Eilen lähdin takaisin Suomeen. Aamulla Hausmaister tuli tarkistamaan huoneen, kirjoittelin ylös tilitiedot vakuusmaksun takaisinmaksua varten ja luovuin huoneesta, jossa viimeiset puoli vuotta asuin. Oli outoa katsoa viimeisen kerran tyhjää huonetta, joka näytti tasan samalta kuin sinne saapuessani, mutta tuntui enemmän omalta kuin silloin. Luulin kuolevani jo matkalla bussipysäkille, sillä matkatavaroiden yhteispaino oli aika tarkalleen 30 kiloa ja minulla oli korkkarit jalassa (ne ei nimittäis ois mahtunu muuten mukaan). Potsdamin rautatieasemalta ostin viimeiset herkut leipomosta ja raahauduin s-bahnin ja yhden bussin kautta lentoasemalle. Lentokentän edessä olisin vain voinut kaatua maahan ja olla kävelemättä, sillä jokainen askel sattui ihan hirveästi. Pääsin kuitenkin terminaaliin sisälle ja pääsin rinkasta eroon (painoi muuten 20,3 kiloa). Matkan vaikein osuus siis takana, sormessa oli jo yksi rakko käsimatkatavaroiden kantamisesta (ne painoikin sitten 10 kiloa). Turvatarkastuksessa vielä piippailin, sillä taskuun oli jäänyt yksi yhden sentin kolikko :D Lento Tukholmaan meni nopeasti ja mukavasti, sillä nukahdin heti koneeseen päästyäni ja nukuin laskuun asti. Havahduin vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat poistua koneesta. Ruotsissa oli kaksi ja puoli tuntia aikaa vaihtaa konetta, ja menin suoraan portin luo nukkumaan vähän lisää. Onneksi heräsin jossain välissä ja huomasin, että portti olikin vaihtunut, alkuperäinen portti f33, uusi portti a6. Eli siinäpä sitten tepastelemaan ihan toiseen päähän Arlandaa... Meinasi ihan muutama kirosana päästä siinä vaiheessa, sillä jalkaraukat vaan turposivat turpoamistaan. En kyllä enää ikinä matkusta korkkareissa, ainakaan muuttokuorman kanssa! Toinen lento meni ihan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, eli nopeasti ja nukkuen :D Helsinki-Vantaalla pääsinkin sitten surffailemaan kahden tunnin vaihdon aikana netissä, ja sähköpostiin oli tullut asuntotarjous yksiöstä. Eli saan ihan oman kämpän 1.4. alkaen (ja joudun taas muuttamaan)! Viimeinen lento Kuopioon meni ihan uskomattoman hitaasti, sillä en malttanut nukkua vaan odotin ihan kamalasti sitä, että pääsen kotiin. Äiti oli kentällä vastassa ja kotona sainkin ihan heti syödä kesäkeittoa ja äitin tekemää ruisleipää. Tänään olenkin sitten herkutellut myös pullalla, kahvilla, kaurapuurolla ja karjalanpiirakoilla. Ja nauttinut lumesta, sitä nimittäin riittää!
Eilen alkumatkalla olo oli surullinen ja haikea, mutta mitä lähemmäs Suomea pääsin, sitä innostuneempi olin. Jo Helsinki-Vantaalla taisin hymyillä yksinäni kuin idiootti, ja tänään on ollut ihan mahtava fiilis ihan koko päivän. Tuntuu tosi hyvältä olla taas kotona. Ehkä sekin kertoo siitä, että ei oikeastaan harmittanut olla vaihdossa vain puolta vuotta. Olen ihan kamalan onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Kun pärjäsin yksin vieraassa maassa vieraalla kielellä, pystyn ihan kaikeen muuhunkin! Mahtava kokemus, josta muistojen lisäksi jäi käteen kielitaito. Nyt vain sitten täytyy ylläpitää sitä lukemalla ja kuuntelemalla saksaa mahdollisimman paljon. Ja syksyllä kv-tutorina toivottavasti sitä pääsee myös puhumaan.
Tämä on blogini viimeinen kirjoitus. Tähän mennessä tätä on luettu 2643 kertaa, kirjoituksia on tämän julkaisun jälkeen 55. Kirjoitin siis viiden ja puolen kuukauden aikana kaksi ja puoli merkintää viikossa. Kiitän kovasti kaikkia, jotka ovat jaksaneet seurata minun seikkailujani. Ilman teitä lukijoita en olisi näin ahkerasti jaksanut kirjoittaa. Suurin osa lukijoista oli tullut tänne ihan tarkoituksella, mutta myös muita lukijoita on mahtunut joukkoon. Ainakin hakusanoilla "vaihdossa potsdamissa", "valtiopäiväntalon kupoli", "bremenissä", "askartelu berliinissä" ja "baumkuchen suomessa" on päässyt tänne. Olipa joku googlettanut materiaalien termodynamiikan ja kinetiikan, silläkin oli joku tänne tullut. Omat henkilökohtaiset hakusanasuosikkini ovat kuitenkin "kävin kaupassa" ja "sexy tavarat". En ehkä edes halua tietää... :D
Kiitos ja kumarrus!
