ole vastausta kuulunut, mutta toivotaan parasta. Sittenpä päästiinkin Suomi-vieraan neiti L:n kanssa kiertelemään Berliinin turistinähtävyyksiä ja shoppailtiinkin vähän. Illalla oli vuorossa muutaman vaihtarin läksärit, ja jouduin sanomaan hyvästit myös yhdelle parhaista vaihtarikavereistani, ranskalaiselle neiti M:lle. Hän lähti tekemään Ranskaan harjoittelua ja palaa toiselle lukukaudelle tasan kahden kuukauden päästä. Minä olen jo silloin Suomessa... :(

Lauantai aloitettiin sitten pikaisella turistikierroksella Potsdamissa, jonka jälkeen matkustettiin Berliiniin ja Naturkundemuseumiin (taas :D). Sain siis vihdoinkin katseltua myös ne loput mineraalit ja pääsimme sellaiseen huoneeseen, joka oli vielä viikko sitten kiinni. Siellä oli hyllyt täynnä erilaisia eläimiä säilöttyinä formaldehydiin. Oli melkein pelottavaa... Tämän jälkeen neiti L shoppaili vikat tuliaiset ja kävimme syömässä. Sitten olikin pienten lasten aika mennä nukkumaan, sillä sunnuntaina oli aikainen herätys! Iron Skyn toinen näytös ikinä koko maailmassa kun alkoi jo klo 10.30 ja halusimme olla ajoissa paikalla. Leffateatterin sali oli valtava (ja se tuli täyteen) ja onnistuimme onneksi saamaan hyvät istumapaikat. Voi, kyllä kannatti jonottaa puolitoista tuntia niitä lippuja, oli nimittäin harvinaisen eeppinen elokuva! Leffan jälkeen suuntasimme sunnuntaibrunssille (tämähän alkaa olla jo perinne!) ja söimme vatsat täyteen herkkuja :P Ja kuten aina sunnutnaina, seuraava vierailukohde oli Mauerparkin kirppis ja Berliinin muurin muistoalue Bernauer Strassella. Päivä oli pitkä, joten illaksi tulimme Subwayn kautta kotiin rauhassa pakkailemaan neiti L:n tavaroita ja nukkumaan, sillä myös maanantain herätys oli ihan liian aikainen opiskelijalle :D Aamulento Tukholman ja Helsingin kautta vei neiti L:n takaisin Kuopioon. Itse seuraan perässä samalla lennolla kahden viikon päästä!

CinemaxX 7, Iron Skytä odotellessa!

Lettuja kanelikreemillä, hillolla ja vaniljakastikkeella, nam :P

Ajattelin maanantaina hoitavani myös tätä tunnettua saksalaista byrokratiaa ja koitin käydä ilmoittamassa Potsdamin viranomaisille, että muutan takaisin Suomeen. No, tämähän kuulemma onnistuu aikaisintaan kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten tein ihan turhan reissun. Hienointahan tässä on se, että tätä ei oltu mainittu missään, kun koitin tarkistaa etukäteeen netistä, etten vaan menisi keskustaan turhaan... Lohdutin sitten itseäni kanadönerillä hintaan 2,80 euroa. Toimi.

Tämä ja eilinen päivä onkin sitten mennyt lähinnä työhakemusten kirjoittamiseen. Nyt olen jo ihan sekaisin laskuissa, että kuinka monta hakemusta olen täyttänyt. Jotain 10 ja 15 välillä kuitenkin. Onneksi illalla pääsen tuulettamaan päätäni, sillä tänään on kuulemma Sexy Single Ladies Day ja sen kunniaksi viereisessä opiskelija-asuntolassa on juhlat, jonne saa tulla vain naiset :D

Lopuksi haluan lähettää kaikille rakkaille ystäville isot ystävänpäivähalaukset täältä Saksasta! Ikävä alkaa olla jo aikamoinen, mutta maaliskuussa nähdään (paitsi neidit T ja S, jotka tulevat tänne lauantaina ja neidit AK, E ja M, jotka taas puolestaan ensi viikon perjantaina!) :)

Pikapäivitys, tj 18

Nyt on taas pari päivää leikitty turistia neiti L:n kanssa ja myös muutamat bileet ja läksäritkin on ehditty pitää tässä, mutta niistä lisää joku toinen kerta. Piti vain sanomani, että huomenna mennään katsomaan Iron Sky! Näytös on jo puoli yhdeltätoista aamulla, joten tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan. Iron Skyn jälkeen luvassa pitkä brunssi, joten ei voisi ehkä parempaa sunnuntaita kuvitella! :)

Tänään kannatti herätä

Tänään aamulla kiskoin itseni ajoissa sängystä ylös ja suuntasin suoraan Berliiniin Potsdamer Platzille jonottomaan lippuja Iron Skyn sunnuntain näytökseen. Lipunmyynti alkoi kymmeneltä ja olin paikalla klo 9.40. Enkä muuten ollut ainoa. Lipunmyyntiluukkuja oli neljä, ja kaikkiin oli jo silloin noin 150 metrin jono, kahden lipunmyyntipisteen jonot ulottuivat ulos asti. Onneksi itse satuin kivaan jonoon sohvan kohdalle ja olin vielä ostanut viisi minuuttia aikaisemmin chai latten ja salamipatongin juna-asemalta, niin jonottaminen oli melkein mukavaa. Jonossa vierähti melkein puolitoista tuntia, mutta kannatti! Kaksi lippua sunnuntain näytökseen, hintaan 8 €/kpl, jes! Tosin en ehtinyt tänään hoitamaan kaikkea tarpeellista byrokratiaa, mutta ei oikeastaan haittaa. Se olisi varmaankin vain pilannut minun hyvä tuuleni. Noin tunnin kuluttua lähden uudestaan Berliiniin hakemaan neiti L:n Tegeliltä. Kiva viikonloppu edessä!

Minun oli vielä tarkoitus laittaa tähän Iron Skyn traileri, mutta jostain syystä Bloggerin videoiden linkkaus ei toimi ihan niin kuin haluaisin. Katsokaa se traileri sitten täältä! :)

Päivä, jolloin juuri mikään ei onnistunu

Tänään on kyllä ollut ihan turha päivä enkä ole saanut aikaan juuri mitään. Aluksi lähdin hakemaan muoviproffalta erästä lappua, joka todistaa että olen osallistunut kurssille. No, eihän se pappa ollut ehtinyt täyttää sitä, ja kovasti lupaili sitä sitten huomiselle. Sitten lähdin Berliiniin ostamaan lippuja Berlinale-elokuvajuhlille, tarkemmin sanottuna suomalaisen Iron Skyn lauantaiseen maailmanensi-iltaan. No, ennakkomyynti oli auennut kymmeneltä, eikä kahdelta enää ollut yhtään lippua jäljellä. Pari tuntia meni edestakaisin junalla ajellessa ja kotiin tullessa huomasin, että minun olisi pitänyt toimittaa paikalliseen kv-toimistoon yksi lappunen viimeistään kolme viikkoa ennen lähtöäni maasta, ja se olisi siis tällä viikolla. Onneksi sinne voi mennä vain tiistaisin klo 13-17. No, mitäs ottavat opiskelijoita vastaan vain noin hölmöihin aikoihin, menen sitten ensi viikolla.

 Huomenna kymmeneltä alkaa ennakkomyynti Iron Skyn sunnuntain näytökseen, joten huomenna paremmalla tuurilla. Menen sinne heti kymmeneltä ja vasta sitten hakemaan sitä todistusta proffalta. Asiat tärkeysjärjestykseen :P Huomenna on myös muita hoidettavia asioita, pitäisi käydä sopimassa Hausmaisterin kanssa päivä, jolloin tänne saa tulla tekemään muuttotarkastuksen ja pitäisi myös käydä ilmoittamassa Potsdamin kaupungille, että olen muuttamassa pois. Byrokratiaa, kuinka kivaa! Onneksi huomisiin tehtäviin kuuluu myös neiti L:n hakeminen lentokentältä, joka on huomattavasti kivempaa kuin mikään muu edellämainituista!

Humanisti ylpeänä esittelee

Sain fonetiikan tentistä täydet pisteet! Ja kokonaisarvosanaksi 1.3, joka on siis toiseksi paras arvosana. Ei mulla tässä muuta.

Talvea, synttäreitä, tenttejä ja Suomi-vieraita

Nyt onkin vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä, mutta ei hätää! Kunnossa ollaan ja massiivipäivitystä luvassa. Ei aina ehdi istuskella koneella päivittämässä blogia... Tänne on sitä paitsi tullut ihan oikea talvi ja ulkona on ihan kamalan kylmä! Pakkasta 15-20 astetta ja siihen päälle vähän kylmää viimaa, niin jopa suomalaisena kunnolla pukeutuneena täytyy sanoa, että vähän on viileää. En voi käsittää näitä keskieurooppalaisia, jotka kulkevat takki auki ilman hattuja ja hanskoja. Toisaalta en kyllä enää yhtään ihmettele miksi saksalaisen on vaikea uskoa, ettei -15 Suomen talvessa edes tunnu kovin kylmältä. Se kun johtuu ihan vain siitä, ettei me suomalaiset juoksennella ulkona älästi sellaisessa kelissä. Huoh.

Talvimaisema Sanssouccin linnalta

Keskiviikkona yritin kovasti opiskella, mutta jotenkin ajatuksen eivät tahtoneet pysyä kasassa ja odotin lähinnä iltaa. Olin saanut käskyn olla Skypessä kuudelta illalla Saksan aikaa, ja vähän ennen kuutta sitten kuului mukava puhelimen pirinä ja webbikamera paljasti ison joukon ihania tamperelaisia teekkareita, joiden kanssa oli oikein mahtavaa jutella! En olisi millään malttanut lähteä valmistelemaan syntymäpäiväjuhliani täällä :D Illaksi ykköskerroksen keittiö kuitenkin täyttyi mukavasti ihmisillä, ja paikalle tuli jopa sellaisia tyyppejä, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Ihan normaalia toimintaa täällä :D Tunnelma oli mainio ja kaikki tarjoiltava syötiin hyvällä ruokahalulla. Oli myös ihan mukava huomata loppuillasta olevansa keittiössä viiden saksalaisen fyysikon seurassa, tuli ihan kotoisa olo. Niillä nimittäin oli keskimäärin ihan yhtä huonot jutut kuin teekkareilla.

Torstaina olikin sitten kunnon tenttipäivä. Ensimmäinen tentti oli aiheesta Introduction to soft matter physics. Ennen tenttiä viimeistelin kiireellä lunttilapun, jonka tenttiin sai ottaa mukaan. Siitä ei ollut kyllä hirveästi hyötyä, sillä a) en osannut mitään kunnolla ja b) aika loppui ihan totaalisesti. Kysymyksiä oli yhteensä kuusi, pisteitä yhdestä tehtävästä sai 8-12 ja aikaa oli 90 minuuttia. Ei siis millään järjellä voinut riittää aika tekemään edes sitä vähää, mitä osasin. En tajua miten kukaan voi ehtiä tekemään noin laajoja tenttejä parhaan arvosanan edestä noin kamalan lyhyessä ajassa. Kaiken lisäksi tuo kurssihan oli tarkoitettu nimenomaan fyysikoille eikä materiaaliteknikoille. No, noppia ei sieltä ole odotettavissa, mutta en jaksa stressata aiheesta. Olin kauhean lannistunut, kun poistuin luokasta, mutta onneksi aikaa ei jäänyt murehtimiseen. Neljältä piti olla jo toisella kampuksella tekemässä saksan tenttiä, joka onneksi oli huomattavasti paljon helpompi kuin tuo fysiikka. Tentissä oli lyhyt kielioppiosio, luetunymmärtäminen ja 150 sanan kirjoitelma, aikaa tuo 90 minuuttia. Aika riitti juuri ja juuri tuohon. Meillä onneksi sai olla sanakirjat mukana ja esimerkiksi luetunymmärtämisestä taisin tarkistaa yhden sanan tarkoituksen. Kirjoitelman sai valita aiheista muovit ja jätekriisi, vesipula kehitysmaissa ja geenimuunnellut kasvit. Ei varmaan ole kauhean vaikea arvata mihin aiheeseen päädyin :D Kaikkia noita aiheita oli myös käsitelty kurssin aikana, joten olisi ollut aika helppo kirjoittaa noista kaikista.

Sitten olikin aika juosta luokasta ulos ja huomata etten ehtinyt bussiin, jolla minun oli tarkoitus lähteä hakemaan Suomi-vieras herra J lentokentältä. Onneksi noita busseja ajelee kuitenkin suhteellisen usein ja en ollut ihan kamalasti myöhässä. Matkalla kämpille nappasimme mukaan dönerit rautatieasemalta ja loppuilta vierähti kampuksen baarissa Erasmus-meiningeissä. Hauskaa oli, mutta valitettavasti aamulla herätys oli jo kahdeksan jälkeen, sillä kymmeneltä piti olla heiluttelemassa käsiä kurssilla nimeltä Interkulturelle Kommunikation. Kurssihan on itsessään ihan kauheeta kuraa (kommunikaationeliöitä ja -spiraaleja ja muuta väkisin tehtyä "tiedettä"), mutta suoritukseen riittää esitelmä, jonka pidän neiti M:n (Hollanti) kanssa ensi perjantaina aiheesta stereotypiat. Helppoja noppia siis. Lisäksi TTY:n kielen sivuainepaketin ainoa pakollinen kurssi on vastaava (tosin ei ehkä ihan yhtä humanistinen), joten tämä kurssi menee myös tutkintoon!

Iltapäivä vierähti Potsdamin nähtävyyksiä katsellen ja illalla kokoonnuimme porukalla syömään pullaa ja suunnittelemaan illan ja yön menoja. Tarkoituksena oli lähteä yhteen Berliinin kuuluisimpaan teknoklubiiin Berghainiin, jonne olisimme päässeet vielä VIP-listalle, mikäli siellä ei juuri silloin olisi ollut joku elektronisen musiikin tapahtuma. Harmitti! Suurin osa erasmuksista lähti jonkun opiskelijajärjestön bileisiin kampukselle, ja loppujen lopuksi minä ja herra J oltiinkin sitten ainoat, jotka lähtivät Berliiniin. No, eipä se menoa haitannut. Päädyttiin Tresoriin, josta taisin jo joskus aikaisemmin kirjoittaa. Kyseessä on siis se klubi, jossa myös kulmakarvat resonoi basson tahtiin. Ihan hullu meno, ja nukkumaan päästiin sitten vähän ennen seiskaa :D Lauantai-päivä menikin nukkuessa ja Berliiniin lähdettiin sitten vasta kolmen aikoihin. Kierreltiin perusnähtävyydet ja herkuteltiin Vapianossa ihan hullun hyvillä pasta-annoksilla! Illalla lähdettiin vielä erään bulgarialaisen tytön syntymäpäiväjuhliin, jossa tosin ei oikein jaksettu olla pitkään, sillä edellisen yön valvominen alkoi tuntua siinä vaiheessa.

Bundestag

Sunnuntai-aamuna ohjelmaan kuuluivat perinteisesti brunssi ja Mauerparkin kirppis. Käytiin eri brunssipaikassa kuin ennen, ja tämä oli vielä parempi kuin se edellinen. Brunssi oli hitusen kalliimpi (5,50 euroa, huh! :D), mutta valikoima oli ihan uskomattoman runsas! En edes kyennyt maistamaan kaikkea tarjolla ollutta, sitä nimittäin oli paljon. Taidan viettää kaikki tulevat sunnuntait siellä! Mauerparkissa oli kylmä ja kävimme vielä kiertämässä Bernauer Strassella sijaitsevan Berliinin muurin muistoalueen (tosin aika nopeasti, sillä siinä vaiheessa sormet ja varpaat alkoivat olla aika tunnottomia). Siispä suunnaksi Naturkundemuseum, jossa olin jo pitkään halunnut käydä. Voi, kyllä kannatti! Sisäänpääsy maksoi opiskelijalta 3,50 euroa ja nähtävää riitti. Heti ensimmäisessa huoneessa oli vastassa aivan valtava dinosauruksen luuranko, korkeutta sillä taisi olla noin 13 metriä. Aika vaikuttava näky. Yhdessä vitriinissä oli myös 20 miljoonaa vuotta vanha käpy, ja tajusin että en minä ehkä ihan kauhean vanha olekaan vielä ;) Esillä fossiilien lisäksi oli mm. täytettyjä eläimiä, lintujen sulkia ja mineraaleja, joista materiaali-insinöörit olivatkin ihan innoissaan. Harmi kyllä, että museo meni kuudelta kiinni ja juuri tuo viimeinen huone täynnä kiviä jäi vähän kesken. 20 minuuttia enemmän aikaa, niin olisi ollut hyvä. Voin suositella kyllä yhdeksi vierailukohteeksi Berliinissä!

Iso dino

Pingu!

Ja vähän mineraaleja.

Maanantai sitten vierähtikin länsipuolella vaellellessa, vierailukohteina mm. Ku'damm ja KaDeWe. Kentällekin meinasi tulla vähän kiire, sillä SAS:n lento Tukholmaan olikin peruttu, ja herra J oli uudelleenreititetty suoraan Helsinkiin koneella, joka lähtikin puolta tuntia aikaisemmin. Tekstiviesti tästä tuli ivasti noin kaksi tuntia ennen kuin suora lento Helsinkiin lähti. Myöskään minun kotimatka kentältä ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, joka siis pitäisi olla bussi-juna-bussi -yhdistelmä. S-bahnin ajettua yhden pysäkinvälin, tuli kuulutus, että tämä juna jää tähän, Potsdamiin menijät pääsee seuraavalla junalla. No, seuraavan junaan päästiin, ajettiin yks pysäkinväli ja kappas, "dieser Zug endet hier" eli sinne taas jäätiin. Olin jo ihan varma, etten pääse koskaan Potsdamiin asti :D Tarkoitus oli mennä illalla talvilukukauden vikaan aerobicciin, mutta minulla olisi ollut noin 2 minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja juosta bussiin, joten jätin väliin.

Tänään sitten aamupäivä tehtiin hollantilaisen neiti M:n kanssa esitelmää perjantain diipadaapa-luennolle, aiheena stereotypiat eri kulttuureista. Esittelemme siis lähinnä omakohtaisia kokemuksia eri maalaisista ja niiden stereotypioista. Esitys on siis tiedossa perjantaina, ja sitten minä olen LOMALLA! :)