Vanhentumista ja opiskelua

Niin, pian koittaa se aika vuodesta, kun täytän 17 vuotta jo n:nen kerran. Onneksi torstain kaksi tenttiä varmistaa sen, etten tosiaankaan voi pitää tapani mukaan megabileitä, vaan tällä kertaa tyydytään syömään pullaa ja rahkamurupiirakkaa ja menemään semiajoissa nukkumaan. No, mukavaa sekin :) Torstaina saan sitä paitsi synttärilahjaksi kivan vieraan Suomesta, joka myös ennusteista päätellen tuo talven mukanaan! Viikonloppuna täällä satoi lunta ihan suomalaisessakin mittakaavassa, eikä se ole vieläkään sulanut kokonaan pois. Toki sitä lunta on tosi vähän, mutta pitää iloita siitä mitä on. Loppuviikosta ennusteen mukaan pitäisi tulla lisää! Tänään oli ihan mahtava pakkasilma (n. -10°C) ja melko hyytävä viima, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten päätin jättää opiskelun hetkeksi ja mennä ulkoiluttamaan kameraa.

 Oikopolku kampukselle

Talven harmautta vastaan. Tunnistaako joku tämän kasvin?

Neues Palais talvipäivänä

Olen keksinyt hyvän tavan opiskella tentteihin, mutta harmillisesti se on myös aika kallis. Olen nimittäin parina päivänä peräkkäin istunut useita tunteja Starbucksissa opiskellen ja nauttien chai lattesta ja jostain kivasta leivoksesta tai täytetystä bagelista. Onneksi näitä tenttejä ei ole tämän enempää :D Tänään oli fonetiikan projektin esitys, ja saimme herra A:n kanssa kehuja paitsi aihevalinnasta myös ilmaisusta. Noottia minulle tuli ikuisuusonglemastani lausua pitkä jännittynyt e [ε:], joka haahuilee jossain suomalaisen e:n ja i:n välimaastossa, ja joka on minulle jostain syystä ihan mahdotomman vaikea lausua vaikka kuinka yritän :D (Sivuhuomautuksena täytyy myös todeta, että mun teekkariuteni viimeisetkin rippeet varmaan karisivat tuon lauseen myötä.) No jaa, pikkuvikoja. Esityksen jälkeen sitten olikin vuorossa tentti, joka oli edellista pikkukoetta laajempi, mutta tasoltaan yhtä helppo. Muutamaa kohtaa epäröin, mutta uskoisin pärjänneeni hyvin. Tällä viikolla siis jäljellä kaksi tenttiä (molemmat torstaina) ja pari luentoa, ja sitten voi rauhassa viettää viikonloppua!

Viimeinen opiskelupyrähdys

Pian alkaa olla tämän vaihtoajan opiskelut pulkassa, ensi viikolla on nimittäin kolmen kurssin tentit ja fonetiikan projektin esitys. Toisin sanoen sen jälkeen minulla on pari luentoa ja yksi esitelmä ja kahden viikon päästä onkin sitten loma! :) Nyt täytyy kyllä oikeasti käyttää aikaa ja aivokapasiteettia opiskeluun, että selviän kunnialla läpi noista tenteistä. Tietenkin kaikki kolme tenttiä sattuivat samalle viikolle, ja kaksi niistä vielä samalle päivälle... Onneksi TTY:n kasvattina olen jo ihan tottunut moiseen :D Ja vain yksi noista kursseista on vaikea, ja sinnekin saa ottaa kaksipuolisen käsinkirjoitetun lunttilapun mukaan. Onneksi niidenkin tekoa on TTY:llä harjoiteltu.

Tänään on opiskelu kyllä jäänyt vähän turhankin vähälle, sillä kävin Berliinissä äänestämässä. Olisin tietysti voinut herätä aiemmin, niin olisin ehtinyt tehdä muutakin... Tarkoituksena oli lukea junamatkalla, mutta viime aikoina s-bahnit ovat ajelleet vähän miten sattuu, joten jouduin improvisoimaan menomatkalla aika monen eri kulkuneuvon kanssa enkä päässyt istumaan yhdessäkään. Jäi sitten se opiskelu. Tulomatkallakin tuli Grunewaldin kohdalla kuulutus, että tämä juna jää tähän, Potsdamiin menijät menkää seuraavalla s-bahnilla. Näin kävi myös eilen, kun kävin neiti M:n kanssa shoppailemassa Berliinissä. Onneksi minulla aika harvoin on oikeasti kiire minnekään, niin sama seikkailla sitten Potsdamin ja Berliinin väliä :D

Elämä voittaa

Flunssa alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan, ja tänään jaksoin ihan reippaasti mennä luennolle ilman mitään raahautumista. Tietysti asiaan vaikutti se, että olin juuri syönyt mahan täyteen neiti M:n tekemää pastakastiketta. Herätys oli kylläkin vaikea, sillä edellisen yön yöunet jäivät turhan lyhyiksi, kun en taaskaan osannut mennä ajoissa nukkumaan... Torkutin sitten aamulla melkein 40 minuuttia, tuhma minä. Luennolla oli vaikea keskittyä ihan vain sen takia, että olin viime viikolla saanut kyseiseltä kurssilta tenttivapautuksen, ts. minun ei tarvitse oppia mitään. Iltapäivällä tapasin herra A:n (Ranska), jonka kanssa teen fonetiikan kurssille projektia. Projekti voi olla mitä tahansa, kunhan siihen liittyy 3-5 minuuttia puhumista (per naama) ja hyvää ääntämistä. Projekti on vapaaehtoinen, mutta siitä saa yhden lisänopan. Helpoin noppa ikinä. Me valitsimme aiheeksi dialogin Pikku Prinssistä. Onnistuin saamaan kyseisen opuksen lainaan eräältä saksalaiselta tytöltä, eikä onneksi tarvinnut ostaa sitä. Pitää vielä kyllä harjoitella sitä tekstiä (ulkoa sitä ei kuitenkaan tarvitse osata), merkkailla pitkiä ja lyhyitä vokaaleja sekä sanojen ja lauseiden painotuksia. Sisäinen humanisti pääsee pätemään... :D

Tarkoitus oli käydä vielä äänestämässä tänään, mutta en yksinkertaisesti vaan enää jaksanut lähteä Berliiniin asti seikkailemaan. Huomenna on taas ihan tarpeeksi pitkä päivä luentoineen ja baletteineen, joten joudun jättämään kansalaisvelvollisuuteni suorittamisen perjantaille. Toivottavasti onnistun välttämään ruuhkat...

Tasoitus

Hahaa, siitäs sait senkin tauti. Kaikista oman kehon fyysisistä vastalauseista huolimatta nousin sängystä yhdeksän jälkeen ja kymmeneltä suuntasin neiti M:n kanssa Berliiniin brunssille ja kirppikselle. Oli mukavaa olla kahdestaan menossa, mahduttiin hyvin istumaan eikä tarvinnut tapella siitä, mihin mennään. Kaiken lisäksi join muuten aika hyvää chai lattea. Ah. Kirppiksellä Mauerparkissa oli yllättävän väljää, tosin myyjiäkin oli vähemmän kuin alkusyksystä. Ostin itselleni kivan kaulakorun, jossa on myös kello, varapatterinkin sain vielä kaupanpäälle. Oikeastihan meidän piti etsiä synttärilahjaa neiti C:lle, joka täyttää 22 vuotta huomenna... :D Nyt tosin täytyy myöntää, että väsyttää aika hulluna, ja taidankin makoilla sängyllä koko loppupäivän. Teki kyllä henkisesti hyvää poistua tästä asunnosta ja olla ihmisten seurassa. Eilen puhuin jo seinille... On myös vähän tympeetä päivitellä blogia, kun ei ole mitään päivitettävää. Ehkä sitten ensi viikolla.

Flunssa 1 - minä 0

Olen nyt pari päivää ollut aika kovan flunssan kourissa. Viime yönä en juuri saanut nukutuksi melko korkean kuumeen takia ja tämä päivä onkin mennyt ihan vain lepäillessä. Ääni on ihan käheä (jos tätä edes ääneksi voi sanoa) ja olen myös yskinyt kaikki rintakehän lihakset niin kipeiksi, että hengittäminen ilman särkylääkkeitä sattuu. No, ei tämä onneksi ikuisuuksia voi kestää...

Raahauduin kuitenkin eilen lähes puolikuolleena muoviluennoille, ja se kannatti. Sain nimittäin tenttivapautuksen, sillä tentti on suullinen (ja tietenkin saksaksi), olen ainoa vaihtari ja olen kuitenkin aina ollut läsnä sekä harkoissa että luennolla. Ei siis tarvitse stressata sitä, huh! Olisihan se nyt ollut ihan jännää kokeilla selviytyä suullisesta tentistä saksaksi, mutta en kyllä aio vaatimalla vaatia, että pääsen tenttimään, jos suoritusmerkintä on luvassa joka tapauksessa.

Huomiseksi olin sopinut jo viikko sitten ranskalaisen neiti M:n kanssa, että menemme brunssille ja kirpparille. Tätä minulla ei ole aikomustakaan perua, sillä suoraan sanottuna olen ihan umpikyllästynyt tähän makoiluun. Etenkin kun tällä viikolla GEMA eli Saksan teosto esti Groovesharkin käytön Saksassa ja sivusto, jolta katsoin streaminä televisio-ohjelmia ja leffoja, suljettiin kokonaan. Ehkä tämä on universumin tapa sanoa minulle jotain...

Helmikuuta odotankin jo innolla, siitäkin huolimatta että täytän taas 17 ties kuinka monetta kertaa. Laskeskelin, että helmikuussa 16 päivänä minulla on täällä vieraita Suomesta, eli siis joka viikonloppu ja vähän muulloinkin :) Voi olla, että kierrän sataan kertaan Brandenburgin portit ja Alexanderplatzit televisiotorneineen ja maailmankelloineen, mutta ei se haittaa. Seura kuitenkin ratkaisee! :)'

Ps. 2000 lukukerran raja meni rikki eilen. Kiitos teille rakkaat <3

Ziemlich beste Freunde

Ah, vihdoinkin ja viimein kävin täällä Saksassa elokuvissa. Viimeisen neljän kuukauden aikana on useampaan otteeseen ollut ajatuksena mennä leffaan, silläkin ehdolla että kaikki on saksaksi dubattu. Neiti M oli kotona Ranskassa käydessään nähnyt ranskalaisen elokuvan, joka oli niin hyvä, että se piti nähdä uudestaan saksaksi. Siispä minä ja pari saksalaista ja tietenkin neiti M päätimme lähteä leffaan. Liput kun maksavat tiistaisin Potsdamin päärautatieaseman elokuvateatterissa vähemmän kuin normaalisti. Hinta kuulemma myös riippuu siitä, millä rivillä istuu. Saimme suhteellisen hyvät paikat (vaikkakin melko edestä) viidellä eurolla. Trailereita oli tosi hassua katsoa, kun mm. Geroge Clooney ja Will Smith puhuivat saksaa väärällä äänellä ja olin aivan kauhuissani. Tätäkö koko leffakokemus sitten on? Onneksi tosiaan elokuva oli alunperin ranskalainen, saksaksi käännettynä Ziemlich bestre Freunde eikä siinä ollut tuttuja näyttelijöitä. Elokuva siis kertoo neliraajahalvaantuneesta varakkaasta miehestä, joka palkkaa henkilökohtaiseksi avustajakseen tummaihoisen miehen, joka on kotoisin aivan vastakohtaisesta maailmasta. En muista, milloin olisin viimeksi nauranut elokuvissa niin paljon, ja samalla elokuva kuitenkin oli myös koskettava. Kerrankin onnistunut draamakomedia. Voin suositella kaikille :) Olin myös yllättynyt siitä, miten vähän loppujen lopuks häiritsi se, ettei ääni ja huulet menneet ihan synkassa. Niin ja siitä, miten paljon ymmärsin puheesta. Ihan kaikki vitsit eivät auenneet, mutta se ei kyllä haitannut ollenkaan. Kivaa oli, ja näin myös trailerin keväällä elokuviin tulevasta saksalaisesta elokuvasta nimeltä Russendisko. Ihan pakko nähdä sekin joskus!

Viikonloppu Bremenissä

Lauantai-aamuna herätyskello herätti minut kuudelta, kävin pikasuihkussa ja pakkasin tavarat loppuun ja niin matka Bremeniin alkoi. Ensimmäiset ongelmat matkalla tulivat vastaan jo Potsdamin päärautatieasemalla, kun kohtaamispaikassa sovittuun aikaan erästä matkalaista ei näkynyt missään. Junan lähtöön ollessa aikaa neljä minuuttia, saimme herran vihdoinkin luurin päähän ja paljastui, että hän oli vasta herännyt, eikä siis tullutkaan mukaan. Myös eräs toinen herra joutui perumaan lähtönsä edellisenä iltana, sillä hänen tietokoneensa oli syönyt kymmensivuisen kirjoitelman, jonka palautus oli maanantaina. Joten viidentoista porukka supistui kolmeentoista...

Puoli kahdeksalta hyppäsimme siis junaan, ja tarkoitus oli mennä reittiä Potsdam - Werder - Magdeburg - Uelzen - Bremen, eli siis vaihtaa junaa kolmesti ja olla perillä vartin yli yksi. Werderiin asti päästiin hienosti (matka kun kesti 7 minuuttia :D) ja juna Magdeburgiinkin lähti aikataulussa. No, kuinkas sitten kävikään, jossain ennen Magdeburgia juna pysähtyi pienen kylän asemalle ja tuli kuulutus, että tämä juna ei aja pidemmälle. Ei mitään selitystä miksi, tai mitään tietoa siitä, miten matkaa olisi tarkoitus jatkaa. Joku paikallinen arveli, että jokin eläin olisi jäänyt junan alle ja matka jatkuisi bussilla. Tämä on kuulemma todella yleistä kyseisellä reitillä. Eli siis viereiselle bussilaiturille odottelemaan bussia, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut. Tunnin päästä asemalle saapui toinen juna, jonka oli tarkoitus jatkaa Magdeburgiin. Ensin ei meinattu päästä koko junaan sisään, sillä parilla ovella seisoivat poliisit sanomassa, ettei tähän vaunuun saa nousta. Päästiin kuitenkin junaan, joka ajoi seuraavalle asemalle ja taas kuulutettiin, että juna ei aja tätä pidemmälle. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vähän epäuskoinen olo, mutta kiltisti muiden matkustajien kanssa poistuimme junasta. Tällä kertaa poliisit (joita oli useita kymmeniä junassa) hoitivat tiedotuksen, ja saimme kuulla, että joku oli jäänyt junan alle, jonka takia rataväli on useita tunteja poikki ja matka jatkuisi bussilla. Hauskaahan tästä teki sen, että paikalle oli saatu yksi bussi, joka hoiti kuljetukset. Tyhmäkin tajuaa, että yhdellä bussilla kuljetukset kestävät ikuisuuden, etenkin kun juna sattui myös olemaan täynnä antifasisteja, jotka olivat menossa mielenosoitukseen Magdeburgiin (joka siis myös selitti sen, miksi niitä poliiseja oli niin paljon). Eli kuljetettavia ihmisiä oli satoja, joista suurin osa oli aika ärhäkkäällä tuulella. Reilua tai ei, poliisit jakoivat ihmiset mielenosoittajiin ja tavallisiin ihmisiin, joista jälkimmäisten kuljetus seuraavalle juna-asemalle hoidettiin ensisijaisesti. Sieltä kuulemma taas pääsee kulkemaan junalla Magdeburgiin asti. Me mahduimme kolmanteen bussiin, ja tässä vaiheessa olimme jo melkein kaksi tuntia myöhässä, eli suunniteltu jatkoyhteys oli mennyt aikoja sitten. Kun pääsimme vihdoinkin Magdeburgiin, oli seuraava yhteys Uelzeniin vasta reilusti yli tunnin päästä, joten nälkäisinä kävimme valtaamassa rautatieaseman Mäkkärin...:D Loppumatka Uelzenin kautta Bremeniin onneksi sujui ongelmitta, ja perillä olimmekin sitten vartin yli viisi, eli vain neljä tuntia suunniteltua myöhemmin... Oli melkein epäuskoinen tunnelma, kun kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen olimme vihdoinkin Bremenissä.

Tietenkin aurinko oli juuri ehtinyt laskea eikä nähtävyyksien katselusta oikein tullut mitään. Kävimme siis heittämässä tavarat hostelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Vanhan kaupungin keskustassa hetken pyörittyämme törmäsimme pariin paikalliseen (joista yksi oli muuten ollut Suomessa vaihtarina!) ja he osasivat suositella opiskelijan kukkarolle sopivampaa aluetta ja onnistuimme löytämään ravintolan, johon meidän mammutimainen 13 hengen porukka mahtui ilman varausta lauantai-iltana! Siellä sitten istuskelimme koko illan, kunnes palasimme hostellille pelaamaan korttia ja nukkumaan.

Bremenin soittoniekat

Vanhan kaupungin keskusta

Itse päätin herätä sunnuntaina ajoissa, ja tämä oli ehkä reissun paras idea. Vain kaksi muuta, neidit M (Ranska) ja N (Romania), jaksoivat herätä samaan aikaan. Pääsimme siis kolmestaan luikkimaan hostellilta ulos, kun muut jäivät sinne vielä nukkumaan. On huomattavasti helpompaa tutkiskella kaupunkia pienellä porukalla, etenkin kun minun tahtini kävellä on noin kolme kertaa nopeampi kuin muun Erasmus-lauman... :D Aluksi kävimme syömässä aamupalan leipomossa, ja mahat täynnä suklaakahvia, salamisämpylää ja vanilja-rahkatassua jaksoimme leikkiä turistia oikein urakalla. Kahdentoista aikaan törmäsimme toiseen puoliskoon excuporukastamme, jotka olivat vain noin tuntia aikaisemmin lähteneet hostellilta. Herra J (Tsekki) lähti meidän mukaamme turisteilemaan muiden jatkaessa matkaa aamupalalle. Kun saimme tarpeeksemme keskustasta, hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme erään puiston laitamille, jossa vierähtikin melkein pari tuntia ihan vain kävellen ja nauttien luonnosta. Löysimme myös jonkinlaisen (ilmaisen) kotieläinpuiston, jossa näimme mm. poneja ja possuja :) Muut erasmukset tapasimme puoli viideltä rautatieasemalla, ja kotimatka pystyi alkamaan. Junia tällä reitillä oli viisi, eikä yksikään niistä ollut myöhässä, eli paluumatka sujui kuin unelma :)

Bremenin päärautatieasema

Turisti

Puistossa

Yhteenvetona voi sanoa, että 11 junan, kahden bussin ja todella monen matkustustunnista huolimatta kannatti lähteä! Bremen on ihana ja symppis, oikein tyypillinen vanha saksalainen kaupunki, jossa kannattaa käydä (etenkin jos sattuu saamaan Ryanairilta halvat lennot)! Lisää kuvia reissulta löytyy täältä.

Tänään...

...herkuttelin: Pizza Hutin salamipitsalla seisten asemalaiturilla Zoologischer Gartenissa.

...en herkutellut: Kouluruokalan tarjonnalla. Ehkä pahinta syömääni ruokaa ikinä. Jos siis ruoan tökkimistä haarukalla voi laskea syömiseksi.

...ikävöin: Juvenesta (kts. ylempi).

...houkutti: Alennusmyynnit. Onneksi olen jo alkuviikosta raahannut tarpeeksi puoli-ilmaisia rihkamakoruja Karstadtista kotiin. Sisäinen harakka on tyytyväinen, sillä saalis koostuu kahdesta sormuksesta, kahdesta kaulakorusta ja kaksista korviksista (yhteishintaan 12 euroa.)

...jännintä: Kävin äänestämässä Berliinissä Suomen suurlähetystössä.

...söpöintä: Kolmen pienen pojan yritys päästä ylitäyteen bussiin. Kaksi jäi pysäkille surullisen näköisinä vilkuttamaan kolmannelle, joka mahtui bussiin. Bussissa kuului kollektiivinen "awww".

...hämmentävintä: Rahanpummausyritys S-Bahnissa. Leikin tietenkin, etten osaa saksaa. Tämän seurauksena pummi kysyi minulta englanniksi, sattuisiko olemaan yhtä ylimääräistä puntaa. No ei sattunut tänään mukaan.

...parasta: Postilaatikosta löytynyt aamukampakortti (tj 49!). Kiitos neiti E <3

...vielä edessä: Läksyt (anti-jee) ja zumba (jee).

Potentiaalikaivossa

Jep, siellä ollaan ja kovin syvällä. En ole saanut yksinkertaisesti aikaan yhtään mitään pariin päivään. Tuntuu siltä, että kaikki se energia, jonka otin Suomesta mukaani jäi tulliin enkä saa sitä takaisin. Päähän on koskenut viime viikon tiistaista lähtien ja viimeiset pari päivää ovat tuntuneet yhtä pitkiltä kuin sne melkein neljä kuukautta mitä täällä olen viettänyt. Myös muissa vaihtareissa on havaittavissa tiettyä passiivisuutta, kukaan ei oikein jaksa järjestää tai edes ehdottaa mitään. Minusta tosin myös tuntuu, että täällä jotkut joutuvat oikeasti opiskelemaan, ainakin moni valittelee suurta työmäärää. Kannattaa olla vaihdossa TTY:ltä, sillä puolessa vuodessa vaaditaan vain 15 opintopistettä, kun taas Otaniemen toverit joutuvat opiskelemaan 20 opintopisteen edestä ja onpa yliopistoja, jotka vaativat 30 opintopisteen tahtia (tähän väliin haluan huomauttaa etten edes Suomessa yllä siihen tahtiin).

Syytän osittain säätä, sillä täällä on synkkää, lumetonta ja lämpötilat pyörivät nollan ja viiden plusasteen välissä. Ärsyttävä välivuodenaikakeli, olisi joko kunnolla lämmin tai sitten oikeasti kylmä. Suomessa on kuulemma vihdoinkin oikea talvi, ja kaipaan sitä ihan uskomattoman paljon. Tykkään, kun saan kääriytyä lämpimiin vaatteisiin ja ulkona ollessa pakkanen nipistelee nenänpäätä. Vaikka olenkin talvi-ihminen, en silti olisi uskonut kaipaavani talvea ihan näin paljon... Ja millä järjellä muuten täällä on jo kaupoissa myytävänä narsisseja? Kysynpähän vaan...

Loppuviikon löllöilyt ja tulevia matkoja

Loputkin tästä viikosta on mennyt aika samoissa fiiliksissä, eli aikaansaannoksilla ei juurikaan voi kehua. Torstain kohokohta oli balettitunti, kun taas perjantaina lähdettiin tyttöjen kanssa Berliinin yöelämään eräälle klubille, jossa oli niin uskomattoman monta huonetta (ja jokaisessa oma teema tietenkin), että hyvä etten eksynyt sinne! Yhdessä huoneessa oli silent disco, jossa kahden euron panttia vastaan sai kuulokkeet, joilla sai sitten kuunnella musiikkia. Hienoahan tästä teki sen, että sai itse valita, millaista musiikkia kuunteli. Oli hauskaa ja samalla tosi outoa, koska kaikki tanssivat eri tahtiin :D Klubilla oli myös teknopuoli, mutta se tuntui lähinnä vain huonolta vitsiltä Watergaten ja Tresorin jälkeen...

Lauantai sitten menikin melkeinpä nukkuessa pitkään, ja alkuillasta kävimme holokaustin muistomerkin alla sijaitsevassa holokaustimuseossa. Sisäänpääsy sinne oli ilmainen ja näyttely oli hyvin tehty. Oli toki hieman raskas aihe, ja parin tunnin jälkeen tuntui hyvältä päästä sieltä pois raittiiseen ulkoilmaan. Illalla olisi ollut vielä bileet, mutta päätin jättää ne tällä kertaa väliin ja vietin rauhallisen koti-illan lueskellen lehtiä. Ei kovin aikaansaavaa, mutta terapeuttista. Tämä päivä on vierähtänyt täysin samoissa merkeissä, eli ei siitä sen enempää :D

Ensi viikonloppuna lähdemme kamalan suurella vaihtariporukalla Bremeniin. Odotan jo melkein kauhulla, että mitä siitä tulee kun 15 ihmistä esittää mielipiteensä siitä, mitä syötäisiin tai mitä tehtäisiin :D Tänään havahduin siihen, että minun on tultava täältä myös joskus takaisin ja päätin siis varata myös lennot takaisin Suomeen. Eli 29. päivä Tukholman ja Helsingin kautta Kuopioon! :) Vielä tai enää 7,5 viikkoa täällä, sitten kai pitäisi osata sopeutua normaaliin elämään ja siihen, että minulla ei olekaan rahaa syödä ulkona tai ostaa päivittäin tuoreita sämpylöitä leipomosta...

Back on track

Reilu kaksi viikkoa Suomessa meni aivan käsittämättömän nopeasti! Oli kyllä ihan mahtavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa :) Tulin siis tiistaina aamulla tänne takaisin, ja voi kauhea miten väsyneenä! Piti tietysti perinteisesti olla nukkumatta viimeisenä yönä, ja kentälle mentiin samoilla silmillä. Tämä oli jo edellisellä kerralla huonoksi havaittu idea, mutta ei näköjään voi oppia. No, koneessa torkuin pätkittäin, samoin junassa täällä Saksan puolella. Oli tosi outoa avata ovi ja astua tähän omaan, askeettiseen huoneeseeni. Pikaisen jääkaapintäyttöreissun jälkeen ehdin nukkua hetken ennen vuoden ensimmäistä luentoa. Ei kyllä tosiaankaan riittänyt, fonetiikan puolitoistatuntinen oli yhtä tuskaa (etenkin kun aihe oli niinkin mielenkiintoinen kuin umlaut-vokaalit, eli ä, ö ja ü). Mitään muuta en sitten eilen saanutkaan tehtyä... Tämän päivän harkat sitten olikin onneksi peruttu, ja sain nukkua niin pitkään kuin huvitti, joten heräsin sitten ensimmäisen kerran seitsemältä :D Tämänkään päivän aikaansaannoksilla ei voi kehua, mutta illan zumbailut ja korttipelit pelastivat kyllä päivän! Oli myös kiva vaihdella kuulumisia muiden vaihtareiden kanssa. Juttelin myös muutaman saksalaisen kanssa, ja minun arveltiin tulevan Liettuasta... Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta. Minulla on kuulemma aksentti, josta kuulee, että olen ulkomaalainen, mutta ei sitä, mistä tulen. Hassua.

Tajusin Suomessa ollessani, että minulla ei ollut missään vaiheessa täällä Saksassa alkanut talvi. Kelit ovat kuin lokakuussa, lunta ei ole nähtykään ja nurmikko sekä osa pensaista on hämmentävän vihreitä. Vaikka Suomessakin lunta oli huomattavasti vähemmän kuin viime talvena, pääsin onneksi talvifiiliksiin. Melkein harmittaa, etten päässyt sen enempää nauttimaan lumesta... Ihan tulee ikävä talvea.

Tässäpä lopuksi vielä muutama kuva joululomasta, lisää otoksia täältä.

Kuusenkoristelua

Lumiukko

Piparkakku-Berliini