Alkuviikon löpinöitä

Hah, vihdoinkin sain internetin omaan huoneeseeni! Onkin ollut aika tuskallista, suorastaan epähumaania olla lähes kokonaan ilman kontakteja ulkomaailmaan... Teidän iloksenne olen kuitenkin raapustelut ylös mietteitä ja tunnelmia matkan varrelta ja vihdoinkin pystyn ne julkaisemaan! Nauttikaa :)

maanantaina 19. syyskuuta klo 10.45

Tunnelmia Kööpenhaminasta

Ensimmäinen lento meni aika vaivattomasti ja nopeasti, sillä onnistuin nukahtamaan ennen kuin kone oli edes kiitoradalla (itse asiassa nukahdin jo siihen bussiin, jolla meidät vietiin koneelle asti) ja nukuin tyylikkäästi koko matkan (suu auki ja kuorsaten? :D). Missasin siis kaikki tarjoilutkin koneessa... En kyllä ihmettele unenlahjojani, sillä viime yönä vietin viimeistä kertaa noin puoleen vuoteen laatuaikaa Tampereella ihanien ystävien ja huonojen vitsien parissa ja päädyin lähtemään bussilla lentokentälle samoilla silmillä. Bussissakaan ei oikein uni tullut, koska silloin lähinnä vain jännitti, pelotti ja oli ikävä. Helsinki-Vantaalla lähtöselvityksen jälkeen nautiskelin ylihintaisesta ja vähän kuivahtaneesta ruisleivästä, sitä herkkua en taida ihan hetkeen saadakaan! Ei muuten painanut rinkka kuin vähän reilut 18 kiloa, mutta toisaalta sitten käsimatkatavaroissa olikin pari kiloa liikaa, mutta sain kuitenkin ottaa ne koneeseen. Nyt siis istuskelen Kööpenhaminan kentällä, lento Berliiniin lähtee noin kahden tunnin päästä. Koitan myös löytää avointa verkkoa, jotta voisin julkaista tämän tekstin, mutta ei taida nämä tanskalaiset harrastaa ilmaisia langattomia lentokentillä... Täytyy myos lähteä etsimään äärettömän kallista syötävää, taisi viimeksi vesipullokin maksaa täällä melkein viisi (5) euroa! Lentäminen Köpiksen kautta ei ole opiskelijaystävällistä...

Ps. Lensin Suomesta SAS:n koneella, jonka nimi oli Bertil Viking :D

klo 20.20

Huh, on kyllä ollut aikamoinen päivä. Berliiniin pääsin vaivatta enkä edes nukkunu ihan koko matkaa, vaan pääsin nauttimaan hulppeasta tarjoilusta (1 desin vesipurkki, ei muuta). Tandempartnerini herra C oli sovitusti odottamassa kentällä kyltin kanssa, joten matka Berliinistä Potsdamiin bussi-juna-bussi -yhdistelmällä sujui ilman mitään ongelmia. Koitettiin ensin mennä syömään erääseen mensaan eli koulun ruokalaan, mutta se oli juuri ehtinyt mennä kiinni. Siispä etsiydyimme paikalliseen kv-yksikköön, josta meidät neuvottiin kv-koordinaattorin luo, joka neuvoi menemään opiskelija-asuntolani Hausmaisterin puheille, jotta saisin avaimen asuntooni. Muutaman lenkin jälkeen sitten pääsinkin asunnolleni ja sain vielä tupaantulijaislahjaksi Hausmaisterilta termosmukin (joka on varmaan erittäin hyödyllinen, kun en satu omistamaan kahvinkeitintä enkä vedenkeitintä). Jäätyäni yksin tänne olo oli todella kummallinen. Eipä ole ihan hetkeen ollut niin yksinäinen ja pieni olo... Hetken sitten koomattuani yksin otin pikasuihkun ja päätin lähteä katsomaan, miltä Potsdam oikein näyttää. Keskustan ja asuntolan välissä on ihan jätti-iso puisto, jossa sijaitsee mm. kasvitieteellinen puutarha, Neues Palais eli uusi palatsi (joka on osittain myös yliopiston käytössä, ihan vähän hienompi rakennus kuin TTY:n Konetalo), Sanssoucin linna ja kiinalainen teehuone. Vanhan kaupungin keskustan läpi kävellessä tuli sellainen fiilis, että tästä paikasta ei voi olla pitämättä, sillä tunnelma oli rento ja taitavia katusoittajia löytyi myös maanantaina iltapäivällä. Jatkoin vaellustani kohti rautatieasemaa, ja kappas – kolme tuntia meni niin että hujahti! Muutaman tunnin katkonaisilla torkuilla ja lähestulkoon nälkään nääntyneenä se oli aikamoinen saavutus, joten päätin palkita itseni kiinalaisella noutoruualla ja bussimatkalla takaisin uuteen kotiini. Tien toisella puolella aivan bussipysäkin vieressä onkin myös näppärästi ruokakauppa, josta nappasin mukaani vähän aamupalatarvikkeita. Tapasin myös juuri kämppikseni, joka vaikutti tosi rennolta ja mukavalta, vaikka puhuikin saksaa todella nopeasti (ja jonka nimeä en muista, pitää käydä lunttaamassa jossain välissä ovesta). Sain häneltä myös peiton ja tyynyn lainaan, koska syystä tai toisesta niitä ei ollutkaan täällä valmiina, vaikka olin ne erikseen pyytänyt. Muuten tyhjässä huoneessa on myös yksi jukkapalmu, jolle kämppikseni ei ollut keksinyt paikkaa.

Asuntola-asuntoni on siis täysin kalustettu ja suurempi kuin muinainen Mikontalon kämppäni. Kalusteita siis ovat sängyn lisäksi kirjoituspöytä, tuoli, vaatekaappi, kirjahylly ja jääkaappi. Minulla kävi tuuri, että sain tällaisen asunnon, jossa vessa täytyy jakaa vain yhden kanssa. Täällä on nimittäin myös käytävien varsilla vessat ja suihkut, joita joutuvat käyttämään ne, joiden asuntoon ei omaa kylppäriä kuulu. Keittiö on koko kerroksen yhteinen, ja pikainen katsaus kertoi, että se on siistissä kunnossa, mutta siellä ei ole mitään ruoanlaitto- tai ruokailuvälineitä. Onneksi minulla on mukana yksi oma muki ja spork, joilla tulen ilmeisesti syömään pari seuraavaa päivää eineksiä tai noutoruokaa :D Muutenkin tämä asunto on tällä hetkellä aika tyhjä, askeettinen ja persoonaton, mutta sen saa aika helpolla muutettua yhdellä Ikea-käynnillä. Huomenna kuulemma saan myös internetin tänne, joten voin julkaista nämä höpinät. Muuten aikaa tulee olemaan varmaan aika niukasti ihan vaan oleskeluun, sillä ensimmäisen päivän ohjelma oli aika tehokkaasti täysi.

Yksi hauska päivän sattumus näin loppuun: kun tänään vaeltelin jo mainitsemassani suuressa puistossa, tuli eräs koululaisryhmä kysymään minulta, että voisivatko he kenties ottaa kuvan minusta. Kuulemma kouluprojektiin piti kuvata jotain punaista. Olin aika hämmentynyt enkä edes tajunnut kysyä mihin se liittyy, mutta mikäpäs siinä – saivatpahan ainakin kuvan jostain punaisesta :)

keskiviikko 21. syyskuuta klo 20.30

Eilen oli virallinen kielikurssin aloituspäivä, ja aika täyteen yhden päivän ohjelman saakin! Aamulla yhdeksältä me kielikurssilaiset kokoonnuimme erääseen luentosaliin, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi ja jaettiin neljään pienempään ryhmään ja jokaisella ryhmällä oli oma tutor. Aivan aluksi saimme ison infopaketin, josta löytyi mm. läsnäolotodistus ja lista asioista, jotka vielä täytyy tehdä. Suorittimme myös jonkinlaisen suullisen kielikokeen, joka siis käytännössä tarkoitti sitä, että meidän piti esitellä itsemme ja kertoa, että miksi halusimme Saksaan vaihtoon. Helppo nakki! Tämän jälkeen Deutsche Bankilta saapui kaksi esittelijää kertomaan mahdollisuudesta avata ilmainen opiskelijatili, jonka siis sai avattua siinä samalla. Pankkikortin pitäisi tupsahtaa loppuviikosta postilaatikkoon :)

Tämän jälkeen tutorimme esittelivät meille yliopiston Neues Palais -kampusta, joka on siis yksi kolmesta Potsdamin yliopiston kampuksista ja jonka vieressä minun asuntolani sijaitsee. Samalla tutustuimme Mensaan, yliopiston ravintolaan, jossa halvimmillaan ruoka maksaa 1,20 euroa. Halpaa kuin makkara, mutta hintaan sisältyy pääruoan lisäksi vain yksi vapaavalintainen hedelmä (tällä viikolla se on ollut joko omena, banaani tai persikka). Ei siis juomista, salaattia tai leipää, vaan kaikki ne täytyy ostaa erikseen. Ruokailun jälkeen meille jaettiin saksalaiset prepaid-liittymien sim-kortit, joilla oli 10 euroa puheaikaa. Ilmaiseksi siis! :) Sitten saimmekin jo seuraavan infopaketin Potsdamista ja Berliinistä ja samantien hyppäsimmekin bussiin ja ajelimme Potsdamin keskustaan, jossa meille esiteltiin kaikki tärkeimmät paikat (kuten pääposti, rautatieasema ja Studentenwerk, joka siis hoitaa kaikki opiskelijapalvelut asuntoloista ravintoloihin).

Keskustassa kiertelyn jälkeen meille jäi pari tuntia vapaa-aikaa, joten päätimme porukalla lähteä Studentenwerkiin ostamaan pesulakortit, joita ilman asuntoloiden pesuloita ei voi käyttää. Siellä saimme myös selville, että mikäli haluaa nettiyhteyden huoneeseensa, on siitä tehtävä sopimus Studentenwerkin kanssa, mutta sitä ei voi tehdä Studentenwerkin toimistossa vaan Neues Palaisin kampuksella eräässä toimistossa. Huoh, eli takaisin kampukselle, ihan vain huomataksemme ettei kyseinen toimisto enää olekaan auki... Onneksi löysimme atk-luokan, joten vihdoinkin yhteys ulkomaailmaan oli olemassa! Pikaisen datailun jälkeen käväisin asunnollani ja lähdin avajaispäivän päätösiltaan, jossa saimme seuraavan kahden viikon ohjelman ja ilmaista ruokaa. Pienellä italialais-hollantilais-kiinalais-tanskalais-suomalaisessa porukassa päätimme vielä lähteä keskustaan katsomaan, löytyykö sieltä mitään kivaa tiistai-iltana. No, eipä juuri löytynyt, mutta hauskaa meillä silti oli!

Tänään sitten varsinainen kielikurssi vasta alkoikin, aloitimme mukavasti kieliopilla. Onneksi sitä kesti vain tunnin! Muuten päivän opiskeluohjelma koostui lähinnä vain Saksan kulttuurista ja historiasta. Kaikkein hankalinta on tänään ollut koittaa saada tehtyä se nettisopimus Studentenwerkin kanssa. Sopimukseen täytyi kirjoittaa oman koneensa fyysinen osoite, joka kyllä löytyi periaatteessa aika helposti, mutta minun koneeni oli ilmeisesti päättänyt, ettei näytä sitä, ellei nettiyhteyttä ole... Aika näppärää siis! No, raahasin tämän rakkineen sitten toimistolle, jossa sain kytkettyä sihteerin oman verkkopiuhan hetkeksi omaan koneeseeni ja sain siten kaiveltua tarvittavan numerosarjan esille. Kaiken tämän säädön jälkeen minulle luvattiin toimiva netti joko tänään tai huomenna. Nyt näyttää vahvasti siltä, että siirtyy taasen huomiselle... Ja kaikki tämä säätö aiheutti myös sen, että tulin joka ikiseltä tauolta myöhässä takaisin tunnille :D

Iltapäivällä sitten lähdimme taas keskustaan ostoksille, sillä osalla vaihtareista ei ollut mukana mm. verkkokaapelia tai shampoota (???). Päätimme myös, että huomenna on hyvä päivä mennä ostoksille Ikeaan! Potsdamissa ei ole Ikeaa, mutta Berliinistä niitä taitaa löytyä neljä, joten valinnanvaraa kyllä on. Iltapalaksi rautatieasemalta ostin tuoreen bretzelin ja vaahtokarkkijäätelön :P Maha täynnä on hyvä mennä nukkumaan, toivottavasti huomenna netittömän ongelma ratkeaa, ja voin vihdoinkin julkaista nämä höpinät.

torstai 22. syyskuuta klo 22.24

Vihdoinkin minulla on toimiva netti! Onhan tämän kanssa taisteltukin jo tiistaista lähtien... Nyt ei sitten voi millään mennä nukkumaan, vaikka olinkin tänään liikkeellä 13 tuntia ja väsyttääkin jo aika paljon. No, ei voi mitään, vaikka huomenna onkin tiedossa vaihtaribileet jossain päin Berliiniä. Saa nähdä, että kuinka hyvät kinkerit täällä osataan järjestää.

Tänään on tosiaan ollut todella pitkä päivä, sillä heti kielikurssin loputtua lähdin neitien C (Italia), M (Hollanti) ja S (Kiina) kanssa käymään yhdessä neljästä Berliinin Ikeoista. Maha täynnä lihapullia shoppailimme pari tuntia kuin hullut, sillä kenenkään asuntolahuone ei ole kovinkaan esteettinen. Eikä kellään ole myöskään astioita :D Mukaan minulle tarttui mm. lamppu, matto, tyyny, lautanen, ruokailuvälineitä ja henkareita. Näppärästi kotimatka kestikin sitten melkein kaksi tuntia, sillä liikenneyhteydet eivät oikein suosineet meitä. Tulimmekin takaisin kolmen eri s-bahn – ja yhden bussilinjan kautta... Tässä teille vielä kuva Ikea-tunnelmista: