Loppuviikosta

Tämä loppuviikko on mennyt osittain ihan omasta edestään, sillä en ole kipeän jalan takia voinut juurikaan tehdä mitään. Väliin jäivät niin zumba kuin balettikin, ja parit bileet olen vain käynyt istumassa läpi ja katsomassa vierestä muiden juhlimista ja ihmissuhdekuvioita (joita muuten riittää, ihan kuin Salkkareita katsoisi!). Kaiken lisäksi taas perjantaina polymeeriluennot oli peruttuna, ilman mitään ilmoitusta.Tulee aika kotoisa olo, kun asiat hoidetaan ihan kuin materiaaliopin laitoksella TTY:llä!  Joten en ole edes opiskelulla saanut pidettyä itseäni kiireisenä. Perjantaina päätin käydä katsomassa Euroopan suurinta tavarataloa, KaDeWea. Suurihan se oli, eikä todellakaan mikään opiskelijan ostosparatiisi. Löysin todella ihanan iltapuvun, jonka hintalapussa oli neljä numeroa. Eikä muuten alkanut ykkösellä. Samoin keltainen villakangastakki suorastaan huusi, että "osta minut!", eikä hintaakaan ollut kuin vaivaiset 499 euroa. Varmaan talon halvin takki siis. Mausteosasto tosin olin aika vaikuttava, enkä ole ehkä elämäni aikana nähnyt niin montaa erilaista sinappia. Hintoja en uskaltanut edes katsoa.

Launtaina lähdimme ESN:n kanssa tutkiskelemaan Potsdamin nähtävyyksiä, kävimme mm. Cecilienhofissa, jossa vuonna 1945 järjesttiin Potsdamin konfrenssi, joka päätti toisen maailmansodan. Potsdam on aivan täynnä historiallisia paikkoja enkä varmaan edes ehdi kaikkea puolessa vuodessa näkemään. Palatseja/linnoja kaupungin alueella taitaa olla 16 kappaletta, eli jo niissä riittää näkemistä! Kuvia eilisestä reissusta seuraa ehkä joskus, jos inspiraatio iskee.

Tänään pääsin sitten leikkimään turistiopasta, kun sain aamulla tekstiviestin herra P:ltä, joka on TTY:ltä vaihdossa Berliinissä. Herra P italialaisine tyttöystävineen oli tulossa Potsdam-exculle ja minä sitten päädyin kävelyttämään heitä ympäri kaupunkia. Oli hauskaa pitkästä aikaa puhua suomea ja vaihtaa kokemuksia suomalaisesta näkökulmasta. Myös englannin puhuminen oli aika virkistävää, sillä olen käytännössä puhunut täällä koko ajan vain saksaa ja välillä tuntuu etten enää osaa englantia :D Kaikkein vaikeinta on koittaa ääntää englanniksi sanoja, joiden saksalainen kirjoitusasu on samanlainen (esim. sport). Väkisinkin tulee saksalaista ässää jä ärrää joka paikkaan. Kun vihdoin pääsin kotiin, ajattelin viettäväni kivan koti-illan blogia päivitellen, mutta se keskeytyi yllättäen ovikellon soidessa, kun neidit C, E, M ja M halusivat pelata korttia ja juoruta. No mikäs siinä, minä otin ja voitin melkein koko illan kahta kierrosta lukuunottamatta. Samalla päätimme lähtevämme huomenna Berliiniin, sillä täällä Potsdamissa ja koko Brandenburgin osavaltiossa juhlitaan huomenna Reformationstagia ja kaikilla on vapaata. Toisin sanoen myös kaupat ovat täällä kiinni. Berliinissä kyseinen päivä ei kuitenkaan ole pyhä, joten siellä on huomenna vain normaali maanantai.

Toivon myös kovasti tämän jalan parantumista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi viikolla täytyy mennä takaisin lääkäriin... :( Tuntuu tyhmältä, etten voi oikein tehdä mitään kunnolla ja välillä on vähän tylsääkin sen takia. Pitäisi varmaan ihan oikeasti vain levätä ja olla tekemättä mitään, mutta kaiken tämän ainutlaatuisuuden keskellä en haluaisi tuhlata aikaa oman asuntoni seinien tuijotteluun. Lohtusyömistä on tullut harrastettua ja se myös näkyy. Ostin tosin perjantaina lankaa ja neulepuikot, joilla toivottavasti saan huijattua itseäni sen verran, että mahdun ensi viikolla vielä ovesta ulos :D

Saksalaista terveydenhoitoa

Toivoin, ettei tarvitse tämän puolen vuoden aikana kirjoittaa kyseistä aiheesta mitään, mutta toisin kävi. Viime viikon lopusta lähtien oikea jalka on ollut hieman kipeä, mutta se ei juurikaan ole haitannut menoa ennen kuin viime yönä, kun heräsin kolmen aikoihin siihen, että jalkaa särkee todella paljon. Lähemmin tarkasteltuna huomasin myös että pohje punoittaa ja se on turvonnut. Eipä sitten auttanut kun yöllä ryhtyä tutkimaan paikallisia terveydenhuoltomahdollisuuksia. Täällä kun ei ole erikseen yliopisto-opiskelijoille omaa terveydenhuoltoa toisin kuin Suomessa. Myöskään mitään kunnalista päivystystä ei ole, vaan se tapahtuu yksityisellä vastaanotolla. Pikaisen googletuksen jälkeen löysin suhteellisen läheltä lääkärin vastaanoton, jonne lähdin jo ennen kahdeksaa aamulla. Onneksi omistan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jolla saan täällä tarpeelliset hoidot samaan hintaan kuin muutkin. Tänään jouduin maksamaan 10 euron suuruisen maksun, mutta ymmärtääkseni seuraavalla kerralla sitä ei tarvitse maksaa, jos lääkärin tarpeessa menen samaan paikkaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ja melkoisen turhautuneena kipuun koko lääkärissä asiointi tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Kielitaito olisi ehkä juuri ja juuri riittänyt asian hoitamiseen saksaksi, mutta aamulla se tuntui vähän turhankin vaikealta. Onneksi siellä puhuttiin myös englantia ja vastaanottovirkalija sekä itse lääkäri olivat todella mukavia. Minulle diagnosoitiin laskimotulehdus ja sain reseptin särkylääkkeisiin ja johonkin voiteeseen, jota täytyy levittää kolmesti päivässä kipeälle alueelle. Lopuksi hoitaja kävi vielä tekemässä tukisidoksen kipeään pohkeeseen. Kuulemma perjantaina täytyy tulla takaisin, jos ei ala helpottaa. Sitten vielä etsin lähimmän apteekin, josta kävin hakemassa määrätyt lääkkeet. Toivotaan siis parasta. Kotimatkalla sain myös vähän perspektiiviä omaan terveydentilaani, sillä lähikauppani edessä keskellä tietä makasi nainen, joka oli jäänyt auton alle, liikenne oli ihan tukossa ja ihmiset odottivat hiljaisina ambulanssin tuloa. Melko aavemainen tunnelma... Tuli taas todettua, että asiat voisi olla huonomminkin.

Berliiniä

Ensimmäinen "kokonainen" kouluviikko on nyt takana ja parhaillaan aloitellaan toista. Viime perjantaina selvisin kahden eri kampuksen välisestä matkasta yllättävän helposti, sillä opettaja antoi minulle luvan lähteä aikaisemmin ehtiäkseni junaan. Ensimmäinen muoviluento olikin ihan juuri sitä itseään ja tuli heti kotoisa olo, kun ensimmäisenä herra prof. luennoitsija kysyi meiltä, että mikä ero on muovilla ja polymeerillä :D Kyseisen herra prof. luennoitsijan puheesta on välillä hieman hankala saada selvää, ja olen kurssin ainoa vaihtari. Täytyy käydä jututtamassa herra prof. luennoitsijaa ensi viikolla ja ottaa selvää mahdollisista vaihtareiden erityisvapauksista :D

Lauantaipäivä meni melkein kokonaan turistia leikkiessä Berliinissä. Kävimme mm. ajelemassa kaksikerrosbussilla Zoologischer Gartenista aina Alexanderplatzille asti. Linja numero 100 kuuluu Berliinin paikallisliikenteeseen, mutta se on suunnattu erityisesti turisteille, sillä sen reitin varrella sijaitsevat lähes kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Selostusta ei tietenkään ollut, mutta toisaalta matkustimmekin ilmaiseksi Semesterticketillä. Alexanderplatzilta kävelimme Checkpoint Charlielle ja sieltä Potsdamer Platzille, jossa on Euroopan ensimmäiset liikennevalot.

 

 

 

 

Checkpoint Charlie

Sunnuntaina päätimme lähteä taas brunssille Berliiniin. Yritimme ensin mennä erääseen kahvilaan, jonka brunssibuffettia olen kuullut kehuttavan, mutta siellä ei valitettavasti ollut tilaa meille kaikille. Päädyimme siis syömään samaan paikkaan, jossa kävimme edellisenkin kerran, sillä se sijaitsi saman kadun varrella eikä ketään huvittanut lähteä etsimään jotain toista paikkaa. Ruoka oli edelleenkin hyvää ja halpaa :) Mahat täynnä suuntasimme Mauerparkiin. Mauerpark on siis puisto, joka sijaitsee entisen muurin raja-alueella. Sunnuntaisin siellä on aina iso kirpputori, josta voi tehdä aika mahtavia löytöjä, jos jaksaa kierrellä rauhassa. Maeurparkin jälkeen kävelimme Bernauer Strassea pitkin, joka on siis ennen ollut idän ja lännen välinen raja, eli vielä reilu kaksikymmentä vuotta sitten sillä paikalla on ollut muuri. Muuri on osittain vielä olemassa ja muuten sen paikka on merkitty rautatolpin, ja myös pakotunneleiden paikkoja on merkitty alueelle ja infotauluissa kerrottiin mm. muurin eri vaiheista ja erilaisista keinoista paeta länteen. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos joskus suuntaa Berliiniin.

Berliinin muuria Mauerparkissa

 

Muurin paikka Bernauer Strassella

Tänään on taas ollut vähän löysäilypäivä, mutta sain sentään ostettua itselleni tuulipuvun, joka tulee varmasti tarpeeseen jo tänä iltana, kun lähden testaamaan yliopiston liikuntakursseista ensimmäisen, aerobicin. Toivottavasti huomenna pääsen sängystä ylös!

Toinen koulupäivä - melkein

Tänään minulla piti olla toinen koulupäivä, ja kerrankin lähdin ajoissa liikkeelle, sillä minun piti eksyä kampukselle numero kaksi, joka sijaitsee siis noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä asunnoltani. No, bussi oli ensin tietenkin myöhässä, mutta se ei haitannut läheskään niin paljon kuin se, että en muista koko elämäni aikana olleeni niin täydessä bussissa! Suomessa, tai ainakaan Tampereella, bussikuskit eivät todellakaan suostu ottamaan kyytiin niin montaa ihmistä (fuksikiertoajelua ei lasketa). Tuntui hullulta seistä tuulilasissa kiinni bussin mutkitellessa kapeiden katujen läpi kohti kampusta. Onneksi perille päästiin hengissä ja löysin oikean rakennuksen ja luokkahuoneen helposti. Kellon ollessa 20 yli, luennoitsija kävi huikkaamassa ovelta, että menkää syömään tai kotiin, alotetaan sit perjantaina oikeesti. Eli se siitä koulupäivästä :D Päätinkin sitten lähteä keskustaan ja löysin ihanalta sivukujalta maailman söpöimmän teekaupan. Harmi, että siellä oli myös aika kallista! Onnistuin kuitenkin shoppailemaan itselleni koulutarvikkeita, suoristusraudan, kaulaliina ja ainekset lihapulliin. Tänään illalla siis syödään perinteisesti lihapullia ja perunamuusia! :) Huomennakin on vielä löysäilypäivä, sain nimittäin sähköpostin, että myös torstain luennoista kaksi on peruttu. Eli koulua vain neljän ja kuuden välillä... Toivottavasti en pala loppuun, sellaista vauhtia kun pitää opiskella :D

Lopuksi haluan vielä kiittää T&J-kokoonpanoa ja Harakoita ihanista tällä viikolla saapuneista postikorteista! Tunnen itseni tärkeäksi :)

Ensimmäinen koulupäivä

No, nyt on sitten virallisesti aloitettu opiskelut täällä. Tänään tosiaan alkoi kurssi nimeltä Korrektive Phonetik, joka siis keskittyy saksan ääntämiseen. Kurssi on tarkoitettu vähän alemmalle taitotasolle, mutta se ei oikeastaan haittaa. Onpahan aika helppoa, ainakin periaatteessa. Tänään aiheena oli sanojen painotus, ja siinä joutuu keskittymään yllättävän pieniin yksityiskohtiin. Sinänsä mielenkiintoista, mutta opettajan puhuessa suffikseista ja prefikseistä tuli hieman sellainen olo, että nyt on teekkari väärässä paikassa. Onneksi huomenna on ihan sitä itseään, eli kurssi nimeltä Funktionspolymere als Hightech-Materialen. Jännästi alkaa kurssi harkoilla, sillä luento on vasta perjantaina... Tämä on ilmeisesti taas sitä saksalaista logiikkaa, jota en ole vielä ihan täysin sisäistänyt. Onneksi olen jo ehtinyt kuukaudessa tottua siihen, että osa asioista tehdään täällä ihan pöljästi ja nurinkurisesti.

Loppuviikosta on tulossa paitsi opiskelujen myös sosiaalisen elämän kannalta aika kiireinen. Torstaina on ihan oikeasti kuusi tuntia luentoja, ja illalla pitäisi vielä lähteä juhlistamaan lukuvuoden alkua. Perjantaina taasen luentoja on vain neljä tuntia, mutta minun pitää välissä leikkiä supernaista ja selvitä kahden eri kampuksen välisestä matkasta 15 minuutissa. Normaalisti siihen tarvitaan ainakin puoli tuntia. Onneksi vaihtareiden myöhästymisiä katsotaan läpi sormien, etenkin ensimmäisten viikkojen aikana. Perjantaina taasen illalla pitäisi juhlistaa lukuvuoden alkua, samoin myös lauantai-iltana. Sunnuntaina vielä suunnittelimme menevämme brunssille Berliiniin. Saa nähdä, miten tämä aika salaa hiipivä syysflunssan poikanen tähän kaikkeen reagoi! Toivottavasti säikähtää ja lähtee karkuun... :D

Berlin Festival of Lights ja Varsova

Edellisestä päivityksestä onkin aikaa! Koko viime viikko oli uskomattoman kiireinen, vaikka pakollisia yliopistojuttuja olikin vain yksi ja siihen meni aikaa ehkä 15 minuuttia. Hain nimittäin virallisen opiskelijakorttini, joten vihdoinkin voin tulostaa ja kopioida papereita yliopistolla, ja voin myös maksaa kortilla ruokalassa. Kortin saaminen oli kyllä taas hienolla saksalaislogiikalla ajateltu, sillä sitä varten piti toimittaa kopioita monesta eri lippusesta ja lappusesta. Tämähän on erityisen helppoa silloin, kun ei omista kopiokonetta eikä sitä korttia, jolla voisi maksaa kopioinnin... Onneksi kirjastossa oli yksi kopiokone, joka toimi kolikoilla. Muuten olisi mennyt aika surkuhupaisaksi :D

Tiistaina Berliinissä alkoi Festival of Lights -tapahtuma, joka kestää tämän viikon loppuun asti. Ideana on, että osa kuuluisista rakennuksista ja paikoista on valaistu puoleen yöhön asti erityisen hienosti. Yhteensä valistuja kohteita on 80, ja tiistaina kävimme Potsdamer Platzilla, Alexanderplatzilla ja Kurfürstendammilla ihailemassa valaistuksia. Osa oli aivan mielettömön hienoja, mutta osa oli myös aika yksinkertaisia ja melkeinpä tylsiä... Menen kyllä vielä tällä viikolla katselemaan lisää, sillä en todellakaan ehtinyt yhdessä illassa nähdä kaikkea. Harmittaa vain, ettei ole kameraan jalustaa, sen avulla kuvaaminen olisi aika paljon helpompaa...

Berliner Dom

Televisiotorni

Brandenburgin portti

Loppuviikosta saimme idean lähteä Varsovaan, joten perjantaina aamuvarhain hyppäsimmekin paikallisjunaan, joka vei meidät Frankfurt an der Oderiin aivan Puolan rajalle. Sieltä jatkoimme Puolan puolelle aina Varsovaan asti, jossa viikonloppu vierähtikin aikamoisella vauhdilla. Puolassa oli huomattavasti kylmempi kuin täällä Potsdamissa ja vaatetta sai olla päällä useampia kerroksia. Lauantaina sain äitiltä tekstiviestin, jossa kehuttiin Dubain lämpöä ja hotellihuoneistoa, joka koostui kahdesta makkarista, kahdesta vessasta, olohuoneesta, keittiöstä ja parvekkeesta. Tämä kaikki siis kahdelle hengelle. Itsehän nukuin hostelissa kahdentoista hengen huoneessa ja koko kerrokselle oli yhteensä neljä suihkua... :D Hostelli oli kyllä mukava yllätys, sillä se sijaitsi aivan keskustassa ja tunnelma siellä oli todella rento ja hintaa yhdelle yölle tuli noin 9 euroa. Plus suihkuista tuli vain ja ainoastaan tulikuumaa vettä! Enpä ole sellaisista hostellin suihkuista aikaisemmin kuullut, saati sitten kokenut...

Varsovassa oli yllättävän vähän nähtävää, sillä lauantaina tuntui että olemme nähneet jo aivan kaiken. Vanha kaupunki on todella kaunis ja sympaattinen, mutta muuten Varsova on aika ruma kaupunki. Olen myös huomannut, että Itä-Euroopan maissa syksyllä on oma kiehtovan masentava tunnelma. Kun ulkolämpötila on lähellä nollaa ja ihmiset ovat kietoutuneet useampaan vaatekerrokseen, kaupungin ankeus korostuu ja melkein tuntuu, että aika on pysähtynyt 70-luvulle. Omalla oudolla tavallaan aika viehättävää.

Vanha kaupunki

99 vuotta vanha rakennus Nova Pragassa

Tänään lukukausi alkoi virallisesti, mutta minulla on kaikki maanantait vapaata. Huomenna siis vihdoinkin aloitan opiskelemisen, kevyesti yhdellä saksan ääntämiskurssilla klo 16-18. Ei siis tarvitse vääntäytyä sängystä mitenkään liian aikaisin :) Tuntuu kivalta aloittaa opiskelu, sillä elämä täällä on välillä ollut vähän rytmitöntä ja tuntuu, etten oikein saa mitään aikaiseksi. Ensi viikolla alkaa myös vihdoin yliopiston liikunta, jota odotan jo innolla! Olen ilmoittautunut aerobiciin, zumbaan ja balettiin. Yhteensä maksoin kursseista 45 euroa, ja ne kestävät helmikuuhun asti. Missä muka pääsee balettitunnille hintaan 15 euroa / puoli vuotta? En voi olla tykkäämättä!

Hampuri ja syksy

Lauantai-aamun valjetessa otimme suunnaksi Saksan toiseksi suurimman kaupungin, Hampurin. Matka Potsdamin päärautatieasemalta kahdella vaihdolla Hampuriin kesti neljä tuntia, ja hinta oli mukavan edullinen! Viikonloppuisin voi matkustaa Schönes-Wochenende-Ticketillä, joka maksaa 39 euroa ja on voimassa yhdestä viidelle hengelle koko päiväksi joko lauantaina tai sunnuntaina, eli yhdensuuntainen matka maksoi n. 8 euroa per nassu. Yhteensä meitä lähti matkaan yhdeksän eli isolla porukalla mentiin. Myös toinen porukka Potsdamista matkusti Hampuriin, mutta he lähtivät vasta myöhäisemmällä junalla. Matka meni nopeasti korttia pelaillen ja eväitä syöden ja Hampurissa perillä oltiin puoli yhdeltä. Nukuimme Jugendherbergessä aika kaukana keskustasta, mutta lyhyellä varoitusajalla oli aika vaikeaa löytää edullista majoitusta viikonlopuksi yhdeksälle hengelle. Ensimmäisenä kävimme heittämässä tavarat Jugendherbergeen ja suuntasimme kohti Hampurin satamaa, josta jatkoimme Pyhän Mikaelin kirkon kautta keskustaan. Kävin myös Suomen merimieskirkolla ostamassa turkinpippureita ja koitin syöttää niitä muille aika huonolla menestyksellä. Vain neiti M Hollannista piti niistä :P

Raatihuoneen edessä

Hampuri

Illalla kävimme syömässä Schweinskessa, josta saa suht edullisesti hyvää ruokaa ja isoja annoksia. Lopuksi tietenkin kävimme tutustumassa Reeperbahnin yöelämään ja päädyttiin klubille, jossa soitettiin saksalaista diskohumppaa. Fiilis oli vähän samanlainen kuin laivan diskossa, mutta hauskaa meillä silti oli!

Sunnuntai-aamu alkoi mukavasti, jos ei nyt lasketa sitä että suihkuhuoneen ikkuna oli ollut koko yön auki ja oli aika hemmetin kylmä yö. Kivasti siinä sitten heräili, onneksi suihkusta sentään tuli lämmintä vettä! Sunnuntain ohjelmaan kuului mm. iso kuppi cappuccinoa ja vielä isompi pala juustokakkua. Matkustimme myös laivalla Elbeä pitkin ja löysimme kivan hiekkarannan, jolla kävimme kävelemässä ja piirtelemässä hiekkaan. Kengät olivat kyllä ihan täynnä hiekkaa sen jälkeen, ja olipa sitä hiekkaa suussakin. Lopuksi vielä kävimme Europa passage -nimisessä ostoskeskuksessa, jossa jokaiselle Euroopan maalle oli oma nurkkaus. 

Hiekkarannalla

Europa passage

Täällä tuli muuten syksy ihan kertaheitolla. Vielä viime viikolla ulkona tarkeni t-paidalla, nyt saa vetää monta kerrosta vaatteita päällekkäin ja sateenvarjo on aivan ehdoton varustus. Viime viikolla kastuin ihan läpimäräksi, kun sadekuuro yllätti juuri samalla hetkellä kun nousin bussista pois. Ostin tänään myös uudet kengät, sillä kyllästyin siihen että varpaat ja sukat on jatkuvasti märät (sen siitä saa kun on reikä conversejen pohjassa). Matkaan tarttui kyllä muitakin syksyyn sopivia vaatteita, niitä kyllä tarvitaan nyt. Onneksi sain viime viikolla valmiiksi pipon, niin ei pää palellu!

Saksalaisesta järjestelmällisyydestä

Käsi ylös, ketkä ovat aina luulleet, että saksalaiset ovat järjestelmällisiä ja täsmällisiä. Hah, pieleen meni. Minäkin luulin niin aluksi, sillä tuntui että täällä kaikkea on ajateltu etukäteen vaihtareita varten. Tässä tämän viikon aikana on tullut kyllä huomattua, että näin ei suinkaan ole. Meille jaettiin kielikurssin alussa infopaketit, joista löytyivät mm. Erasmus-koordinaattorit ja ajat, jolloin he ovat tavattavissa. Jokaiselle oli keltaisella korostettu oma koordinaattori, johon tulee olla yhteyksissä koskien omia opintojaan. Minulle oli merkitty omaksi koordinaattorikseni eräs fysiikan laitoksen työntekijä, jolle piti erikseen varata tapaamisaika. Laitoin kyseiselle herralle sähköpostia, johon hän parin tunnin päästä vastasikin, että valitettavasti hän ei ole Erasmus-koordinaattori vaan minun tulisi olla yheydessä erääseen rouva professori tohtoriin (jep, Saksassa käytetään kaikkia mahdollisia titteleitä), jonka tapaamisaika on keskiviikkoisin klo 11. Tämä on erityisen hyvä tietää keskiviikkona klo 14 ja kursseille täytyy ilmoittautua maanantaihin mennessä... Onneksi sain kuitenkin sovittua ihan oman tapaamisen tälle päivälle, ja se osoittautuikn todella hyödylliseksi! Rouva professori tohtori osoittautui rennoksi nelikymppiseksi venäläisnaiseksi, joka innoistui suosittelemaan minulle niin monia eri kursseja, että en millään edes ehdi käydä niitä kaikkia täällä. Opintosuunnitelma menee siis kokonaan uusiksi, mutta se ei haittaa ollenkaan :)

Myös Deutsche Bankin kanssa on ollut lieviä ongelmia. Kun avasin tilin siellä, minulle annettiin tilinumero ja Bankleitzahl, jota tarvitaan esim. tilisiirtoihin. Sain myöhemmin postissa ensin kirjeen, jossa minulle kerrottiin että olen avannut tilin. Sitten saapui kirje, jossa oli salasana nettipankkiin. Tätä seurasin kirje, jossa tuli avainlukulista, ja seuraavana päivän postilaatikkoon kolahti myös pankkikortti. Päivää myöhemmin sitten sain myös tunnusluvun pankkikorttiin. Hienoa, hienoa. Ainoa ongelma olikin se, ettei nettipankki päästänyt kirjautumaan sisään. Ihmettelin sitä pari päivää, sitten aloin tarkemmin lueskella niitä kirjeitä ja papereita, jotka olin pankilta saanut. Huomasin, että minulle oli annettu väärä tilinumero tilin avauksen yhteydessä! Kaikki muu (kuten Bankleitzahl) kuitenkin täsmäsi. Onneksi oikea tilinumero löytyi ensimmäisestä kirjeestä, ja sain nettipankin toimimaan. Hyvä, etten ollut siirtänyt vielä rahaa tililleni, olisi voinut olla vaikeaa saada niitä takaisin. Minä pääsin vielä helpolla pankin kanssa, mutta eräälle tanskalaiselle tytölle oli annettu kokonaan väärät numerot, ja hänen tilinsä kuuluikin jo eräälle toiselle vaihtarille. Raukka oli ehtinyt vielä siirtää rahaa sille tilille. Ihan uskomatonta miten pankissa voidaan tehdä noinkin pahoja mokia! Kannattaa siis todellakin ensin tarkistaa, että tili on oikeasti olemassa ja se ei kuulu kellekään muulle ennen kuin siirtää sinne rahaa...

Onneksi edessä on viikonloppu ja voi hetkeksi unohtaa kaikki kummallisuudet. Huomenna otamme suunnaksi Euroopan toiseksi suurimman satamakaupungin, Hampurin! Hampuri on ehtinyt vuosien varrella käydä minulle aika tutuksi, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä niin kauniiseen kaupunkiin menee mielellään uudelleen ja uudelleen. Blogiin siis lisää päivitystä vasta ensi viikolla, bis dann!

Tag der Einheit ja eläintarha

Lähes koko viikonloppu on vierähtänyt Berliinissä juhlistaen Saksan kansallispäivää, Tag der Einheitia eli yhtenäisyyden päivää. Virallinen juhlapäivä oli maanantaina 3. lokakuuta, mutta myös lauantaina ja sunnuntaina juhlivaa kansaa riitti. Lauantai-päivän aloitimme mukavissa piknik-tunnelmissa Potsdamissa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Alkuillasta päädyimmekin sitten Berliiniin Brandenburgin portille, jossa oli ilmainen ulkoilmakonsertti, paljon pieniä myyntikojuja ja maailmanpyörä. Sieltä jatkoimme Alexanderplatzille, sillä sielläkin oli jokin häppeninki (mysteeriksi jäi, että mikä). Kotiuduin sitten sunnuntai-aamuna puoli seitsemälta... Ehdin siis olla liikkeellä 19 tuntia. Sunnuntai-aamupäivä meni aika mukvasti nukkuessa ja iltapäivällä lähdimme takaisin Berliiniin syömään puolen metrin bratwursteja ja paahdettuja manteleita sekä kuuntelemaan livemusiikkia. Alkuillasta siellä esiintyi myös Sunrise Avenue. Ei lukeudu lemppareihini, mutta tunnelma oli aivan mahtava! Ihmisiä oli paikalla tuhansittain ja kaikki olivat juhlatunnelmissa. Pääsin vielä ranskalaisen herra A:n olkapäille istumaan, ja näin koko ihmismeren yli :)

Brandenburgin portti yöllä

Maailmanpyörä

Sunnuntai-ilta Berliinissä & Sunrise Avenue

Maanantaina lähdimme sitten käymään Berliinin eläintarhassa, sillä se oli yksi niistä harvoista paikoista joka ei ollut kiinni. Eikä muuten oltu ainoita, jotka olivat keksineet saman... Eläintarhan edessä oli pitkä jono, mutta se meni onneksi suhteellisen nopeasti. Itkeviä, nauravia, huutavia ja kiljuvia lapsia vanhempineen oli joka paikassa. Näin mm. jellonia, tikruja, norsuja ja kirahveja! Eläintarha oli todella iso ja se sijaitsee lähes Berliinin keskustassa. Aivan eläintarhan vierestä kulkevat junat Berliinin päärautatieasemalle ja koko aluetta ympäröi urbaani kaupunkimaisema korkeine toimistorakennuksineen.

Erasmukset eläintarhassa

Ronsu

Lauantaina tänne saapui loputkin vaihtarit, ja tiistaina meillä alkoi varsinainen orientaatioviikko (joka kestää kaksi viikkoa). Meille kielikurssilaisille kaikki jutut eivät ole pakollisia, sillä olemme ehtineet jo hoitaa suurimman osan asioista näiden kahden viikon aikana. Tänään meillä piti olla infotilaisuus siitä, kuinka kursseille ilmoittaudutaan, mutta koko kampuksen netti oli kaatunut, joten se jouduttiin perumaan. Muuta virallista ohjelmaa tänään ei olekaan, mutta illalla ajattelin leipoa suomalaisittain pullaa ja katsoa miten se maistuu ulkomaalaisille :)