Saksalaista terveydenhoitoa

Toivoin, ettei tarvitse tämän puolen vuoden aikana kirjoittaa kyseistä aiheesta mitään, mutta toisin kävi. Viime viikon lopusta lähtien oikea jalka on ollut hieman kipeä, mutta se ei juurikaan ole haitannut menoa ennen kuin viime yönä, kun heräsin kolmen aikoihin siihen, että jalkaa särkee todella paljon. Lähemmin tarkasteltuna huomasin myös että pohje punoittaa ja se on turvonnut. Eipä sitten auttanut kun yöllä ryhtyä tutkimaan paikallisia terveydenhuoltomahdollisuuksia. Täällä kun ei ole erikseen yliopisto-opiskelijoille omaa terveydenhuoltoa toisin kuin Suomessa. Myöskään mitään kunnalista päivystystä ei ole, vaan se tapahtuu yksityisellä vastaanotolla. Pikaisen googletuksen jälkeen löysin suhteellisen läheltä lääkärin vastaanoton, jonne lähdin jo ennen kahdeksaa aamulla. Onneksi omistan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jolla saan täällä tarpeelliset hoidot samaan hintaan kuin muutkin. Tänään jouduin maksamaan 10 euron suuruisen maksun, mutta ymmärtääkseni seuraavalla kerralla sitä ei tarvitse maksaa, jos lääkärin tarpeessa menen samaan paikkaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja melkoisen turhautuneena kipuun koko lääkärissä asiointi tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Kielitaito olisi ehkä juuri ja juuri riittänyt asian hoitamiseen saksaksi, mutta aamulla se tuntui vähän turhankin vaikealta. Onneksi siellä puhuttiin myös englantia ja vastaanottovirkalija sekä itse lääkäri olivat todella mukavia. Minulle diagnosoitiin laskimotulehdus ja sain reseptin särkylääkkeisiin ja johonkin voiteeseen, jota täytyy levittää kolmesti päivässä kipeälle alueelle. Lopuksi hoitaja kävi vielä tekemässä tukisidoksen kipeään pohkeeseen. Kuulemma perjantaina täytyy tulla takaisin, jos ei ala helpottaa. Sitten vielä etsin lähimmän apteekin, josta kävin hakemassa määrätyt lääkkeet. Toivotaan siis parasta. Kotimatkalla sain myös vähän perspektiiviä omaan terveydentilaani, sillä lähikauppani edessä keskellä tietä makasi nainen, joka oli jäänyt auton alle, liikenne oli ihan tukossa ja ihmiset odottivat hiljaisina ambulanssin tuloa. Melko aavemainen tunnelma... Tuli taas todettua, että asiat voisi olla huonomminkin.