The End

Eilen lähdin takaisin Suomeen. Aamulla Hausmaister tuli tarkistamaan huoneen, kirjoittelin ylös tilitiedot vakuusmaksun takaisinmaksua varten ja luovuin huoneesta, jossa viimeiset puoli vuotta asuin. Oli outoa katsoa viimeisen kerran tyhjää huonetta, joka näytti tasan samalta kuin sinne saapuessani, mutta tuntui enemmän omalta kuin silloin. Luulin kuolevani jo matkalla bussipysäkille, sillä matkatavaroiden yhteispaino oli aika tarkalleen 30 kiloa ja minulla oli korkkarit jalassa (ne ei nimittäis ois mahtunu muuten mukaan). Potsdamin rautatieasemalta ostin viimeiset herkut leipomosta ja raahauduin s-bahnin ja yhden bussin kautta lentoasemalle. Lentokentän edessä olisin vain voinut kaatua maahan ja olla kävelemättä, sillä jokainen askel sattui ihan hirveästi. Pääsin kuitenkin terminaaliin sisälle ja pääsin rinkasta eroon (painoi muuten 20,3 kiloa). Matkan vaikein osuus siis takana, sormessa oli jo yksi rakko käsimatkatavaroiden kantamisesta (ne painoikin sitten 10 kiloa). Turvatarkastuksessa vielä piippailin, sillä taskuun oli jäänyt yksi yhden sentin kolikko :D Lento Tukholmaan meni nopeasti ja mukavasti, sillä nukahdin heti koneeseen päästyäni ja nukuin laskuun asti. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat poistua koneesta. Ruotsissa oli kaksi ja puoli tuntia aikaa vaihtaa konetta, ja menin suoraan portin luo nukkumaan vähän lisää. Onneksi heräsin jossain välissä ja huomasin, että portti olikin vaihtunut, alkuperäinen portti f33, uusi portti a6. Eli siinäpä sitten tepastelemaan ihan toiseen päähän Arlandaa... Meinasi ihan muutama kirosana päästä siinä vaiheessa, sillä jalkaraukat vaan turposivat turpoamistaan. En kyllä enää ikinä matkusta korkkareissa, ainakaan muuttokuorman kanssa! Toinen lento meni ihan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, eli nopeasti ja nukkuen :D Helsinki-Vantaalla pääsinkin sitten surffailemaan kahden tunnin vaihdon aikana netissä, ja sähköpostiin oli tullut asuntotarjous yksiöstä. Eli saan ihan oman kämpän 1.4. alkaen (ja joudun taas muuttamaan)! Viimeinen lento Kuopioon meni ihan uskomattoman hitaasti, sillä en malttanut nukkua vaan odotin ihan kamalasti sitä, että pääsen kotiin. Äiti oli kentällä vastassa ja kotona sainkin ihan heti syödä kesäkeittoa ja äitin tekemää ruisleipää. Tänään olenkin sitten herkutellut myös pullalla, kahvilla, kaurapuurolla ja karjalanpiirakoilla. Ja nauttinut lumesta, sitä nimittäin riittää!

Eilen alkumatkalla olo oli surullinen ja haikea, mutta mitä lähemmäs Suomea pääsin, sitä innostuneempi olin. Jo Helsinki-Vantaalla taisin hymyillä yksinäni kuin idiootti, ja tänään on ollut ihan mahtava fiilis ihan koko päivän. Tuntuu tosi hyvältä olla taas kotona. Ehkä sekin kertoo siitä, että ei oikeastaan harmittanut olla vaihdossa vain puolta vuotta. Olen ihan kamalan onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Kun pärjäsin yksin vieraassa maassa vieraalla kielellä, pystyn ihan kaikeen muuhunkin! Mahtava kokemus, josta muistojen lisäksi jäi käteen kielitaito. Nyt vain sitten täytyy ylläpitää sitä lukemalla ja kuuntelemalla saksaa mahdollisimman paljon. Ja syksyllä kv-tutorina toivottavasti sitä pääsee myös puhumaan.

Tämä on blogini viimeinen kirjoitus. Tähän mennessä tätä on luettu 2643 kertaa, kirjoituksia on tämän julkaisun jälkeen 55. Kirjoitin siis viiden ja puolen kuukauden aikana kaksi ja puoli merkintää viikossa. Kiitän kovasti kaikkia, jotka ovat jaksaneet seurata minun seikkailujani. Ilman teitä lukijoita en olisi näin ahkerasti jaksanut kirjoittaa. Suurin osa lukijoista oli tullut tänne ihan tarkoituksella, mutta myös muita lukijoita on mahtunut joukkoon. Ainakin hakusanoilla "vaihdossa potsdamissa", "valtiopäiväntalon kupoli", "bremenissä", "askartelu berliinissä" ja "baumkuchen suomessa" on päässyt tänne. Olipa joku googlettanut materiaalien termodynamiikan ja kinetiikan, silläkin oli joku tänne tullut. Omat henkilökohtaiset hakusanasuosikkini ovat kuitenkin "kävin kaupassa" ja "sexy tavarat". En ehkä edes halua tietää... :D

Kiitos ja kumarrus!

Pakkaamista ja siivoamista

Viimeinen päivä täällä, tuntuu ihan tosi oudolta. Onneksi tämä pakkausurakka pitää minut kiireisenä. Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä, ja taidan saada mukaani kaiken minkä halusinkin. Jopa sen Ikean pyöreän lasisen pöytälampun! Onhan tässä vielä ihan kauheasti hommaa, kun pitää myös siivota koko kämppä. Eilen aloitin kylppäristä ja jääkaapista, tänään olenkin sitten keskittynyt vaatekaappiin ja kirjahyllyyn. On muuten ihan uskomatonta, miten paljon turhaa roinaa voi kertyä puolessa vuodessa! Tänne tullessa kun tavaraa oli rinkan ja urheilukassin verran... Tämä teksti oli nyt ehkä lähinnä vaan sekava ja turha, mutta tarvitsin tauon. Illalla vielä kokkaillaan viimeisen kerran porukalla ja aamulla Hausmaister tulee klo 6.30 tarkistamaan minun huoneeni ja sitten seiskan aikoihin pitää lähteä kentälle. Unet jää varmaan vähälle, mutta onneksi minulla on aikaa nukkua matkalla. Vaihtoja on peräti kaksi kappaletta, yksi Tukholmassa ja yksi Helsingissä. Kuopiossa sitten olen perillä klo 18.30 Suomen aikaa, joten pikaisesti laskettuna matkustusta tulee 10+ tuntia. Onneksi äiti tulee hakemaan minut kentältä, niin voin ihan nollat taulussa olla siinä vaiheessa. Jännää, outoa, kivaa, haikeeta. Miten päin sitä tässä sitten pitäisi olla?

Viimeistä viedään

Perjantai-aamu alkoi mukavasti herätyskellon soidessa kello 6.10 ja pikaisten aamutoimien saattelemana lähdin kohti Tegelin lentokenttää viimeisiä vieraita vastaan, sillä neitokaisten lento oli jo kahdeksalta aamulla täällä. Ensimmäisenä käytiin viemässä tavarat hotellille säilöön ja ryntäsimme heti ensimmäiseen houkuttelevaan leipomo-kahvilaan aamupalalle. Mahat täynnä suuntasimme Alexanderplatzille ja sieltä Unter den Lindenin kautta Brandenburgin portille ja holokaustin muistomerkille. Seuraava vierailukohde oli minullekin uusi, nimittäin Saksan valtiopäivätalon kupoli. Vierailu kupoliin on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen vähintään kaksi tai kolme työpäivää etukäteen. Olin jo reilua viikkoa aiemmin täyttänyt netissä ilmoittautumislomakkeen, johon täytettiin vierailijoiden koko nimet ja syntymäajat ja lisäksi sai esittää kolme toivomusta vierailuajasta. Pari päivää tämän jälkeen sain sähköpostin, jossa kerrottiin, että pääsemme perjantaina kupoliin klo 14. Jos haluaa vierailla kupolissa viikonloppuna, on ilmoittautuminen hyvä tehdä jo viikkoja aiemmin, sillä vierailijoita otetaan sisään kerrallaan vaan rajattu määrä. Ovella esitin tulostetun varmistuksen siitä, että aika on todellakin varattu, saimme kaulaamme vierailijakortit ja seuraavaksi olikin tiedossa henkilöllisyyden tarkastus, jota seurasi lentokenttätyylinen turvatarkastus (sillä erotuksella että täyden vesipullon sai tuoda tarkastuksesta läpi). Tämän jälkeen meidät saatettiin turvatarkastusalueelta valtiopäivätalon aulaan ja sieltä hissiin, jossa oli tärkeän oloinen nainen painelemassa hissin nappeja. Hissin jälkeen saimme liikkua ilman saattoa, sillä yläkerrassa oli käytännössä vain se kupoli ja vessat. Harmi, että kameran akku päätti kuolla juuri ennen tätä reissua, sillä olisin saanut mainioita kuvia Berliinistä! Nappasin muutaman ihan surkean otoksen kännykän kameralla. Maisemat oli ihan mahtavat ja oli kiva bongailla korkealta tuttuja paikkoja! Tämä on ehdottomasti hyvä vierailukohde, mikäli haluaa nähdä Berliinin korkealta, mutta ei halua maksaa 11 euroa televisiotornin lipusta. Vaatii vaan vähän ennakkosuunnittelua. Valtiotalovierailun jälkeen suuntasimme neiti M:n toivosta vegeravintolaan, ja minä herkuttelin pinaatti-mozzarella-canneloneilla. Lopuksi kävimme ostamassa erään kosmetiikkapuodin hyllyt tyhjiksi (tämän vuoden wappukynnet on sinivihreät) ja minä suuntasin takaisin Potsdamiin, sillä illalla oli vielä tiedossa yhdet läksärit karaoken merkeissä.

Berliiniä valtiopäivätalon kupolista

Lauantai-päivä meni aika pitkälle shoppailuun ja illalla ei enää ihan kaikki valot olleet päällä, vaan onnistuin eksymään metroverkostoon ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana. Huoh. No, muutaman mutkan kautta päästiin herkuttelemaan italialaisella ruoalla, ja illan erikoisin valinta oli pitsa, jossa oli täytteenä viikunaa, hunajaa ja kinkkua. Jännä, mutta hyvä. Tänään taas oli perussunnuntai brunsseineen ja kirppiksineen, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Potsdam. Olin edellisenä iltana tehnyt vähän kartoitusta siitä, miten paljon tavaraa minulla täällä on ja olin ihan kauhuissani siitä, etten ehkä saakaan niitä kaikkia Suomeen. Onneksi tytöillä oli ihanan paljon tilaa, ja sain melkein kaikki vaatteet ja vähän muutakin Suomeen jo tänä iltana. Saa nyt nähdä, miten onnistuu tiistaina tuo lopun tavaran kasaaminen ja huoneen lopullinen siivous...

Nyt on tosiaan ihan viimeiset päivät käsillä ja todellisuus Suomeen paluusta alkaa iskeä kasvoihin. Takana on viisi ja puoli kuukautta, edessä kaksi päivää... Fiilikset on tällä hetkellä aika ristissä; toisaalta on kauhean haikeata jättää tämä paikka ja nämä ihmiset taakseen, mutta samalla odotan jo kovasti muuttoa takaisin Tampereelle (ja sitä omaa keittiötä). Kaikki tämä on ihanaa ja jännää ja samalla kuitenkin vähän surullista. Minulta on kysytty useamminkin, että harmittaako olla vain puolikas vuosi vaihdossa. Ei oikeastaan harmita. Olisihan se ihan kivaa olla täällä vielä toinenkin puolikas, mutta kaipuu kotiin on jo aikamoinen. Ja kun koko ajan on tiennyt, että kotiin täältä on tultava, niin ei se mitenkään ole päässyt yllättämään. Toki jäi paljon asioita tekemättä, mutta ihan varmasti niitä jäisi tekemättä vaikka olisinkin koko vuoden. Onpahan hyvä syy joskus tulla tänne vielä takaisin :)

Viimeinen viikko...

 Nyt onkin vierähtänyt jo ihän hävyttömän pitkä aika edellisestä blogipäivityksestä, ottaen huomioon että aikaa kirjoittamiseen olisi ollut. Laiska mikä laiska...

Viime viikonloppu meni yhdessä hujauksessa, taas Suomi-vieraiden parissa. Tyttöjen lento oli ylibuukattu, joten he saivat uudet lennot, jotka olivat pari tuntia aikaisemmin perillä, plus ihan kivasti rahallista korvausta. Eli ei valittamista :D Lauantai oli siitä ongelmallinen päivä, että BVG eli Berliinin liikennelaitos päätti olla lakossa.Vain s-bahnit ja ihan muutama bussilinja kulki... Siispä päätimme viettää päivän Potsdamissa, sillä täällä lakko ei vaikuttanut mitenkään. Sunnuntaina seuraan liittyi vielä yksi suomalainen, Berliinin teknillisessä vaihdossa oleva neiti S, ja suuntasimme aamulla taas (yllätys yllätys) brunssille ja Mauerparkin kirppikselle! Enkä ole muuten vieläkään kyllästynyt siihen :) Iltapäivällä päätimme vielä kiertää Berliinin nähtävyyksiä, vierailukohteina mm. East Side Gallery, Brandenburgin portti ja Sony Center. Ja ei, ei nämä nähtävyydetkään vielä ihan hirveästi kyllästytä, kun seura aina vaihtuu. Maanantai sitten vierähtikin shoppaillessa, itse selvisin neljällä eurolla, kun löysin tosi hienon peltipurkin, joka on koristeltu Saksan ja Berliinin nähtävyyksillä. Sisällä siellä on pikkuleipiä, jotka minun täytyy varmaan syödä... Harmi :D Tytöt kävin saattamassa kentälle maanantai-iltana ja tällä viikolla en ole saanut oikein aikaiseksi mitään mainitsemisen arvoista. Byrokratiaa, paperilappuja ja muuta sellaista...

Tänään on viimeinen torstai täällä ja on vähän haikea fiilis (etenkin kun sää päätti aivan yllättäen lämmetä niin, että TTY:n etunurtsi olisi tällä kelillä täynnä grillailijoita). Suomeen on kuitenkin kiva palata, etenkin kun sain TOASilta tällä viikolla kivan sähköpostin, että pääsen muuttamaan rakkaaseen Mikkikseen, tosin eri rappuun kuin ennen vaihtoa. En usko, että ehdin asua siinä kuukautta tai kahta pidempään, sillä olen yksiöjonossa neljäntenä. Oi, en malta odottaa, että minulla on ihan oma keittiö, jota ei ole sotkemassa kukaan muu kuin minä!

ps. Muuttoapua kaivataan viikolla 10. Innokkaille avustajille luvassa leipomuksia :)
pps. Blogia luettu jo yli 2500 kertaa. Kiitos teille!

Leffailua

Sain hoidettua byrokratiaa taas vähän eteenpäin, ja nyt virallisesti olen muuttamassa täältä Suomeen 29. helmikuuta. Eilen sitten päätin juhlistaa omaa ahkeruuttani Berliinin filmifestareilla ja shoppailulla.  Ihan ensimmäiseksi lähdin neiti N:n kanssa katsomaan hänen kotimaassaan Romaniassa tehtyä elokuvaa Everybody In Our Family. Näytöksen loput liput myytiin ovelta opiskelijoille puoleen hintaan, joten koko lysti kustansi 4 euroa. Elokuva kertoi miehestä, joka oli eronnut ja lähti hakemaan tytärtään entisen vaimonsa luota viikonlopuksi. Reissu ei mennyt suunnitelmien mukaan, vaan mies päätyi hakkaamaan vaimonsa nykyisen miehen, jonka jälkeen teippasi pariskunnan jeesusteipillä yhteen. Lopuksi mies hyppäsi parvekkeelta alas poliiseja pakoon. Puolet vuorosanoista oli pelkkää kiroilua ja huorittelua, ja leffakokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Suomalaisista elokuvista se ei kyllä juuri poikennut :D

Kaksi tuntia kestäneen hämmenyksen jälkeen lähdimme vähän kiertelemään kauppoja, sillä minulla oli vielä lippu puoli yhdeltätoista alkavaan The Readerin näytökseen. Leffahan ei ole sinänsä uusi, mutta sen tuottaja on Studio Babelsberg, joka sijaitsee Potsdamissa ja on yksi Euroopan vanhimmista filmistudioista. Saman lafkan tuotoksia ovat mm. Nukkumatti, Pianisti ja Ingloroius Basterds. Tänä vuonna studiolla on 100-vuotissynttärit, ja sen kunniaksi Berliinin filmijuhlilla esitetään Babelsbergin tuotoksia. Tykkäsin The Readerista paljon, enkä yhtään ihmettele, että Kate Winslet palkittiin Oscarilla pääroolista. Kannattaa muuten varata muutama nenäliina lähelle, jos aikoo katsoa kyseisen leffan.

Tänään heräsin tuurilla ajoissa ja huomasin, että tänne tänään tulevat tyttäret olivat laittaneet viestin, että he ovatkin Berliinissä jo kaksi tuntia suunniteltua aikaisemmin. Kiva muuten mennä tänään seikkailemaan Berliiniin, sillä kaikki muu julkinen liikenne on lakossa, paitsi s-bahn. En uskalla edes ajatella sitä, millainen kaaos siellä odottaa...

Sexy Single Ladies Day

Nyt on taas yhdestä viikonlopusta selvitty, ja oli suurimmaksi osaksi mahtavaa! Perjantaina aamulla lähdin käymään vielä viimeisellä luennolla, ja siellä minun ja neiti M:n (Hollanti) oli tarkoitus pitää esitelmä stereotypioista. No, kuinka ollakaan, opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle ja esitelmä jäi pitämättä. Olen koittanut saada opettajaan yhteyttä sähköpostitse, sillä arvosanaa ilman esitelmää ei voi saada. Ei ole vastausta kuulunut, mutta toivotaan parasta. Sittenpä päästiinkin Suomi-vieraan neiti L:n kanssa kiertelemään Berliinin turistinähtävyyksiä ja shoppailtiinkin vähän. Illalla oli vuorossa muutaman vaihtarin läksärit, ja jouduin sanomaan hyvästit myös yhdelle parhaista vaihtarikavereistani, ranskalaiselle neiti M:lle. Hän lähti tekemään Ranskaan harjoittelua ja palaa toiselle lukukaudelle tasan kahden kuukauden päästä. Minä olen jo silloin Suomessa... :(

Lauantai aloitettiin sitten pikaisella turistikierroksella Potsdamissa, jonka jälkeen matkustettiin Berliiniin ja Naturkundemuseumiin (taas :D). Sain siis vihdoinkin katseltua myös ne loput mineraalit ja pääsimme sellaiseen huoneeseen, joka oli vielä viikko sitten kiinni. Siellä oli hyllyt täynnä erilaisia eläimiä säilöttyinä formaldehydiin. Oli melkein pelottavaa... Tämän jälkeen neiti L shoppaili vikat tuliaiset ja kävimme syömässä. Sitten olikin pienten lasten aika mennä nukkumaan, sillä sunnuntaina oli aikainen herätys! Iron Skyn toinen näytös ikinä koko maailmassa kun alkoi jo klo 10.30 ja halusimme olla ajoissa paikalla. Leffateatterin sali oli valtava (ja se tuli täyteen) ja onnistuimme onneksi saamaan hyvät istumapaikat. Voi, kyllä kannatti jonottaa puolitoista tuntia niitä lippuja, oli nimittäin harvinaisen eeppinen elokuva! Leffan jälkeen suuntasimme sunnuntaibrunssille (tämähän alkaa olla jo perinne!) ja söimme vatsat täyteen herkkuja :P Ja kuten aina sunnutnaina, seuraava vierailukohde oli Mauerparkin kirppis ja Berliinin muurin muistoalue Bernauer Strassella. Päivä oli pitkä, joten illaksi tulimme Subwayn kautta kotiin rauhassa pakkailemaan neiti L:n tavaroita ja nukkumaan, sillä myös maanantain herätys oli ihan liian aikainen opiskelijalle :D Aamulento Tukholman ja Helsingin kautta vei neiti L:n takaisin Kuopioon. Itse seuraan perässä samalla lennolla kahden viikon päästä!

CinemaxX 7, Iron Skytä odotellessa!

Lettuja kanelikreemillä, hillolla ja vaniljakastikkeella, nam :P

Ajattelin maanantaina hoitavani myös tätä tunnettua saksalaista byrokratiaa ja koitin käydä ilmoittamassa Potsdamin viranomaisille, että muutan takaisin Suomeen. No, tämähän kuulemma onnistuu aikaisintaan kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten tein ihan turhan reissun. Hienointahan tässä on se, että tätä ei oltu mainittu missään, kun koitin tarkistaa etukäteeen netistä, etten vaan menisi keskustaan turhaan... Lohdutin sitten itseäni kanadönerillä hintaan 2,80 euroa. Toimi.

Tämä ja eilinen päivä onkin sitten mennyt lähinnä työhakemusten kirjoittamiseen. Nyt olen jo ihan sekaisin laskuissa, että kuinka monta hakemusta olen täyttänyt. Jotain 10 ja 15 välillä kuitenkin. Onneksi illalla pääsen tuulettamaan päätäni, sillä tänään on kuulemma Sexy Single Ladies Day ja sen kunniaksi viereisessä opiskelija-asuntolassa on juhlat, jonne saa tulla vain naiset :D

Lopuksi haluan lähettää kaikille rakkaille ystäville isot ystävänpäivähalaukset täältä Saksasta! Ikävä alkaa olla jo aikamoinen, mutta maaliskuussa nähdään (paitsi neidit T ja S, jotka tulevat tänne lauantaina ja neidit AK, E ja M, jotka taas puolestaan ensi viikon perjantaina!) :)

Pikapäivitys, tj 18

Nyt on taas pari päivää leikitty turistia neiti L:n kanssa ja myös muutamat bileet ja läksäritkin on ehditty pitää tässä, mutta niistä lisää joku toinen kerta. Piti vain sanomani, että huomenna mennään katsomaan Iron Sky! Näytös on jo puoli yhdeltätoista aamulla, joten tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan. Iron Skyn jälkeen luvassa pitkä brunssi, joten ei voisi ehkä parempaa sunnuntaita kuvitella! :)

Tänään kannatti herätä

Tänään aamulla kiskoin itseni ajoissa sängystä ylös ja suuntasin suoraan Berliiniin Potsdamer Platzille jonottomaan lippuja Iron Skyn sunnuntain näytökseen. Lipunmyynti alkoi kymmeneltä ja olin paikalla klo 9.40. Enkä muuten ollut ainoa. Lipunmyyntiluukkuja oli neljä, ja kaikkiin oli jo silloin noin 150 metrin jono, kahden lipunmyyntipisteen jonot ulottuivat ulos asti. Onneksi itse satuin kivaan jonoon sohvan kohdalle ja olin vielä ostanut viisi minuuttia aikaisemmin chai latten ja salamipatongin juna-asemalta, niin jonottaminen oli melkein mukavaa. Jonossa vierähti melkein puolitoista tuntia, mutta kannatti! Kaksi lippua sunnuntain näytökseen, hintaan 8 €/kpl, jes! Tosin en ehtinyt tänään hoitamaan kaikkea tarpeellista byrokratiaa, mutta ei oikeastaan haittaa. Se olisi varmaankin vain pilannut minun hyvä tuuleni. Noin tunnin kuluttua lähden uudestaan Berliiniin hakemaan neiti L:n Tegeliltä. Kiva viikonloppu edessä!

Minun oli vielä tarkoitus laittaa tähän Iron Skyn traileri, mutta jostain syystä Bloggerin videoiden linkkaus ei toimi ihan niin kuin haluaisin. Katsokaa se traileri sitten täältä! :)

Päivä, jolloin juuri mikään ei onnistunu

Tänään on kyllä ollut ihan turha päivä enkä ole saanut aikaan juuri mitään. Aluksi lähdin hakemaan muoviproffalta erästä lappua, joka todistaa että olen osallistunut kurssille. No, eihän se pappa ollut ehtinyt täyttää sitä, ja kovasti lupaili sitä sitten huomiselle. Sitten lähdin Berliiniin ostamaan lippuja Berlinale-elokuvajuhlille, tarkemmin sanottuna suomalaisen Iron Skyn lauantaiseen maailmanensi-iltaan. No, ennakkomyynti oli auennut kymmeneltä, eikä kahdelta enää ollut yhtään lippua jäljellä. Pari tuntia meni edestakaisin junalla ajellessa ja kotiin tullessa huomasin, että minun olisi pitänyt toimittaa paikalliseen kv-toimistoon yksi lappunen viimeistään kolme viikkoa ennen lähtöäni maasta, ja se olisi siis tällä viikolla. Onneksi sinne voi mennä vain tiistaisin klo 13-17. No, mitäs ottavat opiskelijoita vastaan vain noin hölmöihin aikoihin, menen sitten ensi viikolla.

 Huomenna kymmeneltä alkaa ennakkomyynti Iron Skyn sunnuntain näytökseen, joten huomenna paremmalla tuurilla. Menen sinne heti kymmeneltä ja vasta sitten hakemaan sitä todistusta proffalta. Asiat tärkeysjärjestykseen :P Huomenna on myös muita hoidettavia asioita, pitäisi käydä sopimassa Hausmaisterin kanssa päivä, jolloin tänne saa tulla tekemään muuttotarkastuksen ja pitäisi myös käydä ilmoittamassa Potsdamin kaupungille, että olen muuttamassa pois. Byrokratiaa, kuinka kivaa! Onneksi huomisiin tehtäviin kuuluu myös neiti L:n hakeminen lentokentältä, joka on huomattavasti kivempaa kuin mikään muu edellämainituista!

Humanisti ylpeänä esittelee

Sain fonetiikan tentistä täydet pisteet! Ja kokonaisarvosanaksi 1.3, joka on siis toiseksi paras arvosana. Ei mulla tässä muuta.

Talvea, synttäreitä, tenttejä ja Suomi-vieraita

Nyt onkin vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä, mutta ei hätää! Kunnossa ollaan ja massiivipäivitystä luvassa. Ei aina ehdi istuskella koneella päivittämässä blogia... Tänne on sitä paitsi tullut ihan oikea talvi ja ulkona on ihan kamalan kylmä! Pakkasta 15-20 astetta ja siihen päälle vähän kylmää viimaa, niin jopa suomalaisena kunnolla pukeutuneena täytyy sanoa, että vähän on viileää. En voi käsittää näitä keskieurooppalaisia, jotka kulkevat takki auki ilman hattuja ja hanskoja. Toisaalta en kyllä enää yhtään ihmettele miksi saksalaisen on vaikea uskoa, ettei -15 Suomen talvessa edes tunnu kovin kylmältä. Se kun johtuu ihan vain siitä, ettei me suomalaiset juoksennella ulkona älästi sellaisessa kelissä. Huoh.

Talvimaisema Sanssouccin linnalta

Keskiviikkona yritin kovasti opiskella, mutta jotenkin ajatuksen eivät tahtoneet pysyä kasassa ja odotin lähinnä iltaa. Olin saanut käskyn olla Skypessä kuudelta illalla Saksan aikaa, ja vähän ennen kuutta sitten kuului mukava puhelimen pirinä ja webbikamera paljasti ison joukon ihania tamperelaisia teekkareita, joiden kanssa oli oikein mahtavaa jutella! En olisi millään malttanut lähteä valmistelemaan syntymäpäiväjuhliani täällä :D Illaksi ykköskerroksen keittiö kuitenkin täyttyi mukavasti ihmisillä, ja paikalle tuli jopa sellaisia tyyppejä, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Ihan normaalia toimintaa täällä :D Tunnelma oli mainio ja kaikki tarjoiltava syötiin hyvällä ruokahalulla. Oli myös ihan mukava huomata loppuillasta olevansa keittiössä viiden saksalaisen fyysikon seurassa, tuli ihan kotoisa olo. Niillä nimittäin oli keskimäärin ihan yhtä huonot jutut kuin teekkareilla.

Torstaina olikin sitten kunnon tenttipäivä. Ensimmäinen tentti oli aiheesta Introduction to soft matter physics. Ennen tenttiä viimeistelin kiireellä lunttilapun, jonka tenttiin sai ottaa mukaan. Siitä ei ollut kyllä hirveästi hyötyä, sillä a) en osannut mitään kunnolla ja b) aika loppui ihan totaalisesti. Kysymyksiä oli yhteensä kuusi, pisteitä yhdestä tehtävästä sai 8-12 ja aikaa oli 90 minuuttia. Ei siis millään järjellä voinut riittää aika tekemään edes sitä vähää, mitä osasin. En tajua miten kukaan voi ehtiä tekemään noin laajoja tenttejä parhaan arvosanan edestä noin kamalan lyhyessä ajassa. Kaiken lisäksi tuo kurssihan oli tarkoitettu nimenomaan fyysikoille eikä materiaaliteknikoille. No, noppia ei sieltä ole odotettavissa, mutta en jaksa stressata aiheesta. Olin kauhean lannistunut, kun poistuin luokasta, mutta onneksi aikaa ei jäänyt murehtimiseen. Neljältä piti olla jo toisella kampuksella tekemässä saksan tenttiä, joka onneksi oli huomattavasti paljon helpompi kuin tuo fysiikka. Tentissä oli lyhyt kielioppiosio, luetunymmärtäminen ja 150 sanan kirjoitelma, aikaa tuo 90 minuuttia. Aika riitti juuri ja juuri tuohon. Meillä onneksi sai olla sanakirjat mukana ja esimerkiksi luetunymmärtämisestä taisin tarkistaa yhden sanan tarkoituksen. Kirjoitelman sai valita aiheista muovit ja jätekriisi, vesipula kehitysmaissa ja geenimuunnellut kasvit. Ei varmaan ole kauhean vaikea arvata mihin aiheeseen päädyin :D Kaikkia noita aiheita oli myös käsitelty kurssin aikana, joten olisi ollut aika helppo kirjoittaa noista kaikista.

Sitten olikin aika juosta luokasta ulos ja huomata etten ehtinyt bussiin, jolla minun oli tarkoitus lähteä hakemaan Suomi-vieras herra J lentokentältä. Onneksi noita busseja ajelee kuitenkin suhteellisen usein ja en ollut ihan kamalasti myöhässä. Matkalla kämpille nappasimme mukaan dönerit rautatieasemalta ja loppuilta vierähti kampuksen baarissa Erasmus-meiningeissä. Hauskaa oli, mutta valitettavasti aamulla herätys oli jo kahdeksan jälkeen, sillä kymmeneltä piti olla heiluttelemassa käsiä kurssilla nimeltä Interkulturelle Kommunikation. Kurssihan on itsessään ihan kauheeta kuraa (kommunikaationeliöitä ja -spiraaleja ja muuta väkisin tehtyä "tiedettä"), mutta suoritukseen riittää esitelmä, jonka pidän neiti M:n (Hollanti) kanssa ensi perjantaina aiheesta stereotypiat. Helppoja noppia siis. Lisäksi TTY:n kielen sivuainepaketin ainoa pakollinen kurssi on vastaava (tosin ei ehkä ihan yhtä humanistinen), joten tämä kurssi menee myös tutkintoon!

Iltapäivä vierähti Potsdamin nähtävyyksiä katsellen ja illalla kokoonnuimme porukalla syömään pullaa ja suunnittelemaan illan ja yön menoja. Tarkoituksena oli lähteä yhteen Berliinin kuuluisimpaan teknoklubiiin Berghainiin, jonne olisimme päässeet vielä VIP-listalle, mikäli siellä ei juuri silloin olisi ollut joku elektronisen musiikin tapahtuma. Harmitti! Suurin osa erasmuksista lähti jonkun opiskelijajärjestön bileisiin kampukselle, ja loppujen lopuksi minä ja herra J oltiinkin sitten ainoat, jotka lähtivät Berliiniin. No, eipä se menoa haitannut. Päädyttiin Tresoriin, josta taisin jo joskus aikaisemmin kirjoittaa. Kyseessä on siis se klubi, jossa myös kulmakarvat resonoi basson tahtiin. Ihan hullu meno, ja nukkumaan päästiin sitten vähän ennen seiskaa :D Lauantai-päivä menikin nukkuessa ja Berliiniin lähdettiin sitten vasta kolmen aikoihin. Kierreltiin perusnähtävyydet ja herkuteltiin Vapianossa ihan hullun hyvillä pasta-annoksilla! Illalla lähdettiin vielä erään bulgarialaisen tytön syntymäpäiväjuhliin, jossa tosin ei oikein jaksettu olla pitkään, sillä edellisen yön valvominen alkoi tuntua siinä vaiheessa.

Bundestag

Sunnuntai-aamuna ohjelmaan kuuluivat perinteisesti brunssi ja Mauerparkin kirppis. Käytiin eri brunssipaikassa kuin ennen, ja tämä oli vielä parempi kuin se edellinen. Brunssi oli hitusen kalliimpi (5,50 euroa, huh! :D), mutta valikoima oli ihan uskomattoman runsas! En edes kyennyt maistamaan kaikkea tarjolla ollutta, sitä nimittäin oli paljon. Taidan viettää kaikki tulevat sunnuntait siellä! Mauerparkissa oli kylmä ja kävimme vielä kiertämässä Bernauer Strassella sijaitsevan Berliinin muurin muistoalueen (tosin aika nopeasti, sillä siinä vaiheessa sormet ja varpaat alkoivat olla aika tunnottomia). Siispä suunnaksi Naturkundemuseum, jossa olin jo pitkään halunnut käydä. Voi, kyllä kannatti! Sisäänpääsy maksoi opiskelijalta 3,50 euroa ja nähtävää riitti. Heti ensimmäisessa huoneessa oli vastassa aivan valtava dinosauruksen luuranko, korkeutta sillä taisi olla noin 13 metriä. Aika vaikuttava näky. Yhdessä vitriinissä oli myös 20 miljoonaa vuotta vanha käpy, ja tajusin että en minä ehkä ihan kauhean vanha olekaan vielä ;) Esillä fossiilien lisäksi oli mm. täytettyjä eläimiä, lintujen sulkia ja mineraaleja, joista materiaali-insinöörit olivatkin ihan innoissaan. Harmi kyllä, että museo meni kuudelta kiinni ja juuri tuo viimeinen huone täynnä kiviä jäi vähän kesken. 20 minuuttia enemmän aikaa, niin olisi ollut hyvä. Voin suositella kyllä yhdeksi vierailukohteeksi Berliinissä!

Iso dino

Pingu!

Ja vähän mineraaleja.

Maanantai sitten vierähtikin länsipuolella vaellellessa, vierailukohteina mm. Ku'damm ja KaDeWe. Kentällekin meinasi tulla vähän kiire, sillä SAS:n lento Tukholmaan olikin peruttu, ja herra J oli uudelleenreititetty suoraan Helsinkiin koneella, joka lähtikin puolta tuntia aikaisemmin. Tekstiviesti tästä tuli ivasti noin kaksi tuntia ennen kuin suora lento Helsinkiin lähti. Myöskään minun kotimatka kentältä ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, joka siis pitäisi olla bussi-juna-bussi -yhdistelmä. S-bahnin ajettua yhden pysäkinvälin, tuli kuulutus, että tämä juna jää tähän, Potsdamiin menijät pääsee seuraavalla junalla. No, seuraavan junaan päästiin, ajettiin yks pysäkinväli ja kappas, "dieser Zug endet hier" eli sinne taas jäätiin. Olin jo ihan varma, etten pääse koskaan Potsdamiin asti :D Tarkoitus oli mennä illalla talvilukukauden vikaan aerobicciin, mutta minulla olisi ollut noin 2 minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja juosta bussiin, joten jätin väliin.

Tänään sitten aamupäivä tehtiin hollantilaisen neiti M:n kanssa esitelmää perjantain diipadaapa-luennolle, aiheena stereotypiat eri kulttuureista. Esittelemme siis lähinnä omakohtaisia kokemuksia eri maalaisista ja niiden stereotypioista. Esitys on siis tiedossa perjantaina, ja sitten minä olen LOMALLA! :)

Vanhentumista ja opiskelua

Niin, pian koittaa se aika vuodesta, kun täytän 17 vuotta jo n:nen kerran. Onneksi torstain kaksi tenttiä varmistaa sen, etten tosiaankaan voi pitää tapani mukaan megabileitä, vaan tällä kertaa tyydytään syömään pullaa ja rahkamurupiirakkaa ja menemään semiajoissa nukkumaan. No, mukavaa sekin :) Torstaina saan sitä paitsi synttärilahjaksi kivan vieraan Suomesta, joka myös ennusteista päätellen tuo talven mukanaan! Viikonloppuna täällä satoi lunta ihan suomalaisessakin mittakaavassa, eikä se ole vieläkään sulanut kokonaan pois. Toki sitä lunta on tosi vähän, mutta pitää iloita siitä mitä on. Loppuviikosta ennusteen mukaan pitäisi tulla lisää! Tänään oli ihan mahtava pakkasilma (n. -10°C) ja melko hyytävä viima, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten päätin jättää opiskelun hetkeksi ja mennä ulkoiluttamaan kameraa.

 Oikopolku kampukselle

Talven harmautta vastaan. Tunnistaako joku tämän kasvin?

Neues Palais talvipäivänä

Olen keksinyt hyvän tavan opiskella tentteihin, mutta harmillisesti se on myös aika kallis. Olen nimittäin parina päivänä peräkkäin istunut useita tunteja Starbucksissa opiskellen ja nauttien chai lattesta ja jostain kivasta leivoksesta tai täytetystä bagelista. Onneksi näitä tenttejä ei ole tämän enempää :D Tänään oli fonetiikan projektin esitys, ja saimme herra A:n kanssa kehuja paitsi aihevalinnasta myös ilmaisusta. Noottia minulle tuli ikuisuusonglemastani lausua pitkä jännittynyt e [ε:], joka haahuilee jossain suomalaisen e:n ja i:n välimaastossa, ja joka on minulle jostain syystä ihan mahdotomman vaikea lausua vaikka kuinka yritän :D (Sivuhuomautuksena täytyy myös todeta, että mun teekkariuteni viimeisetkin rippeet varmaan karisivat tuon lauseen myötä.) No jaa, pikkuvikoja. Esityksen jälkeen sitten olikin vuorossa tentti, joka oli edellista pikkukoetta laajempi, mutta tasoltaan yhtä helppo. Muutamaa kohtaa epäröin, mutta uskoisin pärjänneeni hyvin. Tällä viikolla siis jäljellä kaksi tenttiä (molemmat torstaina) ja pari luentoa, ja sitten voi rauhassa viettää viikonloppua!

Viimeinen opiskelupyrähdys

Pian alkaa olla tämän vaihtoajan opiskelut pulkassa, ensi viikolla on nimittäin kolmen kurssin tentit ja fonetiikan projektin esitys. Toisin sanoen sen jälkeen minulla on pari luentoa ja yksi esitelmä ja kahden viikon päästä onkin sitten loma! :) Nyt täytyy kyllä oikeasti käyttää aikaa ja aivokapasiteettia opiskeluun, että selviän kunnialla läpi noista tenteistä. Tietenkin kaikki kolme tenttiä sattuivat samalle viikolle, ja kaksi niistä vielä samalle päivälle... Onneksi TTY:n kasvattina olen jo ihan tottunut moiseen :D Ja vain yksi noista kursseista on vaikea, ja sinnekin saa ottaa kaksipuolisen käsinkirjoitetun lunttilapun mukaan. Onneksi niidenkin tekoa on TTY:llä harjoiteltu.

Tänään on opiskelu kyllä jäänyt vähän turhankin vähälle, sillä kävin Berliinissä äänestämässä. Olisin tietysti voinut herätä aiemmin, niin olisin ehtinyt tehdä muutakin... Tarkoituksena oli lukea junamatkalla, mutta viime aikoina s-bahnit ovat ajelleet vähän miten sattuu, joten jouduin improvisoimaan menomatkalla aika monen eri kulkuneuvon kanssa enkä päässyt istumaan yhdessäkään. Jäi sitten se opiskelu. Tulomatkallakin tuli Grunewaldin kohdalla kuulutus, että tämä juna jää tähän, Potsdamiin menijät menkää seuraavalla s-bahnilla. Näin kävi myös eilen, kun kävin neiti M:n kanssa shoppailemassa Berliinissä. Onneksi minulla aika harvoin on oikeasti kiire minnekään, niin sama seikkailla sitten Potsdamin ja Berliinin väliä :D

Elämä voittaa

Flunssa alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan, ja tänään jaksoin ihan reippaasti mennä luennolle ilman mitään raahautumista. Tietysti asiaan vaikutti se, että olin juuri syönyt mahan täyteen neiti M:n tekemää pastakastiketta. Herätys oli kylläkin vaikea, sillä edellisen yön yöunet jäivät turhan lyhyiksi, kun en taaskaan osannut mennä ajoissa nukkumaan... Torkutin sitten aamulla melkein 40 minuuttia, tuhma minä. Luennolla oli vaikea keskittyä ihan vain sen takia, että olin viime viikolla saanut kyseiseltä kurssilta tenttivapautuksen, ts. minun ei tarvitse oppia mitään. Iltapäivällä tapasin herra A:n (Ranska), jonka kanssa teen fonetiikan kurssille projektia. Projekti voi olla mitä tahansa, kunhan siihen liittyy 3-5 minuuttia puhumista (per naama) ja hyvää ääntämistä. Projekti on vapaaehtoinen, mutta siitä saa yhden lisänopan. Helpoin noppa ikinä. Me valitsimme aiheeksi dialogin Pikku Prinssistä. Onnistuin saamaan kyseisen opuksen lainaan eräältä saksalaiselta tytöltä, eikä onneksi tarvinnut ostaa sitä. Pitää vielä kyllä harjoitella sitä tekstiä (ulkoa sitä ei kuitenkaan tarvitse osata), merkkailla pitkiä ja lyhyitä vokaaleja sekä sanojen ja lauseiden painotuksia. Sisäinen humanisti pääsee pätemään... :D

Tarkoitus oli käydä vielä äänestämässä tänään, mutta en yksinkertaisesti vaan enää jaksanut lähteä Berliiniin asti seikkailemaan. Huomenna on taas ihan tarpeeksi pitkä päivä luentoineen ja baletteineen, joten joudun jättämään kansalaisvelvollisuuteni suorittamisen perjantaille. Toivottavasti onnistun välttämään ruuhkat...

Tasoitus

Hahaa, siitäs sait senkin tauti. Kaikista oman kehon fyysisistä vastalauseista huolimatta nousin sängystä yhdeksän jälkeen ja kymmeneltä suuntasin neiti M:n kanssa Berliiniin brunssille ja kirppikselle. Oli mukavaa olla kahdestaan menossa, mahduttiin hyvin istumaan eikä tarvinnut tapella siitä, mihin mennään. Kaiken lisäksi join muuten aika hyvää chai lattea. Ah. Kirppiksellä Mauerparkissa oli yllättävän väljää, tosin myyjiäkin oli vähemmän kuin alkusyksystä. Ostin itselleni kivan kaulakorun, jossa on myös kello, varapatterinkin sain vielä kaupanpäälle. Oikeastihan meidän piti etsiä synttärilahjaa neiti C:lle, joka täyttää 22 vuotta huomenna... :D Nyt tosin täytyy myöntää, että väsyttää aika hulluna, ja taidankin makoilla sängyllä koko loppupäivän. Teki kyllä henkisesti hyvää poistua tästä asunnosta ja olla ihmisten seurassa. Eilen puhuin jo seinille... On myös vähän tympeetä päivitellä blogia, kun ei ole mitään päivitettävää. Ehkä sitten ensi viikolla.

Flunssa 1 - minä 0

Olen nyt pari päivää ollut aika kovan flunssan kourissa. Viime yönä en juuri saanut nukutuksi melko korkean kuumeen takia ja tämä päivä onkin mennyt ihan vain lepäillessä. Ääni on ihan käheä (jos tätä edes ääneksi voi sanoa) ja olen myös yskinyt kaikki rintakehän lihakset niin kipeiksi, että hengittäminen ilman särkylääkkeitä sattuu. No, ei tämä onneksi ikuisuuksia voi kestää...

Raahauduin kuitenkin eilen lähes puolikuolleena muoviluennoille, ja se kannatti. Sain nimittäin tenttivapautuksen, sillä tentti on suullinen (ja tietenkin saksaksi), olen ainoa vaihtari ja olen kuitenkin aina ollut läsnä sekä harkoissa että luennolla. Ei siis tarvitse stressata sitä, huh! Olisihan se nyt ollut ihan jännää kokeilla selviytyä suullisesta tentistä saksaksi, mutta en kyllä aio vaatimalla vaatia, että pääsen tenttimään, jos suoritusmerkintä on luvassa joka tapauksessa.

Huomiseksi olin sopinut jo viikko sitten ranskalaisen neiti M:n kanssa, että menemme brunssille ja kirpparille. Tätä minulla ei ole aikomustakaan perua, sillä suoraan sanottuna olen ihan umpikyllästynyt tähän makoiluun. Etenkin kun tällä viikolla GEMA eli Saksan teosto esti Groovesharkin käytön Saksassa ja sivusto, jolta katsoin streaminä televisio-ohjelmia ja leffoja, suljettiin kokonaan. Ehkä tämä on universumin tapa sanoa minulle jotain...

Helmikuuta odotankin jo innolla, siitäkin huolimatta että täytän taas 17 ties kuinka monetta kertaa. Laskeskelin, että helmikuussa 16 päivänä minulla on täällä vieraita Suomesta, eli siis joka viikonloppu ja vähän muulloinkin :) Voi olla, että kierrän sataan kertaan Brandenburgin portit ja Alexanderplatzit televisiotorneineen ja maailmankelloineen, mutta ei se haittaa. Seura kuitenkin ratkaisee! :)'

Ps. 2000 lukukerran raja meni rikki eilen. Kiitos teille rakkaat <3

Ziemlich beste Freunde

Ah, vihdoinkin ja viimein kävin täällä Saksassa elokuvissa. Viimeisen neljän kuukauden aikana on useampaan otteeseen ollut ajatuksena mennä leffaan, silläkin ehdolla että kaikki on saksaksi dubattu. Neiti M oli kotona Ranskassa käydessään nähnyt ranskalaisen elokuvan, joka oli niin hyvä, että se piti nähdä uudestaan saksaksi. Siispä minä ja pari saksalaista ja tietenkin neiti M päätimme lähteä leffaan. Liput kun maksavat tiistaisin Potsdamin päärautatieaseman elokuvateatterissa vähemmän kuin normaalisti. Hinta kuulemma myös riippuu siitä, millä rivillä istuu. Saimme suhteellisen hyvät paikat (vaikkakin melko edestä) viidellä eurolla. Trailereita oli tosi hassua katsoa, kun mm. Geroge Clooney ja Will Smith puhuivat saksaa väärällä äänellä ja olin aivan kauhuissani. Tätäkö koko leffakokemus sitten on? Onneksi tosiaan elokuva oli alunperin ranskalainen, saksaksi käännettynä Ziemlich bestre Freunde eikä siinä ollut tuttuja näyttelijöitä. Elokuva siis kertoo neliraajahalvaantuneesta varakkaasta miehestä, joka palkkaa henkilökohtaiseksi avustajakseen tummaihoisen miehen, joka on kotoisin aivan vastakohtaisesta maailmasta. En muista, milloin olisin viimeksi nauranut elokuvissa niin paljon, ja samalla elokuva kuitenkin oli myös koskettava. Kerrankin onnistunut draamakomedia. Voin suositella kaikille :) Olin myös yllättynyt siitä, miten vähän loppujen lopuks häiritsi se, ettei ääni ja huulet menneet ihan synkassa. Niin ja siitä, miten paljon ymmärsin puheesta. Ihan kaikki vitsit eivät auenneet, mutta se ei kyllä haitannut ollenkaan. Kivaa oli, ja näin myös trailerin keväällä elokuviin tulevasta saksalaisesta elokuvasta nimeltä Russendisko. Ihan pakko nähdä sekin joskus!

Viikonloppu Bremenissä

Lauantai-aamuna herätyskello herätti minut kuudelta, kävin pikasuihkussa ja pakkasin tavarat loppuun ja niin matka Bremeniin alkoi. Ensimmäiset ongelmat matkalla tulivat vastaan jo Potsdamin päärautatieasemalla, kun kohtaamispaikassa sovittuun aikaan erästä matkalaista ei näkynyt missään. Junan lähtöön ollessa aikaa neljä minuuttia, saimme herran vihdoinkin luurin päähän ja paljastui, että hän oli vasta herännyt, eikä siis tullutkaan mukaan. Myös eräs toinen herra joutui perumaan lähtönsä edellisenä iltana, sillä hänen tietokoneensa oli syönyt kymmensivuisen kirjoitelman, jonka palautus oli maanantaina. Joten viidentoista porukka supistui kolmeentoista...

Puoli kahdeksalta hyppäsimme siis junaan, ja tarkoitus oli mennä reittiä Potsdam - Werder - Magdeburg - Uelzen - Bremen, eli siis vaihtaa junaa kolmesti ja olla perillä vartin yli yksi. Werderiin asti päästiin hienosti (matka kun kesti 7 minuuttia :D) ja juna Magdeburgiinkin lähti aikataulussa. No, kuinkas sitten kävikään, jossain ennen Magdeburgia juna pysähtyi pienen kylän asemalle ja tuli kuulutus, että tämä juna ei aja pidemmälle. Ei mitään selitystä miksi, tai mitään tietoa siitä, miten matkaa olisi tarkoitus jatkaa. Joku paikallinen arveli, että jokin eläin olisi jäänyt junan alle ja matka jatkuisi bussilla. Tämä on kuulemma todella yleistä kyseisellä reitillä. Eli siis viereiselle bussilaiturille odottelemaan bussia, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut. Tunnin päästä asemalle saapui toinen juna, jonka oli tarkoitus jatkaa Magdeburgiin. Ensin ei meinattu päästä koko junaan sisään, sillä parilla ovella seisoivat poliisit sanomassa, ettei tähän vaunuun saa nousta. Päästiin kuitenkin junaan, joka ajoi seuraavalle asemalle ja taas kuulutettiin, että juna ei aja tätä pidemmälle. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vähän epäuskoinen olo, mutta kiltisti muiden matkustajien kanssa poistuimme junasta. Tällä kertaa poliisit (joita oli useita kymmeniä junassa) hoitivat tiedotuksen, ja saimme kuulla, että joku oli jäänyt junan alle, jonka takia rataväli on useita tunteja poikki ja matka jatkuisi bussilla. Hauskaahan tästä teki sen, että paikalle oli saatu yksi bussi, joka hoiti kuljetukset. Tyhmäkin tajuaa, että yhdellä bussilla kuljetukset kestävät ikuisuuden, etenkin kun juna sattui myös olemaan täynnä antifasisteja, jotka olivat menossa mielenosoitukseen Magdeburgiin (joka siis myös selitti sen, miksi niitä poliiseja oli niin paljon). Eli kuljetettavia ihmisiä oli satoja, joista suurin osa oli aika ärhäkkäällä tuulella. Reilua tai ei, poliisit jakoivat ihmiset mielenosoittajiin ja tavallisiin ihmisiin, joista jälkimmäisten kuljetus seuraavalle juna-asemalle hoidettiin ensisijaisesti. Sieltä kuulemma taas pääsee kulkemaan junalla Magdeburgiin asti. Me mahduimme kolmanteen bussiin, ja tässä vaiheessa olimme jo melkein kaksi tuntia myöhässä, eli suunniteltu jatkoyhteys oli mennyt aikoja sitten. Kun pääsimme vihdoinkin Magdeburgiin, oli seuraava yhteys Uelzeniin vasta reilusti yli tunnin päästä, joten nälkäisinä kävimme valtaamassa rautatieaseman Mäkkärin...:D Loppumatka Uelzenin kautta Bremeniin onneksi sujui ongelmitta, ja perillä olimmekin sitten vartin yli viisi, eli vain neljä tuntia suunniteltua myöhemmin... Oli melkein epäuskoinen tunnelma, kun kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen olimme vihdoinkin Bremenissä.

Tietenkin aurinko oli juuri ehtinyt laskea eikä nähtävyyksien katselusta oikein tullut mitään. Kävimme siis heittämässä tavarat hostelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Vanhan kaupungin keskustassa hetken pyörittyämme törmäsimme pariin paikalliseen (joista yksi oli muuten ollut Suomessa vaihtarina!) ja he osasivat suositella opiskelijan kukkarolle sopivampaa aluetta ja onnistuimme löytämään ravintolan, johon meidän mammutimainen 13 hengen porukka mahtui ilman varausta lauantai-iltana! Siellä sitten istuskelimme koko illan, kunnes palasimme hostellille pelaamaan korttia ja nukkumaan.

Bremenin soittoniekat

Vanhan kaupungin keskusta

Itse päätin herätä sunnuntaina ajoissa, ja tämä oli ehkä reissun paras idea. Vain kaksi muuta, neidit M (Ranska) ja N (Romania), jaksoivat herätä samaan aikaan. Pääsimme siis kolmestaan luikkimaan hostellilta ulos, kun muut jäivät sinne vielä nukkumaan. On huomattavasti helpompaa tutkiskella kaupunkia pienellä porukalla, etenkin kun minun tahtini kävellä on noin kolme kertaa nopeampi kuin muun Erasmus-lauman... :D Aluksi kävimme syömässä aamupalan leipomossa, ja mahat täynnä suklaakahvia, salamisämpylää ja vanilja-rahkatassua jaksoimme leikkiä turistia oikein urakalla. Kahdentoista aikaan törmäsimme toiseen puoliskoon excuporukastamme, jotka olivat vain noin tuntia aikaisemmin lähteneet hostellilta. Herra J (Tsekki) lähti meidän mukaamme turisteilemaan muiden jatkaessa matkaa aamupalalle. Kun saimme tarpeeksemme keskustasta, hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme erään puiston laitamille, jossa vierähtikin melkein pari tuntia ihan vain kävellen ja nauttien luonnosta. Löysimme myös jonkinlaisen (ilmaisen) kotieläinpuiston, jossa näimme mm. poneja ja possuja :) Muut erasmukset tapasimme puoli viideltä rautatieasemalla, ja kotimatka pystyi alkamaan. Junia tällä reitillä oli viisi, eikä yksikään niistä ollut myöhässä, eli paluumatka sujui kuin unelma :)

Bremenin päärautatieasema

Turisti

Puistossa

Yhteenvetona voi sanoa, että 11 junan, kahden bussin ja todella monen matkustustunnista huolimatta kannatti lähteä! Bremen on ihana ja symppis, oikein tyypillinen vanha saksalainen kaupunki, jossa kannattaa käydä (etenkin jos sattuu saamaan Ryanairilta halvat lennot)! Lisää kuvia reissulta löytyy täältä.

Tänään...

...herkuttelin: Pizza Hutin salamipitsalla seisten asemalaiturilla Zoologischer Gartenissa.

...en herkutellut: Kouluruokalan tarjonnalla. Ehkä pahinta syömääni ruokaa ikinä. Jos siis ruoan tökkimistä haarukalla voi laskea syömiseksi.

...ikävöin: Juvenesta (kts. ylempi).

...houkutti: Alennusmyynnit. Onneksi olen jo alkuviikosta raahannut tarpeeksi puoli-ilmaisia rihkamakoruja Karstadtista kotiin. Sisäinen harakka on tyytyväinen, sillä saalis koostuu kahdesta sormuksesta, kahdesta kaulakorusta ja kaksista korviksista (yhteishintaan 12 euroa.)

...jännintä: Kävin äänestämässä Berliinissä Suomen suurlähetystössä.

...söpöintä: Kolmen pienen pojan yritys päästä ylitäyteen bussiin. Kaksi jäi pysäkille surullisen näköisinä vilkuttamaan kolmannelle, joka mahtui bussiin. Bussissa kuului kollektiivinen "awww".

...hämmentävintä: Rahanpummausyritys S-Bahnissa. Leikin tietenkin, etten osaa saksaa. Tämän seurauksena pummi kysyi minulta englanniksi, sattuisiko olemaan yhtä ylimääräistä puntaa. No ei sattunut tänään mukaan.

...parasta: Postilaatikosta löytynyt aamukampakortti (tj 49!). Kiitos neiti E <3

...vielä edessä: Läksyt (anti-jee) ja zumba (jee).

Potentiaalikaivossa

Jep, siellä ollaan ja kovin syvällä. En ole saanut yksinkertaisesti aikaan yhtään mitään pariin päivään. Tuntuu siltä, että kaikki se energia, jonka otin Suomesta mukaani jäi tulliin enkä saa sitä takaisin. Päähän on koskenut viime viikon tiistaista lähtien ja viimeiset pari päivää ovat tuntuneet yhtä pitkiltä kuin sne melkein neljä kuukautta mitä täällä olen viettänyt. Myös muissa vaihtareissa on havaittavissa tiettyä passiivisuutta, kukaan ei oikein jaksa järjestää tai edes ehdottaa mitään. Minusta tosin myös tuntuu, että täällä jotkut joutuvat oikeasti opiskelemaan, ainakin moni valittelee suurta työmäärää. Kannattaa olla vaihdossa TTY:ltä, sillä puolessa vuodessa vaaditaan vain 15 opintopistettä, kun taas Otaniemen toverit joutuvat opiskelemaan 20 opintopisteen edestä ja onpa yliopistoja, jotka vaativat 30 opintopisteen tahtia (tähän väliin haluan huomauttaa etten edes Suomessa yllä siihen tahtiin).

Syytän osittain säätä, sillä täällä on synkkää, lumetonta ja lämpötilat pyörivät nollan ja viiden plusasteen välissä. Ärsyttävä välivuodenaikakeli, olisi joko kunnolla lämmin tai sitten oikeasti kylmä. Suomessa on kuulemma vihdoinkin oikea talvi, ja kaipaan sitä ihan uskomattoman paljon. Tykkään, kun saan kääriytyä lämpimiin vaatteisiin ja ulkona ollessa pakkanen nipistelee nenänpäätä. Vaikka olenkin talvi-ihminen, en silti olisi uskonut kaipaavani talvea ihan näin paljon... Ja millä järjellä muuten täällä on jo kaupoissa myytävänä narsisseja? Kysynpähän vaan...

Loppuviikon löllöilyt ja tulevia matkoja

Loputkin tästä viikosta on mennyt aika samoissa fiiliksissä, eli aikaansaannoksilla ei juurikaan voi kehua. Torstain kohokohta oli balettitunti, kun taas perjantaina lähdettiin tyttöjen kanssa Berliinin yöelämään eräälle klubille, jossa oli niin uskomattoman monta huonetta (ja jokaisessa oma teema tietenkin), että hyvä etten eksynyt sinne! Yhdessä huoneessa oli silent disco, jossa kahden euron panttia vastaan sai kuulokkeet, joilla sai sitten kuunnella musiikkia. Hienoahan tästä teki sen, että sai itse valita, millaista musiikkia kuunteli. Oli hauskaa ja samalla tosi outoa, koska kaikki tanssivat eri tahtiin :D Klubilla oli myös teknopuoli, mutta se tuntui lähinnä vain huonolta vitsiltä Watergaten ja Tresorin jälkeen...

Lauantai sitten menikin melkeinpä nukkuessa pitkään, ja alkuillasta kävimme holokaustin muistomerkin alla sijaitsevassa holokaustimuseossa. Sisäänpääsy sinne oli ilmainen ja näyttely oli hyvin tehty. Oli toki hieman raskas aihe, ja parin tunnin jälkeen tuntui hyvältä päästä sieltä pois raittiiseen ulkoilmaan. Illalla olisi ollut vielä bileet, mutta päätin jättää ne tällä kertaa väliin ja vietin rauhallisen koti-illan lueskellen lehtiä. Ei kovin aikaansaavaa, mutta terapeuttista. Tämä päivä on vierähtänyt täysin samoissa merkeissä, eli ei siitä sen enempää :D

Ensi viikonloppuna lähdemme kamalan suurella vaihtariporukalla Bremeniin. Odotan jo melkein kauhulla, että mitä siitä tulee kun 15 ihmistä esittää mielipiteensä siitä, mitä syötäisiin tai mitä tehtäisiin :D Tänään havahduin siihen, että minun on tultava täältä myös joskus takaisin ja päätin siis varata myös lennot takaisin Suomeen. Eli 29. päivä Tukholman ja Helsingin kautta Kuopioon! :) Vielä tai enää 7,5 viikkoa täällä, sitten kai pitäisi osata sopeutua normaaliin elämään ja siihen, että minulla ei olekaan rahaa syödä ulkona tai ostaa päivittäin tuoreita sämpylöitä leipomosta...

Back on track

Reilu kaksi viikkoa Suomessa meni aivan käsittämättömän nopeasti! Oli kyllä ihan mahtavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa :) Tulin siis tiistaina aamulla tänne takaisin, ja voi kauhea miten väsyneenä! Piti tietysti perinteisesti olla nukkumatta viimeisenä yönä, ja kentälle mentiin samoilla silmillä. Tämä oli jo edellisellä kerralla huonoksi havaittu idea, mutta ei näköjään voi oppia. No, koneessa torkuin pätkittäin, samoin junassa täällä Saksan puolella. Oli tosi outoa avata ovi ja astua tähän omaan, askeettiseen huoneeseeni. Pikaisen jääkaapintäyttöreissun jälkeen ehdin nukkua hetken ennen vuoden ensimmäistä luentoa. Ei kyllä tosiaankaan riittänyt, fonetiikan puolitoistatuntinen oli yhtä tuskaa (etenkin kun aihe oli niinkin mielenkiintoinen kuin umlaut-vokaalit, eli ä, ö ja ü). Mitään muuta en sitten eilen saanutkaan tehtyä... Tämän päivän harkat sitten olikin onneksi peruttu, ja sain nukkua niin pitkään kuin huvitti, joten heräsin sitten ensimmäisen kerran seitsemältä :D Tämänkään päivän aikaansaannoksilla ei voi kehua, mutta illan zumbailut ja korttipelit pelastivat kyllä päivän! Oli myös kiva vaihdella kuulumisia muiden vaihtareiden kanssa. Juttelin myös muutaman saksalaisen kanssa, ja minun arveltiin tulevan Liettuasta... Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta. Minulla on kuulemma aksentti, josta kuulee, että olen ulkomaalainen, mutta ei sitä, mistä tulen. Hassua.

Tajusin Suomessa ollessani, että minulla ei ollut missään vaiheessa täällä Saksassa alkanut talvi. Kelit ovat kuin lokakuussa, lunta ei ole nähtykään ja nurmikko sekä osa pensaista on hämmentävän vihreitä. Vaikka Suomessakin lunta oli huomattavasti vähemmän kuin viime talvena, pääsin onneksi talvifiiliksiin. Melkein harmittaa, etten päässyt sen enempää nauttimaan lumesta... Ihan tulee ikävä talvea.

Tässäpä lopuksi vielä muutama kuva joululomasta, lisää otoksia täältä.

Kuusenkoristelua

Lumiukko

Piparkakku-Berliini